Kohti omistusasuntoa III - viimeiset puristukset ennen kauppoja
Nyt kirjoittelen trilogian viimeistä osaa. Tämä teksti on jo kirjoitettu kokonaisuudessaan ehtana ensiasunnon omistajana. Edelliset kaksi on kirjoitettu ennen kauppojen tekemistä, vaikkakin noista kirjoituksista jälkimmäinen ehtikin kokea julkistamisensa vasta kauppojen jälkeen.
Aiemmat kaksi osaa löytyy näiden linkkien takaa:
Kohti omistusasuntoa osa I - ensiaskeleeni omistusasunnon hankintaan
Kohti omistusasuntoa osa II - pankista hakemaan rahaa
Mihin jäimmekään viimeksi?
Viimeisimmän tarjouksen olin saanut maaliskuussa Nordeasta. Tuo tarjous oli kolmas saamani. Nyt kesällä Q2:n loppumisen lähellä ja täten ASP-lainan hakemisen mahdollistuttua aloitin jälleen hakemaan lainaa. Viimeisin sekä samalla paras pöydälläni oleva tarjous oli 0,9 % marginaali, sekä 200 euron järjestelypalkkio. Koska viimeisin tarjous oli Nordeasta, nyt oli vuorossa hakea sitä taas Osuuspankista. En kokenut tässä vaiheessa tarpeelliseksi ottaa enää kolmatta pankkia mukaan kilpailuun. Hetken mietin S-pankissa käymistä, mutta netin kokemuksien mukaan siellä pelkän lainaehdotuksen saamisessa voi kestää viikkoja. Se oli liikaa minulle. Päätin keskittyä nykyisiin pankkeihini.
Jälleen chatin kautta soittopyyntöä, ja näin uusi kierros käytiin. Lähdin siis hakemaan neljättä tarjousta. Täyttelin taas päivitetyn version lainahakemuksestani Osuuspankille. Myöhemmin puhelin soi, ja sovittiin puhelinsoittoaika. Konttorikäyntejä ei olisi kesälomien takia ollut juurikaan vapaana, joten jouduin tyytymään taas puhelinneuvotteluun. Edellisessä tekstissä kerroinkin miten kamalat neuvottelut Nordean kanssa oli puhelimessa, siksi olisin suosinut perinteistä käyntiä. Puhelinneuvottelun ajankohdan varauksen yhteydessä käskin huomioida, että yksi tarjous Osuuspankista on jo saatu, joten katsokaa se ennen kuin teette minulle uutta. Näin minua palvellut puhelinvirkailija sanoi tekevänsä, ja jäätiin odottamaan sovittua tapaamispäivää.
Päivää ennen h-hetkeä sainkin lainatarjouksen sähköpostiini, jotta voin siihen tutustua jo ennen neuvotteluja. Tykkäsin tästä käytännöstä, ei mene itse neuvottelussa aikaa hukkaan niin paljoa. Hieman hikikarpalot kuitenkin nousivat pinnalleni huomatessani että tarjous oli kalliimpi kuin viimeksi. Ehdin jo miettiä että eikö Osuuspankki kykenekään lupaamaan muutama kuukausi aiemmin kaavailtuja tarjouksia. Olinhan kuitenkin selvästi sanonut puhelimessa että huomioikaa tuo aiemmin saamani tarjous.
