Legendaarinen sijoittaja ja Warren Buffettin pitkäaikainen liikekumppani Charlie Munger (1924–2023) oli tunnettu paitsi sijoitusmenestyksestään, myös syvällisestä ymmärryksestään ihmismielen toimintaa kohtaan. Hänen kenties kuuluisin puheensa, The Psychology of Human Misjudgment, listaa 25 psykologista taipumusta, jotka ohjaavat päätöksentekoamme usein harhaan. Vaikka monet näistä vinoumista – kuten kateus tai laumakäyttäytyminen – ovat lähes yksinomaan haitallisia, yksi taipumus erottuu joukosta mahdollisesti hyödyllisenä: Curiosity Tendency eli taipumus uteliaisuuteen.
Munger totesi puheessaan, että nisäkkäillä on synnynnäinen taipumus uteliaisuuteen, mutta ihmisellä tämä piirre on kehittynyt aivan omalle tasolleen. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä, ja miten voimme valjastaa sen hyödyksi ilman, että se johtaa meidät harhaan?
Mikä on Curiosity Tendency?
Curiosity Tendency viittaa ihmisen luontaiseen haluun tutkia, oppia ja ymmärtää ympäristöään silloinkin, kun siitä ei ole välitöntä hyötyä. Munger huomautti, että jo apinat tekevät töitä pelkästään nähdäkseen, mitä aidan toisella puolella tapahtuu. Ihmisellä tämä ilmenee haluna ratkaista arvoituksia, ymmärtää asioiden syy-seuraussuhteita ja etsiä jatkuvasti uutta tietoa.
Mungerille uteliaisuus ei ollut lähtökohtaisesti negatiivinen "vinouma" samassa mielessä kuin monet muut puheen alaotsikot. Päinvastoin, hän näki sen sivistyksen ja inhimillisen kehityksen moottorina. Ilman uteliaisuutta meillä ei olisi tiedettä, matematiikkaa tai teknologiaa. Kuitenkin päätöksenteon ja sijoittamisen maailmassa hallitsematon uteliaisuus voi muuttua häiriötekijäksi, joka vie huomion pois olennaisesta.
Uteliaisuus jokapäiväisessä elämässä
Arjessa uteliaisuustaipumus näkyy sekä hyvässä että pahassa. Parhaimmillaan se on voima, joka saa meidät lukemaan kirjoja, opettelemaan uuden kielen tai korjaamaan rikkoutuneen laitteen sen sijaan, että heittäisimme sen pois. Se pitää mielen virkeänä ja estää paikalleen jämähtämistä.
Haitalliseksi se muuttuu silloin, kun uteliaisuus kohdistuu triviaaliin tai haitalliseen tietoon. Hyvä esimerkki tästä on moderni mediaympäristö. Klikkiotsikot on suunniteltu nimenomaan iskemään Curiosity Tendencyyn: meidän on pakko tietää, mitä julkkis teki tai mikä on se "yksi kikka", jolla laihtuu. Tämä johtaa loputtomaan uutisvirran selaamiseen ja ajan haaskaamiseen asioihin, jotka eivät tuo elämäämme lisäarvoa. Uteliaisuus saa meidät myös joskus puuttumaan asioihin, jotka eivät meille kuulu, aiheuttaen sosiaalisia konflikteja.
Uteliaisuuden sudenkuopat sijoitusmaailmassa
Sijoittamisessa uteliaisuus on vaarallinen, jos sitä ei osaa kontrolloida. Mungerin mukaan sijoittajat lankeavat usein uutuudenviehätykseen. Kun markkinoille tulee uusi, monimutkainen ja jännittävä yhtiö tai asia (kryptovaluutta, tekoäly, laihdutuslääkkeet), sijoittajan uteliaisuus herää.
Tämä johtaa kahteen ongelmaan:
-
Monimutkaisuuden viehätys: Sijoittaja saattaa alkaa tutkia monimutkaista asiaa vain siksi, että se on älyllisesti stimuloivaa, ja unohtaa yksinkertaiset perusasiat. Munger suosi itse tylsiä yhtiöitä, joiden liiketoiminta oli helposti ymmärrettävää.
