Olet täällä

Kolumnit

Kolumni: Onko YIT putoava puukko?

Luin jostain Mauri Sariolan kirjasta 70-luvulla, että jos timpureille maksaa liikaa, menee rakennusyhtiö konkurssiin. Toisaalta jos rakennusmestarille maksaa liian vähän, lyödään laudat oviin yhtä lailla. Tämä kirja on suurelta yleisöltä jäänyt lukematta tai ainakin ymmärtämättä, päätellen ainakin Hesarin johtamasta vihanlietsonnasta yritysjohtajien palkkoja kohtaan.

Olen siirtämässä sijoituspainotustani vientiyhtiöistä jälkisyklisiin ja kotimarkkinayhtiöihin. Nykykurssit diskonttaavat vientiyhtiöissä jo nousukauden tynkää, mutta esimerkiksi rakennusyhtiöt ovat hyvin maltillisesti arvostettuja. Jos sijoitit kotimaisiin rakennusyhtiöihin viisi vuotta sitten, on pääomista vielä puolet jäljellä.

YIT julkaisi odotuksia huonomman osavuosikatsauksen viime tiistaina, ja kurssi on dyykannut kuudesta puolesta viiteen puoleen. Minä olen kokenut putoavien puukkojen kiinniottaja, joten päätin vähän tutkia yhtiötä. Lisäksi luulin omistavani osaketta puolipassiivisen kolmen hengen sijoitusyhtiöni kautta.

Tässä kohtaa on tärkeä opetus edistyneille sijoittajille. Ihan ensin on hyvä tietää, mitä omistaa. Eipä meillä mitään YIT:tä ollut, vaan SRV:tä. Itse ostatin yhtiölle lisää SRV:tä huhtikuussa hintaan 3,47. Tosin kolmikirjaiminen rakennusyhtiö on sekin, joten melko sama asia. Jos on useita sijoitusyhtiöitä, on muillekin kuin minulle varsin tavanomaista olla muistamatta kaikkia sijoituskohteita. Tosin kerran arkipäivässä kaikkien läpi kurkkaaminen ei pitäisi olla ihan niin paha rasti, kuin se minulle ja muutamalle kokeneelle kollegalleni tuntuu olevan. Aloittelevat sijoittajat kyllä muistavat tarkasti, mihin Talvivaaraan kossukorinkin verran sijoittivat.

Joka tapauksessa olin jo katsonut 45 minuutin webcastin, kun tarkistin omistustilanteeni YIT:ssä, joka osoittautui siis nollaksi osakkeeksi. Jos en ole aiemmin tarkkaillut toimitusjohtajaa, aloitan uuden yhtiön analyysin aina webcastin katsomalla, jos vain aikaa ja virtaa liittää. Toimitusjohtajan silmänvalkuaisia on aina syytä tuijotella. Jos firman toimitusjohtaja osoittautuu tyhjää corporate jargonia toistelevaksi pukupelleksi, täytyy arvostusten olla aika alhaisia, että minun rahani alkaisi äänestää tj:n jatkon puolesta. Johtajien merkitystä yhtiön kehitykselle lehdistö perinteisesti vähättelee ja johtajat itse korostavat omaa painoarvoaan. Minä olen enemmän johtajien linjoilla.

Tykkäsin Kari Kauniskangaksen esityksestä. En lumoutunut, mutta tykkäsin. Huonosti menneitä asioita ei selitelty heinäsirkoilla, eikä onnistumisilla pullisteltu rinta kaarella. Jos webcast olisi ollut pettymys, olisi tämän kolumnin kohde vaihtunut, koska olisi ollut vähän tyhmää kirjoittaa ennestään huonosti tuntemastaan firmasta, johon ei nykydirikalla rahojaan laittaisi kuin täysin poikkeusolosuhteissa.

Kurssilla 5,47 YIT:n markkina-arvo on karvan alle 700 miljoonaa. Viimeiseen 12 kuukauteen liikevaihtoa on saatu aikaan reilut 1,7 miljardia ja osakekohtaista tulosta 0,31 euroa. Osakekohtainen oma pääoma on taseen mukaan 4,73 euroa. Tämä antaa YIT:lle P/E:ksi (=hinta per tulos) 17,7, P/S:ksi (=hinta per liikevaihto) 0,40 ja P/B (=hinta per oma pääoma) 1,16. Nämä ovat rakennusyhtiössä ne kolme tunnuslukua, joista lähden arvostusta pohtimaan. Luvut ovat kohtuullisia, mutta missään vesikesäalessa osake ei nykykurssillakaan vielä ole.

Katsottuani Kauniskankaan ja CFO Timo Lehtisen löpinöitä kolme varttia, päätin uskoa näitä äijiä, kunnes toisin todistetaan. Tässä pohjaan lähinnä 30 sijoitusvuoden ja 20 pokeriammattilaisvuoden tuomaan kutitustuntumaan. Harhalaukauksiakin on tullut vuosien varrella ammuttua, vaikka on ollut parempaakin kuin kutitustuntumaa, joten ihan varmuudella emme vielä tiedä, kuuluvat herrat Valehtelijoiden Iloiseen Klubiin vai Totuuden Torvien tylsään seurakuntaan.