Seuraavana päivänä puhelin soi, ja saatiin kunnolla Osuuspankin toinen neuvottelukierros käyntiin. Asiaan mentiin heti, ja jo lähes heti kerroin miten tämä tarjous ei saa kokonaiskilpailussa mitalisijoja, saati voita edes Osuuspankin aiempia tarjouksia. Oloni hieman helpottui kun vastapuoli kysyi "ai mikä meidän aikaisempi tarjous?" Taas osoitus siitä, että info ei todellakaan kulje pankkien sisällä. Kerrottuani Osuuspankin edellisen tarjouksen ja todettuani ettei edes sekään riitä enää paalupaikkaan, sainkin heti uuden tarjouksen. Marginaali tipahti suoraan 0,8 %:iin, ja järjestelypalkkiokin tiputettiin puoleen, eli 160 euroa. Osuuspankki olikin siis tosissaan mukana kilpailussa! Sovittiin että haen kilpailevalta pankilta vielä uuden tarjouksen, ja varasin samalla uuden ajan Osuuspankkiin heti tuon kilpailijan (Nordean) reissun jälkeen. Tarkoituksenani oli tinkiä kaikki mahdollinen raha pois. Ja nopeasti, olihan neuvottelut hieman venähtäneet suunnitellusta.
Puhelinneuvottelu Osuuspankin kanssa oli aivan toista maata kuin Nordean kanssa. Mitään webcam-yhteyksiä ei tarvittu, ja vastapuolen kanssa oli helppo neuvotella. Jatkossa taidan sittenkin suosia puhelinneuvotteluja, ainakin muiden pankkien kuin Nordean kanssa.
Nordean kolmas tarjous
Jälleen istuin Nordean konttorilla hakemassa uutta tarjousta. Tässä vaiheessa aloin jo olla väsynyt koko rumbaan. Nimittäin tälläkin kertaa minulla oli vastassa taas uusi virkailija. Jouduin jälleen selittämään alusta alkaen kaiken mahdollisen aina omista tuloistani työtilanteen kautta varallisuuteeni. Nordea ei järin paljoa tingannut, sillä seuraava tarjous oli 0,85 % järjestelypalkkion ollessa sama vanha 200e. Minä vähän petyin miten vähän pankki tuli tällä kertaa vastaan. Ehdottaessani hieman alempaa marginaalia virkailija joutui käymään jo esimiehensä pakeilla. Hetken pohdinnan jälkeen tiputettiin marginaali 0,8 %, mutta järjestelypalkkio pysyi samassa.
Tämäkään asiointi Nordeassa ei sujunut ilman harmaita hiuksia. Ongelmaa oli niin asunnon vakuusarvon määrittämisessä, kuten myös yhtiölainan maksamisessa. Tuossa vaiheessa vielä pohdin jättääkö asuntooni kohdistuva yhtiölaina maksamatta ja tyytyä maksamaan rahoitusvastiketta, vaiko maksaa koko kämppä velattomaksi kerralla. Olin tätä pohdiskellut ääneen varmaan jokaisella asuntolainan hakukerralla, eikä kukaan ollut aiemmin ollut tätä vastaan. Mutta tällä kerralla kun minua palveli pankkivirkailija numero 5, hän oli vankasti sitä mieltä, ettei ASP-lainaan voi jättää yhtiölainaa. Perusteli asiaa sellaisilla argumenteilla että hän on ollut alalla jo 30 vuotta joten hän kyllä tietää. Ihmettelin miksi kukaan aiempi virkailija ei tätä ollut mahdottomana nähnyt. Kuulin asiasta nyt ensimmäistä kertaa. Lopulta samalla reissulla kun virkailija kävi kysymässä esimieheltään lupaa tuohon 0,8 %:n marginaaliin, hän oli kysynyt tätä yhtiölainahommaa. Kuulemma tässä tapauksessa voidaan tehdä poikkeus. En tiedä oliko minun kyseessäni oikeasti poikkeus, vai eikö virkailijalla riittänyt kantti sanoa olleensa väärässä.
Ongelmia oli myös asunnon vakuusarvon määrittämisessä. Se tuntui ihmeen matalalta. Virkailija kertoi minulle miten hän laskee asunnon vakuusarvon. Vasta kotona tuota kaavaa vanhemman polven kanssa pohtiessani, minulle aukesi miten typerästi se oli laskettu. Kaava oli niinkin hullunkurinen, että mikäli olisin ottanut vain vähän lainaa asuntoa varten, maksaen itse noin 80 % asunnosta, olisi asunnon vakuusarvo ollut pyöreät 0e. Tämäkään asia ei tuntunut menevän Nordeassa oikein, vaikka minua palvellut virkailija vannoi tyyliin kaksi kättä Raamatun päällä asian olevan näin.
Jälleen kohti Osuuspankkia
Noh, kaikesta huolimatta noilla Nordean tarjoamilla ehdoilla lähdettiin jälleen Osuuspankkiin. Tällä kertaa lähes samoilla jaloilla, sillä varattu aika oli lähes heti Nordean perään. Nyt kyseessä oli perinteinen konttorivierailu. Näköjään kun yksi tarjous on alla, niin konttoriaikoja irtoaa helpommin. Tällä kertaa minua palveli ensimmäistä kertaa tuttu virkailija, nimittäin sama kuin edellisellä Osuuspankin vierailulla. Sen takia tällä kertaa päästiinkin suoraan asiaan. Kerroin että kilpailija korotti panoksia, ja minua kiinnosti mikä oli Osuuspankin vastaus. Koitin tinkiä suoraan 0,7 %:n marginaalia, mutta siihen ei Osuuspankissa tällä istumalta pystytty. Tarvittiin kuulemma esimiehen lupa, ja esimies ei ollut silloin paikalla. Sen verran virkailija tuli vastaan, että lupasi tältä istumalta 0,75 %. Järjestelypalkkiot olivat Osuuspankissa halvemmat kuin Nordeassa (160e vs 200e), sekä OP:sta saa jonkinlaiset bonuspisteet, joten tasapelin tullessa kuppi kallistuisi Osuuspankkiin. Kovin paljoa arvoa en silti noille bonuksille anna, sillä johonkinhan ne pitää aina kuluttaa, eli toisin sanoen ostaa OP-Pohjolasta palveluita.
Neuvotteluista poistuttiin vielä kotiin miettimään. En tätä pankissa sanonut, mutta aloin olla jo täysin kallistunut Osuuspankkiin. Nordean jokakertaiset sähläämiset alkoivat rasittaa, kun taas Osuuspankissa kaikki tuntui menevän aina kuten piti. Lisäksi tuo "jokerikortti" OP-bonuspisteistä ja sen tuoma mahdollisessa tasapelissä kallistuminen oranssiin pankkiin sai minut tekemään lopullisen päätöksen Osuuspankista. Lopulliset ehdot olivat kuitenkin vielä auki.
Laitoin rehdisti sähköpostia Osuuspankkiin. Minun piti laittaa sitä muutenkin, mm. ASP-talletuksieni ajankohdat piti ilmoittaa Osuuspankkiin. Samaisessa viestissä kyselin myös asiallisesti että voisiko virkailija kysellä tuota 0,7 % marginaalia esimieheltään. Vauhdittaakseni tuota toimintaa, lupasin tulla lyömään kättä päälle vaikka samana päivänä mikäli tämä tarjoukseni kelpaa. Samaisessa viestissä vielä muistutin sijoituksistani ja siitä miten saatte minusta mahdollisesti sijoituspalveluasiakkaan. Niin ja tietenkin vakuutusasiakkaan. Pari päivää myöhemmin sitten puhelin soi, ja ilmoitus tuli että kauppoihin on päästy. Nyt oli lähes puolen vuoden urakka ohi!
Ilmoitus Nordeaan
Käydessäni Osuuspankissa tekemässä paperit asuntolainasta, samalla tehtiin sopimukset siitä miten Osuuspankki saa siirtää Nordeassa olevan ASP-tilini heille. Tilin siirtoon piti varata noin 10 päivää, eli prosessi kesti aika pitkään vaikka Osuuspankin virkailija lähtikin heti kiikuttamaan papereita henkilökohtaisesti Nallen pankkiin. Lopulta tein myös päätöksen maksaa taloyhtiölainan samalla pois. Tilan säästämiseksi teen taloyhtiölainasta mahdollisesti oman kirjoituksen vielä joskus.