-
Fokuksen katoaminen: Uteliaisuus ajaa sijoittajaa etsimään jatkuvasti seuraavaa suurta juttua. Tämä johtaa liialliseen kaupankäyntiin ja strategian pirstoutumiseen. Sen sijaan, että sijoittaja istuisi vanhojen, hyvien omistustensa päällä (kuten Munger suositteli), hän jahtaa uutuuksia pelkästään mielenkiinnosta.
Toisaalta Munger korosti, että oikein suunnattu uteliaisuus on sijoittajan paras työkalu. Munger ja Buffett lukivat molemmat tuntikausia päivässä elämänsä loppuun asti (Buffett jatkaa edelleen). Heidän uteliaisuutensa kohdistui siihen, miksi jokin yritys menestyy ja toinen ei. Ilman tätä syvällistä, pitkäjänteistä uteliaisuutta he eivät olisi koskaan löytäneet parhaita sijoitusideoitaan.
Huomaan oman keskittymiskykyni rapautuneen aikuisiällä radikaalisti. Esimerkiksi kesken yhtiöön tutustumisen saatan avata X:n, katsoa pörssikursseja tai vaikka päivän säätä. Millään näistä ei ole mitään väliä, mutta jostain syystä (mahdollisesit uteliaisuuttani) toimin tahtomattani näin.
Miten välttää uteliaisuuden negatiiviset vaikutukset?
Jotta uteliaisuus pysyisi voimavarana eikä muuttuisi haitalliseksi vinoumaksi, sitä on johdettava tietoisesti. Tässä on muutamia tapoja hallita Curiosity Tendencyä Mungerin filosofian hengessä:
-
Pysy osaamisalueellasi (Circle of Competence): Munger korosti, että on ajan tuhlausta olla utelias asioista, joita ei ymmärrä. Rajoita uteliaisuutesi alueille, joissa sinulla on todellista osaamista.
-
Kysy "Mitä sitten?": Kun huomaat kiinnostuvasi uudesta ilmiöstä tai uutisesta, pysähdy ja kysy: "Onko tällä tiedolla oikeasti merkitystä pitkän aikavälin tavoitteilleni, vai onko tämä vain viihdettä?" Jos vastaus on viihdettä, nauti siitä halutessasi sellaisena, mutta pyri ettei tämä toimi päätöksenteon tukena.
-
Kanavoi uteliaisuus oikeisiin kysymyksiin: Älä ole kiinnostunut vain siitä, mitä osakekurssi teki tänään. Ole utelias siitä, miksi liiketoiminta toimii kuten toimii. Syvällinen ymmärrys on pinnallista tiedonkeruuta opettavaisempaa. (Ymmärrän, että esimerkiksi treidaamisessa tämä saattaa toimia päinvastoin, mutta Charlie tuskin treidasi.)
-
Karsi häiriötekijät: Jos haluat todella keskittyä ja valjastaa uteliaisuutesi optimaalisella tavalla, suunnittele etukäteen mihin aiot sen suunnata. Yksi toimiva tapa on päättää mihin yhtiöön haluaa tutustua, printtaa yhtiön raportit paperille ja sulkee puhelimen muutamaksi tunniksi. Paremmalla itsekurilla varustettujen ei välttämättä tarvitse sulkea itseään netistä, mutta esimerkiksi minun täytyy.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että Charlie Mungerille uteliaisuus ei ollut vihollinen, vaan villihevonen. Kesyttämättömänä se laukkaa rotkoon ja vie ratsastajan mukanaan, mutta oikein ohjattuna se on tehokas keino päästä päämäärään. Tavoitteena ei ole tappaa uteliaisuutta, vaan jalostaa se pelkästä uutuudenviehätyksestä ja häiriötekijästä aidoksi tiedonjanoksi.
Aiemmat sarjan artikkelit:
