Ymmärrettävästi osakemarkkinan romahduksen mahdollisuutta pelätään, mutta voisiko joku selittää, millä perusteella kulta olisi ainakaan piensijoittajan näkökulmasta juurikaan osakkeita parempi vaihtoehto kriisin tullen hinnan n. tuplattua parissa vuodessa?
Analysts say central banks may themselves have been trying to build up buffers at a time of growing economic and geopolitical uncertainty.
According to Daan Struyven, co-head of global commodities research at Goldman Sachs: "In 2022 the reserves of the Russian Central Bank got frozen in the context of the invasion of Ukraine, and reserve managers of global central banks around the world realised, 'Maybe my reserves aren't safe either, what if I buy gold and hold it in my own vaults?'
"And so we have seen this big structural fivefold increase in demand for gold from central banks".
Jos ei usko euroalueen hyperinflaatioon, mitä syitä on enää nykyhinnalla ostella jonkun toisen holviin? Jutussa myös inflaatiokorjattu graafi (dollareissa):
Bloombergin kokoamien tietojen mukaan sijoittajien kultaETF- sijoitukset ovat edelleen alhaisemmat kuin aiemmat Covid-19-pandemian aikana vuonna 2020 ja Venäjän ja Ukrainan sodan puhkeamisen aikana vuonna 2022 nähdyt huipputasot. Lisäksi futuurien osalta spekulanttien nousupanokset ovat historiallisten huippujen alapuolella, kertoo Commodity Futures Trading Commission."Yhteenvetona tämä viittaa siihen, että sijoittajille on vielä runsaasti tilaa, jos suuntaus pois valtionlainoista alkaa voimistua", kertoo Bloomberg tänään.
”Arvosijoittajana Yhdysvaltain valtionlainat näyttävät erittäin heikoilta”, sanoi Jooste Pangea Wealthilta. ”Ja kun olet negatiivinen joukkolainojen suhteen, tarvitset vaihtoehdon.”
Kuva
Katsotaan, miten käy. Vielä mukana varsin reilulla panoksella, kun ajat kovin epävarmat joka suhteessa. Gold Miners Bullish Procent -indeksi on ottanut täydet 100 % 3 kertaa historiassa (2016 ja 2020) ja juuri nyt. Kahdella viime kerralla 100 % otettiin 1-2 kk ennen hintahuippuja.
Keskimäärin viimeisten 20 vuoden aikana kullan tuotto on ollut heikointa Q2:ssa ja vahvinta Q3–Q4:ssa (esim. World Gold Councilin tilastot), johon vaikuttaa mm. Intian kausisesonki.
Kulta on taas ponnahtanut kuukauden sisällä n. 12 % yllä olevasta viestistä. Mediassa näkyy entistä enemmän varoituksia, että osakemarkkinoiden pitkä nousuvaihe olisi päättymässä, "koska ylioptimistiset sijoittajat ovat ajaneet osakkeiden arvostukset äärimmäisyyksiin". No, onhan sen Palantirinkin forward PE toki jo 200-300 välillä.
Kiinnostavaa on, miten ”turvasataman ”, kullan hinta on todellisuudessa käyttäytynyt tilanteissa, kun S & P 500 indeksi on romahtanut reippaasti. Jossain vaiheessahan kunnon notkahdus taas tulee – syystä tai kolmannesta. Tutkailin hiukan asiaa historiasta ja myös hopeaa. Kulta ei ole täydellinen turvasatama joka tilanteessa, mutta varsin hyvä. Joissain romahduksissa (2007–09) kulta nousi, kun osakkeet romahtivat. Mutta erittäin nopeissa likviditeettikriiseissä (maaliskuu 2020) kulta laski aluksi yhdessä riskivarojen kanssa, koska myyjät likvidoivat positioitaan eli tarvitsivat käteistä , kuitenkin lasku oli suhteellisesti paljon pienempi kuin osakkeilla.
Dot-com-kuplan puhjetessa (2000–2002) S & P 500 osakkeet romahtivat –49,1 %
Kulta oli pitkään sivuttaisliikkeessä 1990-luvulla, mutta juuri tuolloin se kääntyi nousuun ja säilytti arvonsa, nousten n. 12 %.
Finanssikriisi 2007–2009
S&P 500: 1565.15 → 676.53 → –56.8 %
Kulta (spot / London-fix proxy): ~$728.80 (9.10.2007) → ~$934.75 (9.3.2009) → +28.3 % (kulta ei romahtanut — se nousi tässä jaksossa +28.3 %).
Kullalla oli tässäkin tapauksessa suojaluonne.
COVID-paniikki 2020
S&P 500: 3 393.52 → 2 237.40 → –34.0 %
Kulta: 19.2.2020 ~$1 607.50 → matalin piste noin $1 472–1 478 → suurin lasku noin −8.4 % (noin −8…−8.5 % ).
S&P romahti siis 34 % nopeasti. Kulta laski paljon vähemmän n. 8 %, mutta palautui nopeasti myöhemmin.
S&P siis putosi 25 %, kulta laski vain 7-8 % samassa ajassa.
Mites sitten HOPEA?
Dot-com (2000–2002)
Hopea laski hieman (–14 %), vaikka kulta nousi +12 % , kun S&P 500 romahti 49 %.
Tämä kertoo, että hopea ei toiminut turvasatamana samalla tavalla kuin kulta tuolloin.
Selitys lienee, että hopea on teollisuusmetalli – sen arvo seuraa myös teollisuuden ja talouden näkymiä.
Finanssikriisi (2007–2009)
Hopea laski vain n. –7 %, vaikka S&P 500 romahti –57 %.
Tämä oli hopealle poikkeuksellisen hyvä suoritus, sillä rahoituskriisin jälkeen (2009–2011) hopea moninkertaistui seuraavina vuosina.
COVID-paniikki (2020)
Hopea romahti yhtä paljon kuin osakkeet (–34 %) – johtui likviditeettipaniikista.
Myöhemmin 2020 hopea kuitenkin nousi voimakkaasti (heinäkuussa jo yli +100 % maaliskuun pohjista), mutta paniikkivaiheessa se ei tarjonnut suojaa.
Vuosi 2022
Hopea laski n. –20 %, kun S&P 500 laski –25 %.
Hopea kärsi korkojen noususta ja vahvasta dollarista, mutta ei romahtanut yhtä pahasti kuin osakkeet.
Hopea ei siis ole ollut yhtä luotettava turvasatama kuin kulta. Se käyttäytyy usein sekä jalometallina että teollisuusmetallina, joten sen hinta reagoi herkemmin talouskasvun hidastumiseen. Kulta on historiallisesti säilyttänyt arvonsa tai jopa noussut kriiseissä, kun taas hopea on usein laskenut vähemmän kuin osakkeet, mutta ei johdonmukaisesti.
Kiitos, mielenkiintoinen analyysi! Kuitenkaan analyysi ei avaa yhtä keskeistä muuttujaa, nimittäin sitä, että sekä kullan että hopean nykyhinta on noussut menneen vuoden ajan äärimmäisen agressiivisesti, vaikka taloudessa ei ole ollut sellaisia kriisejä tai positiivisia muutoksia, että ne olisivat hinnan radikaalia nousua puoltaneet.
Oma maalikon teoriaan pohjaava näkemykseni on, että kulta ja hopea ovat päässeet osaksi rahoitusmarkkinan mallia, jossa pääomia syötetään rahastojen ja eri instituutioiden puolesta tasaisena jatkumona näihin instrumentteihin, jolloin arvo nousee markkinatilanteesta riippumatta. Sama hana on ollut kryptoihin auki siitä lähtien kun ETF:ien kautta rahaa alkoi valua sinne äärimmäisiä summia.
Elämme uutta aikaa, jossa pääomien liikkeet määräävät paljon enemmän markkinakehitystä ja arvonmuodostusta, kuin mitä markkinoiden fundamenttiperusteet. Varmaan jossain vaiheessa tulee taas hetki, kun tätä mallia testataan, mutta pääomien virratessa tasaisena virtana on vaikea sanoa, koska tämä hetki tulisi vastaan.
Kuitenkaan analyysi ei avaa yhtä keskeistä muuttujaa, nimittäin sitä, että sekä kullan että hopean nykyhinta on noussut menneen vuoden ajan äärimmäisen agressiivisesti, vaikka taloudessa ei ole ollut sellaisia kriisejä tai positiivisia muutoksia, että ne olisivat hinnan radikaalia nousua puoltaneet.
Ilmeisesti hiljaiset mutta voimakkaat ”odotusajurit” voivat yhdessä ajaa metallien hintoja nopeasti ylöspäin vaikka taloudessa ei suurempia kriisejä..
Esim. matalat ja odotetut reaalikorot, ennakoidut korkojen alennukset, jos nimelliskorot ovat korkeita, mutta inflaatio on myös korkea, reaalikorot voivat olla matalia tai jopa negatiivisia ,tällöin ei ole niin houkuttelevaa pitää varoja korkotuotteissa, ja jalometallit näyttävät kilpailukykyisemmiltä. Huomattavasti heikompi USD, joka lienee yksi merkittävimmistä tekijöistä kullan hinnan nousulle. Keskuspankkien ostot. Turvasatamakysyntä ja riskien hedgaus, geopoliittiset riskit. Mahdolliset toimitus- ja tarjontarajoitteet, esim. hopean varastot ovat tiettävästi vähentyneet ja fyysinen toimituspula on aiheuttanut paineita, kun sijoittajat haluavat fyysistä metallia. Itseään ruokkivat isot ETF-virrat ja spekulatiiviset dynamiikat.
Kuitenkaan analyysi ei avaa yhtä keskeistä muuttujaa, nimittäin sitä, että sekä kullan että hopean nykyhinta on noussut menneen vuoden ajan äärimmäisen agressiivisesti, vaikka taloudessa ei ole ollut sellaisia kriisejä tai positiivisia muutoksia, että ne olisivat hinnan radikaalia nousua puoltaneet.
Yksi tämän vuoden suurimpia teemoja instituutiosijoittajien keskuudessa on ollut niin kutsuttu Debasement Trade. Tästä on monia versioita: jotkut kutsuvat sitä fiat debasement tradeksi ja toiset USD debasement tradeksi, esimerkiksi. Kyseessä on siis paljolti odotukset rahan ostovoiman heikentymisestä maailmassa, jossa rahaa printataan jatkuvasti lisää. Asset inflation vs. consumer price inflation.
Länsivaltioiden ylivelkaantuminen ja keskuspankkien rahoitussadetus vahvistavat kullan ja hopean hintoja
Meneillään olevan arvometallien tuotantoyhtiöiden kurssinousun - vuodesta 2015 vuoteen 2025 kultatuotannon marginaali on 14-kertaistunut - taustalla on heikko kulta- ja kultakaivossuhdanne yli kymmenen vuotta sitten. Marginaalin - kullan hinnan ja tuotantokustannusten suhteen - noustua kaivosyhtiöiden varantojen arvot ovat nousseet räjähdysmäisesti.
Arvostusliike näkyy hyvin vaikkapa Evli Silver and Gold B rahaston kurssin muutoksessa. Rahasto sijoittaa kullan, hopean, platinametallien ja timanttien kaivannais- tai jalostustoimintaan.
Kuva
Kaavio yllä on rahaston toiminnan aloittamisesta asti.
Harmittaa tässä sotajuonien ja politiikkavenkurointien tuiskeessa huomaamatta jäänyt metallimuutos, vaikka hintakeskusteluun olen osallistunutkin.
Täytyy kopioida tähän Johannes Ankelon hyvästä kirjoituksesta sen lopussa olevaa näkökulmaa:
"Kullan hinnan nousu ja muutokset makrotaloudellisessa ilmapiirissä voivat saada uusia silmiä jalometalliin sijoittajilta, jotka eivät pitkään aikaan ole pohtineet kultaa varteenotettavana sijoituksena. Morgan Stanley suosittaa tällä hetkellä muutosta 60/40 osake/bondi-salkusta 60/20/20-salkkuun, joka koostuu 60% osakkeista, 20% bondeista ja 20% kullasta."
Samanlaista hajautusta suositti Random Walker vuosi sitten Sijoitustiedon tilaisuudessa esitelmässään ja kirjoituksissaan. Olisi jo silloin pitänyt toimia eikä pelkästään kuunnella.
Kuva
Toisaalta VanEck Gold Miners ETF rahaston viiden vuoden käyrä verrattuna S&P500 ja DJI indekseihin osoittaa, että vasta viime aikoina on kannattanut vähentää yleisindeksirahastoa ja ottaa tilalle kullankaivajarahastoa - viiden vuoden käyrät alla. Ehkäpä vielä ei ole jääty junasta.
Kuva
Itse lisäsin nyt Evlin rahastoa, vaikka hinnat ovat jo pilvissä, sillä sotaa käydään vielä pitkään eikä minkään valtion valtioveloille näy loppua - oli velkajarrua tai ei. Tarkemmin seulottaessa muitakin kohteita on, jahka asiaan taas päästään.
Nyt kun kullan hinta on rajusti noussut ja sitä selitellään miten milläkin syyllä, niin mikähän mahtaa olla kullan hinnan nousulle osa syy siinä, että Kiina hamstraa kultaa keskuspankkinsa varastoon. Ja miksiköhän Kiina näin tekee?
Kuva
Kiina on alkanut hamstraamaan kultaa vuonna 2024.