Vielä tähän prosessiin kuului minun henkilökohtainen ilmoitukseni Nordeaan siitä, miten heille jäi tässä taistossa hopeamitalit. Nordeasta oli koitettu soittaa meikäläiselle siinä vaiheessa kun minulla oli tuo sähköpostitarjous Osuuspankkiin vetämässä. Puhelimeni oli tuolloin unohtunut äänettömälle, enkä ollut huomannut puhelua. Takaisin en viitsinyt soittaa, koska ilmoitusta tekemäni tarjouksen kohtalosta ei ollut kuulunut. Lopulta kun minulla oli nimet Osuuspankin paperissa, jouduin kaivamaan puhelimen esiin ja soittamaan parin päivän viiveellä siitä miten Nordea ei tätä kisaa lopulta voittanut.
Vähän Nordean virkailija tuntui olevan näreissään kakkossijasta. Hän ihmetteli miksi olen mennyt tekemään jo sopimuksen toisen kanssa kysymättä heiltä ensin "lopullista tarjousta". Minä en halua polttaa siltoja minkään pankin kanssa, sillä tulevaisuudessa tulen varmasti hieromaan vielä muitakin asuntolainoja. Tästä syystä en voinut oikein suoraan sanoa syitä valinnalleni. Sanoin vain että muualta saamani tarjous oli niin kova, etten uskonut Nordealta löytyvän vastinetta sille. Sitä faktaa en viitsinyt sanoa, että olihan Nordealla jo kolme eri mahdollisuutta tehdä kerralla se "lopullinen tarjous". Olisivat lyöneet kerralla pöytään sellaisen tarjouksen, ettei minun olisi tarvinnut enää kilpailijalla edes käydä.
Toinen syy Nordean hylkäämiseen oli nuo jatkuvat oudot ongelmat ja sähläämiset. Minulla oli hieman jo kiire päästä asuntokauppoihin, enkä viitsinyt lähteä Nordealta kysymään enää tarjousta. Etenkin kun jokainen tarjous tähän mennessä on sisältänyt jonkinlaisen ikävän yllätyksen. Minulla on vahvasti ollut suunnitelmissa tehdä tästä asunnosta kahden vuoden päästä sijoitusasunto. Tuo kaksi vuotta lasketaan siis siitä hetkestä kun asunto siirtyy minun nimiini asuntolainan myötä. Mikäli lainaprosessi olisi venynyt pitkälle syksyyn, olisin menettänyt "prime time"-aikani vuokramarkkinoilla. Opiskelijat kun saapuvat kaupunkiin viimeistään elo-syyskuussa.
Viimeinkin suuri hetki
Tuo hetki jossa asunto lopulta minulle siirtyi, ei ollutkaan niin kummoinen kuin olisin ehkä luullut. Ennen kauppojen tekoa kotoa käsin verkkopankkitunnuksien avulla muutamat sähköiset allekirjoitukset. Ja luonnollisesti sitten pankkikonttorilla muutamat kirjoitukset perinteisin keinoin. Asunto-osakeyhtiöni osakekirjasta ehdin nähdä vilauksen ennen sen siirtymistä pankin tallelokeroon. Jos olisin sosiaalisessa mediassa cool, tuosta osakekirjasta olisi pitänyt varmaan ottaa valokuva Instagramiin. Jätin sen kuitenkin tekemättä.
Mainittakoon vielä että molemmat pankit vaativat isännöitsijäntodistusta kaupanteon yhteydessä. Minä koin tämän hieman turhana, sillä todistus maksaa noin satasen ja kuitenkin tunsin ostamani kohteen täysin, olihan myyjä minulle tuttu. Tinkimisestäni huolimatta pankit eivät kuitenkaan antaneet periksi yhtään, vaan hieman menoja tuli tästäkin.