Minä tulkitsin YIT:n huonon toisen kvartaalin johtuneen siitä, että sisällä ollutta kamaa oli myyty katteista suuresti välittämättä, kun parempaakaan ei ollut tarjolla. YIT vähän kehuskelee ”pääomanvapautusohjelmansa menestyksellä”, joka siis tarkoittaa kohteitten realisointia nopeammin kuin uusiin investointia. Yhtiöllä oli tavoitteena painaa nettovelat 600 miljoonaan vuoden loppuun, ja onnistui siinä jo nyt. Minä tykkään linjasta, että ei jäädä katselemaan ”Toivotaan, toivotaan”- ohjelmaa, vaan laitetaan kohteet lihoiksi ja sitten laitetaan uutta matoa koukkuun.

Lisäksi päättelin, että huonokatteista kamaa ei ole enää kovin paljon sisällä, ja veikkaan seuraavan 12 kuukauden olevan paremman kuin edellisen. Yhtiön Venäjät nyt menevät miten menevät, mutta toistaiseksi sielläkin on räpistelty plussalla, ja näin luultavasti jatkossakin. Venäjä on kuitenkin vain alle 20 prosenttia volyymistä. CEE-maissa (YIT:n tapauksessa Tsekki, Slovakia ja Baltia) YIT:llä menee hyvin, mutta osuus on marginaalinen. YIT:n kohtalo on pitkälti Suomen markkinoiden varassa. Kun YIT on sinnitellyt melko nihkeillä markkinoilla jo melko pitkään, mutta kuitenkin voitolla, uskon että vähän valoisammalta näyttävässä tulevaisuudessa se pärjää vielä paremmin. Tähän yrityksen johtokin uskoo.

Yhtiöllä on pääomamarkkinapäivä syyskuun lopussa, ja itse asiassa ajattelin hetken ostaa lappua ennen sitä. Yksi huono kvartaali ei rakennusliikkeellä ”oikeaa” arvoa yli sataa miljoonaa tiputa, jos selitykset ja näkymät ovat kunnossa. Yhtiöt esittelevät itseään sijoittajille pääomamarkkinapäivinä, ja yleensä järjestävät niitä ajankohtina, jolloin arvelevat olevan jotain kivaakin kerrottavaa.

Päätin kuitenkin tarkistaa verrokkiyhtiöitä tai oikeastaan yhden yhtiön. Helsingissä noteerataan rakennusyhtiöistä YIT:n lisäksi SRV ja Lemminkäinen. Jollain perusteella olin huhtikuussa SRV:hen päätynyt, joten kertasin tunnusluvut. SRV:n P/E oli perjantain hinnalla 3,63 Q1 osarin jälkeen 7,7, P/S 0,19 ja P/B 0,72. Kaikki luvut ovat selvästi pienempiä (=houkuttelevampia), kuin YIT:llä. Liiketoimintamallikin on vähän erilainen, mutta itse asiassa päädyin ratkaisuun, että jätän YIT:n rauhaan, ja kurkkaan SRV:n 6.8. osarin huolella, ja päätän sitten mahdollisista lisäpanostuksista rakentamiseen.

Tutkimalla yhtä yhtiötä voi tulla sellaiseenkin johtopäätökseen, että on syytä tutkia toista yhtiötä lisää. En pidä YIT:tä kalliisti hinnoiteltuna yhtiönä, mutta kun SRV on liki konkurssihinnoissa 39,8 prosentin omavaraisuusasteella, en tällä erää ota talliin uutta hevosta. Jatkotarkkailuun YIT kuitenkin minulla päätyi hyvin mahdollisesti syklin pari eteenpäinkin. Olin kovin ahkera, ja laadin oikein rakennusyhtiöexcelin, ja täyttelen siihen ehkä Lemminkäisenkin joku päivä.

En mitenkään tuomitse, jos joku muu YIT:n putoavaan puukkoon tarttuu, koska edelleen olen sitä mieltä, että kurssireaktio oli osariin nähden ylimitoitettu.

Keskustele YIT:stä täällä

YIT Webcast

YIT Q2/2015 Osavuosikatsaus

http://www.talouselama.fi/tyoelama/yitn+tuore+toimitusjohtaja+tiesi+jo+lapsena+haluavansa+rakentaa+taloja++olen+kasvanut+tyomaan+laidalla/a2191345

https://www.srv.fi/sites/default/files/files/investors/reports_and_presentations/2015_q1_osavuosikatsaus_srv.pdf

https://www.sijoitustieto.fi/blogit/aki/kolumni-toimitusjohtajan-silmanvalkuaiset