Kullan hinnan kehitys 2020/01 - -2025/10
Kuva
Näyttäisi osuvan kullan hinnan kasvu samaan ajankohtaan.
Kun Kiinan kultavaranto on heidän mielestä riittävä ja ostot loppuu, miten käy kullan hinnan? Ei ainakaan jatka nousua.
Pitkä kuva kertoo, että on sitä kullassa ollut kovaa maniaa ennenkin. Esim. vuonna 2001 alkoi 11 vuotta kestänyt kova nousu. Nyt on ponnisteltu ylös pari vuotta. Vuosina 1977-1980 noustiin vielä parabolisemmin kuin nyt.
Kuva
PS. Kullan hinta ei ole vain Kiinasta kiinni. Kiinan ohella Puola, Intia ja Turkki ovat hankkineet vielä Kiinaakin huomattavasti enemmän kultaa vuonna 2024. Kaikilla noin tupla Kiinaan verrattuna. Vuoden 2024 luvut perustuvat World Gold Councilin (WGC) kokonaisselvitykseen. Puola jatkoi ylivoimaisesti suurimpana ostajana myös vuonna 2025. Intia ja Turkki vähensivät ostoja.
Pitkä kuva kertoo, että on sitä kullassa ollut kovaa maniaa ennenkin. Esim. vuonna 2001 alkoi 11 vuotta kestänyt kova nousu. Nyt on ponnisteltu ylös pari vuotta. Vuosina 1977-1980 noustiin vielä parabolisemmin kuin nyt.
Kuva
PS. Kullan hinta ei ole vain Kiinasta kiinni. Kiinan ohella Puola, Intia ja Turkki ovat hankkineet vielä Kiinaakin huomattavasti enemmän kultaa vuonna 2024. Kaikilla noin tupla Kiinaan verrattuna. Vuoden 2024 luvut perustuvat World Gold Councilin (WGC) kokonaisselvitykseen. Puola jatkoi ylivoimaisesti suurimpana ostajana myös vuonna 2025. Intia ja Turkki vähensivät ostoja.
Mutta arvaatteko minkä maan keskuspankki on päättänyt myydä varantojaan? Suomen tietenkin, tottakai.
Kiinan keskuspankin motiiveja voi arvailla, mutta kyllähän se on jonkinlainen signaali kun markkinoilla keskuspankit ovat kokonaisuudessaan olleet ensin nettomyyjinä vuosia ja sitten kääntyvät ostajiksi. Eikä ostaminen ole loppunut, vaikka dollarimääräinen hinta nousee.
Keskuspankeilla on maailman kullasta vain alle viidesosa - 17%.
Kuva
Noin puolet maailman kullasta on intialaisilla ja kiinalaisilla yksityisillä koruina, harkkoina ja kultakolikoina.
Kuva
Huomionarvoista tässä ovat kulta-ETF:t, joilla on merkittävä määrä fyysistä kultaa. Niitäkin omistamalla eurooppalainen pääsee helpommin pitämään näppinsä kultapinon kyljessä ilman vaivalloista Roope Ankka -rahasäiliön rakentamista.
Ikivanhoissa talouksissa varat kannetaan kaulassa tai korvissa 24/7 eikä uuden maailman tapaan taskussa muovikortteina, joissa on pelkkää velkaa.
Todennäköisemmin Kiina kultavaroja lisäämällä varautuu puolustamaan renminbiä ja omaa digitaalista polettiansa dollaria ja sen digitaalisia versioita vastaan eli pysyttelemään dollarihegemonian vastapainona. Kiinan keskuspankki ilmoitti kymmenen vuotta sitten, että se oli kuudessa vuodessa lisännyt 57% kultavarojaan. Sen talouden kasvaessa luultavasti kultaostotkin ovat vastaavasti edenneet.
Kiinalla ja muilla suurilla talouksilla on noin neljäsosa siitä mitä Yhdysvalloilla on holdattuna.
Euron ja digieuron asemasta Suomen Pankin Olli Rehn puhui muutama päivä sitten seuraavasti:
Digital Sovereignty — perhaps the most strategic frontier of all. In that arena, Europe remains far too dependent on non-European platforms and payment systems.
At the same time, US dollar-backed stablecoins are spreading rapidly — aiming at extending dollar dominance into digital finance. Europe is not ignoring this shift. That’s why the digital euro is important.
It’s not about hype or headlines. It’s about ensuring that European citizens and firms have access to secure, inclusive legal tender in the digital age — issued by the central bank, backed by public trust.