Pankki ei tarjonnut mitään spesiaalia vaikka aika ison asiakkuuden heille toin. Tai siis ainakin minun mittakaavassa iso asiakkuus. Onhan se aivan ylivoimaisesti tähän mennessä elämäni suurin kauppa. Välittäjää kun tässä kaupassa ei tarvinnut käyttää, en saanut edes välittäjän piikkiin pullakahveja. Aika tylsää. Onneksi asunnon myyjä lupasi tarjota minulle vielä kahvit jäätelön kera. Jäipähän edes jonkinlainen konkreettinen maku suuhun tästä päivästä.
Ei se elämä nyt niin erilaiselle asunnon omistajana tunnu. Asunto näyttää ihan samalta kuin ollessani siinä vuokralla. Tällä hetkellä (kirjoitan tätä muutama tunti kauppojen jälkeen) fiilis on aika normaali. Katsotaan mille se tuntuu kun alan pian tunkemaan Exceliin asuntoani, sekä päivittämään opintolainalle kaveriksi asuntolainaa. Lokakuun alussa salkkuraportti tuleekin näyttämään taas aivan erilaiselle.
Yhteenveto koko prosessista
Kannattikohan tämä kaikki touhu lopulta? Sain lopulta Nordeasta neljä eri tarjousta ja Osuuspankista viisi. Aikaa tähän kaikkeen meni melkein puoli vuotta.
ASP-säästämisestä teen joskus vielä oman kirjoituksen, jossa käsittelen asiaa tarkemmin. Sen voin kuitenkin nopeasti sanoa, että minun tapauksessani ASP-säästäminen oli suuri lykky. Minä kun olen vain määräaikainen työntekijä, työsopimusta on tällä hetkellä jäljellä pari kuukautta. Kuvittelisi että pankit aika nihkeästi suhtautuisivat minun asuntolainaideoihini, mutta kiitos ASP-lainan sisältämän ilmaisen valtiontakauksen, sain aika varmasti hilattua lainani ehtoja halvemmiksi. Minun ongelmieni alkaessa valtio kun tulee pelastamaan minut. Ainakin pankin kynsistä.
Asuntolainan kilpailutus oli äärettömän helppoa, ainakin jos vertaa minulle aiemmin tuttuihin autokauppoihin. Autot kun ovat aina omia yksilöitään, ja jokaisella autokaupalla on halleissaan omat yksilöt. Vertailu autokauppojen välillä on vaikeaa, koska jokainen tarjoaa hieman eri autoja. Vaikka väliraha olisi sama, täytyy miettiä antaako painoa vähäisille kilometreille, hyville renkaille vai lisävarusteille. Nyt minulla oli kaikkien kilpailijoiden kesken tismalleen identtinen kohde, eli asuntoni. Minulle oli aivan yksi lysti kuka minulle lainan myöntää, vain lainan ehdot kiinnostivat. Mielestäni se on aivan sama tilitänkö joka kuukausi rahani Nordeaan vai Osuuspankkiin.
Yllättävän paljon minun itseni näkemyksiä myös kuultiin, etenkin Osuuspankissa. Sain ehdottaa itse hintoja mikäli pankin tarjoamiset eivät miellyttäneet. Yllätystä toi myös se, miten paljon pankitkin sähläävät. Kannattaa siis ihan oikeasti tehdä kotiläksynsä kunnolla, ja opiskella pohjatietoja ennen neuvotteluja. Tiedätte mitä osata vaatia, ettekä maksa turhasta.
Korkoputkista kirjoitinkin toisessa osassa. Niihin en koskenut ollenkaan. Koin saavani ASP-lainan korkotuesta jo kylliksi suojaa mahdollista korkojen nousua varten. En koskenut myöskään pankin tarjoamiin "vakuutuksiin" eli lainaturviin. Niitä oli ainakin työttömyyden, sairastumisen ja kuoleman varalle. Yksikään pankki ei oma-alotteisesti suoraan sanonut että esimerkiksi tuo työttömyyden turva on kohdallani aivan turha. Se kun on tehty lähinnä vakituisessa työsuhteessa oleville. Tätä vakuutusta myytiin kyllä innokkaasti, vaikka tiedettiin minun olevan määräaikainen. Kaikki kyllä myönsivät heti muistuttaessani määräaikaisesta työsopimuksestani, ettei vakuutuksesta ole minulle mitään hyötyä.
Jos joku yllätti asuntolainaa hakiessa, niin osakevarallisuuden "vähättely". Heittomerkit sen takia että itse olin näköjään arvioinut osakevarallisuuden arvostuksen reippaasti yläkanttiin. Kuten jo tarinan ensimmäisessä osassa kerroin, minä lykkäsin ASP-tilin avaamistakin koska ahneus ajoi pörssiin. Kuvittelin että suuri osakevarallisuus helpottaa paljon saamaan lainaa. Nyt tuli huomattua että asuntolainaa hakiessa varmaan 5 000 euroa käteistä lyö 50 000 euroa osakkeissa. Mitä minuakin ehti palvella viisi eri pankkivirkailijaa, eikä kukaan heistä ollut kiinnostunut salkkuni sisällöstä. Lainahakemuksiin laitoin salkkuni euromääräisen sisällön, ja sen kokoa suhteessa ikääni pari virkailijaa hieman ihmettelikin, mutta yksikään ei kysynyt mitä osakkeita salkussani on. Luulisi että sillä on erittäin oleellinen ero onko salkussani tunnettuja laatuyhtiöitä kuten Konetta ja Elisaa, tai tappiota tuottavia arpalappuja tyyliin Talvivaara.
Yllä vielä taulukko kaikista yhdeksästä tarjouksesta ja miten hinnan tiputtaminen onnistui. Siitä pääsee laskemaan suunnilleen, minkälaisia säästöjä tämä operaatio minulle toi. Laina-aika, lyhennystapa, lainan määrä ja yhtiölainan maksaminen tai maksamatta jättäminen vaihtelivat pitkin prosessia, joten aivan täsmällistä vertailua on vaikeampi tehdä. Keskitytään siis vain taulukon lukemiin.
Lähdetään liikkeelle omasta takauksesta. Sitä ei tosiaan vaatinut kuin Nordean ensimmäinen virkailija. Muut eivät tätä tarvinneet, koska ASP-laina sisältää ilmaisen valtion takauksen. Säästöä tuli siis 920 euroa.
Toimituskulut tippuivat useamman kerran matkan aikana. Pahimmillaan ne olivat ensimmäisessä tarjouksessa 460 euroa, ja halvimmillaan Osuuspankki tarjosi ne 160 eurolla, eli säästöä tuli 300 euron verran. Tässä vaiheessa säästetty jo 1220 euroa.
Marginaali tipahti matkan aikana lähes puoleen. Alkuperäinen marginaali 1,3 % tippui 0,7 %:iin, eli kevennystä tuli 0,6 % verran. Jos vedetään hieman mutkia suoraksi ja lasketaan tasan 100k lainalla (jota asuntolainani siis ei ollut), niin 20 lainavuoden aikana tuo 0,6 % tippuminen tuo minulle kuuden tonnin säästön.
Kokonaiset säästöt koko tässä rumbassa olivat yli 7000 euroa. Melkoinen säästö. Aika pitkään olisin saanut tehdä töitä että verojen ja "elämisen" jälkeen olisin tililtäni 7000 euroa repinyt. Nyt nuokin rahat voi hyvällä omatunnolla käyttää pörssiin. Pitkä kilpailutus vei paljon aikaa ja osittain myös hermoja, mutta mielestäni pääsin ihan tuntipalkoille kaiken tämän jälkeen. Lisäksi sain hyvää kokemusta asuntolainan ottamisesta. Jos kaikki menee kuten ajattelin, tulevaisuudessa ajattelin harrastaa enemmänkin asuntosijoittamista. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Keskustelu tekstistä jatkuu:
Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/08/kohti-omistusasuntoa-iii-viime…
Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/kiitokset-…