The digital euro will complement, not replace, cash. And it will ensure that money in Europe remains a public good, not a private monopoly.
Jonkun täytyy nyt myydäkin, kun kullasta saa hyvän hinnan.
Kuva
Toisella vuosineljänneksellä suurin myyjä oli Singapore ja suurin ostaja löytyi Puolasta. Rahastojen merkitys ostajana on merkittävä ja niissä takana ovat sekä yksityiset, että instituutiot.
Kun Kiina lopettaa ostot, muut jatkavat ja hinta muodostunee edelleenkin kysynnän mukaan.
Pitkä kuva kertoo, että on sitä kullassa ollut kovaa maniaa ennenkin. Esim. vuonna 2001 alkoi 11 vuotta kestänyt kova nousu. Nyt on ponnisteltu ylös pari vuotta. Vuosina 1977-1980 noustiin vielä parabolisemmin kuin nyt.
Kuva
PS. Kullan hinta ei ole vain Kiinasta kiinni. Kiinan ohella Puola, Intia ja Turkki ovat hankkineet vielä Kiinaakin huomattavasti enemmän kultaa vuonna 2024. Kaikilla noin tupla Kiinaan verrattuna. Vuoden 2024 luvut perustuvat World Gold Councilin (WGC) kokonaisselvitykseen. Puola jatkoi ylivoimaisesti suurimpana ostajana myös vuonna 2025. Intia ja Turkki vähensivät ostoja.
Mutta arvaatteko minkä maan keskuspankki on päättänyt myydä varantojaan? Suomen tietenkin, tottakai.
Kiinan keskuspankin motiiveja voi arvailla, mutta kyllähän se on jonkinlainen signaali kun markkinoilla keskuspankit ovat kokonaisuudessaan olleet ensin nettomyyjinä vuosia ja sitten kääntyvät ostajiksi. Eikä ostaminen ole loppunut, vaikka dollarimääräinen hinta nousee.
Myynti ei sinänsä ole huono asia, jos ajoitus on oikea ja irrotetut varat käytetään järkevästi.
Valuuttakurssiriski on Suomen Pankin rahoitusvarallisuuden merkittävin riski. Koska valuuttavarannon kasvu lisää Suomen Pankin valuuttakurssiriskiä merkittävästi, Suomen Pankki vahvistaa varauksiaan lisääntyvää valuuttakurssiriskiä vastaan myymällä noin 10 prosenttia kultavarannostaan. Myyntien jälkeen Suomen Pankilla on nyt kultaa noin 44 tonnia ja sen markkina-arvo on noin 3,5 mrd. euroa.
Taala heikkeni: EUR/USD tänä vuonna +12,2 %
Punta heikkeni: EUR/GBP tänä vuonna +5,03 %
Jeni heikkeni: EUR/JPY tänä vuonna +8,44 %
Kulta tänä vuonna +62,8 %
Kulta vaihdettiin siis heikkeneviin valuuttoihin. Riski toteutui. Ja miten oikeastaan kullan myyminen suojasi laskevilta valuutoilta ???
Sanoo TÄ:
Selling gold to hedge foreign currency risk when buying foreign currency is generally not a sound strategy. Selling gold to acquire a foreign currency can be counterproductive because gold is often considered a safe-haven asset, and selling it can expose you to the currency risk you are trying to avoid. A better approach to hedging would be to use a financial instrument like a forward contract or currency options.
Why selling gold is not recommended for this purpose
Gold is a safe haven:
When the value of a foreign currency is depreciating, investors may turn to gold as a safe asset, which can cause gold's price to rise. Selling gold at that moment would be selling an asset that is increasing in value to acquire one that is declining.
Contradictory hedging:
Selling gold to buy a foreign currency is the opposite of how gold is typically used for hedging. Gold is often used to hedge against currency depreciation, not to offset it by being sold.
How to hedge foreign currency risk effectively
Use financial derivatives:
Instruments like currency futures or options are designed to hedge foreign exchange risk by locking in an exchange rate for a future transaction.
Take a short position in the foreign currency:
You can open a derivative position that profits from the depreciation of the foreign currency you are buying.
Natural hedging:
Some companies use natural hedging by diversifying their assets and liabilities across different currencies to reduce aggregate exposure.
Consider the costs and complexity:
Hedging can be costly and complex. A strategy to hedge currency risk using derivatives might have associated transaction costs and could reduce potential windfall gains.
In summary, selling gold to hedge foreign currency risk is not a wise strategy. A better approach is to use a financial instrument designed for currency hedging, such as a forward contract or currency option.
