Ruttuun ajetun Cadillacin peittäminen
Nyt on lokakuu ja salkusta näkee sen. Lokakuussa on minun sijoituksilleni tullut lunta tupaan absoluuttisesti enemmän kuin koskaan näin lyhyessä ajassa. Suhteellisesti toki olen nähnyt paljon pahempaakin tuhoa tehtävän osakesalkussani. Olen sentään vuoden 1987 Black Mondayn veteraaneja. Tosin Suomessa pörssikurssit romahtivat vasta tiistaina saman päivän Kauppalehden otsikoitua ”Aleksi ei ole Wall Street”, kun maanantaina ei vielä Suomessa laskettu kunnolla.
Ei mitään hätää, tappiotahan ei ole tehty ennen kuin osakkeet on myyty, voi joku sanoa. Tämä on sama asenne kuin ajaisi Cadillacinsa ruttuun ja parkkeeraisi sen talliin ja peittäisi pressulla. Sitten pitää vielä vakuuttaa itselle ja muille, että eihän tässä mitään ole käynyt.
Sijoitusasteeni nostaminen alkusyksyn mittaan on ollut massiivinen virhe.
Hupaisaa on, että talous on kehittynyt hyvin paljon odotusteni mukaan. Odotinkin Saksan talouden yskivän jossain vaiheessa. Eivät lapinpolttajat yksin jaksa ikuisesti vetää Euroopan kiviriippaa, kun kaikki kaverit ympärillä ovat polvillaan. Dollarin vahvistumista olen odottanut jo pitkään ja vihdoin Jaakob on päässyt tapaamaan Raakeliaan, eli dollari on myös vahvistunut.
Suurin arviointivirheeni oli aliarvioida osakemarkkinoiden paniikkiherkkyyttä. Olemme ilman muuta turbulentissa taloudellisessa tilanteessa, jossa mikä tahansa heikko signaali voi viedä kursseja rajusti suuntaan tai toiseen. Vuoden 1987 romahduksen laukaisi Yhdysvaltain ja Japanin välinen kauppataseluku, joka oli hivenen odotettua suurempi. Viime viikolla tulleet Saksan odotettua heikommat teollisuustuotanto ja vientiluvut saivat kurssit loppuviikosta lähes avopudotukseen.
Tosin pari prosenttia päivä ei ole vielä mikään oikea avopudotus. Pahempaakin on nähty ja voi vielä tulla. 19.10.1987 Dow Jones Industrial Average otti osumaa 22,6 prosenttia päivässä. Ja tämä rotko tuli tavallaan vain yhden marginaalisen tilastoluvun sysäisemänä. Toki taustalla olivat tuolloin kuten nytkin pitempiaikaiset talouden rakenneongelmat.
Kun markkinat tulevat alas, on salkunhaltijan tärkeää kysyä itseltään kysymys: ”Jos olisit kokonaan likvidinä, ostaisitko salkkusi nyt?” Jos vastaus on ”En missään nimessä”, kuuluu painaa myyntinappia ja yrittää ottaa sitten myöhemmin takaisin halvemmalla.
Minä kysyin itseltäni tätä viime viikolla – ja ostin samoja osakkeita lisää. Average down-strategialla ovat monet nimekkäätkin osakespekulantit muuten menneet poikki.
Minä näen Suomen talouden riskit paljon vakavampina kuin keskivertoäänestäjä.
Silti sijoitin Suomeen lisää, olenko mielipuoli? Tarkkaillaan tilannetta, eikä poissuljeta tätäkään mahdollisuutta.
Talouden heikkous johtaa siihen, että korot pysyvät alhaalla vielä pitkään. Raha etsii jotain kohdetta joka tapauksessa. Minä uskon, että rahaa etsiytyy nollakorkopapereista osakkeisiin ja kiinteistöihin keskipitkällä aikavälillä entistä enemmän. Rahan liikkeet määräävät kurssien kehityksen lopulta, eivät talousluvut.
Heikko taloudellinen kehitys ei tarkoita sitä, että kaikki yhtiöt tekevät tappiota. Yhtiöt pyrkivät tekemään voittoa kaikissa olosuhteissa. Jotkut hyvin hoidetut tai onnekkaat yhtiöt ovat pystyneetkin tähän. Bruttokansantuotteen kehityksen ja yritysten voittojen välillä ei ole suoraa korrelaatiota. Mikään yksityinen yhtiö ei ota kuraa uikkariin sovinnolla edes lama-aikaan. Ehkäisevän päihdetyön ammattilaisen Sirpa Paateron johtamat valtionyhtiöt varmaan joutuisivat näin tekemään.
Uskon, että vuokrat Suomessa kyllä laskevat ja ovatkin jo vähän laskeneet. Tämä helpottaa painetta sijoittaa kiinteistöihin. Toisaalta en näe mitään järkeä siinä, että kiinteistöistä saa kymmenen tai edes kuuden prosentin nettotuottoa nollakoron olosuhteissa.
Raha etsii näinä aikoina rauhallista kotia ja pitkäaikaiset vuokrasopimukset omaaville kohteille tulee olemaan paljon ottajia tulevaisuudessa. Näkemykseni on, että vuokrat ja nettotuottovaatimukset laskevat lähitulevaisuudessa ja nämä vastakkaiset tekijät osin kumoavat toisensa.
Kiinteistöbisnes on simppeliä; vuokraat tiloja kalliimmalla kuin hoitokustannukset ovat, ja teet voittoa. Tämän pitää sitten riittää rahoituskuluihin, joka lähes nollakoron olosuhteissa ei vaadi kovin paljoa. Niinpä pidän kiinteistösijoitusyhtiöitteni osakkeet ja ostan lisää, jos hinnat laskevat ja yhtiöt näyttäisivät pysyvän pystyssä.
Minäpäs sitten koitan peittää pressulla omaa ruttuun ajettua Cadillaciani: Voin ottaa kurssilaskun iloisena vastaan, kun pääsee ostamaan hyviä osakkeita halvemmalla. En ole ampunut likikään kaikkia mahdollisia ammuksiani osakemarkkinoille. Minulla on sijoitusyhtiöissä partnereita, joilla on ollut hyvin varovainen näkemys ja näiden yhtiöiden sijoitusaste on melko matala. Tosin minun pitää puhua nämä keski-ikäiset äijät ostolaidalle. Tämän projektin onnistuminen ei ole mitenkään varmaa. Keski-ikäiset äijät eivät tunnetusti hevin muuta synkkiä näkemyksiään.
Toivottavasti minun optimismissani on muitakin perusteita, kuin keski-ikäisen äijän sarvikuonomainen asenne.
P.S. Itse asiassa olen Suomen pörssikurssien suhteen eniten huolissani Saksan teollisuuslukujen sijaan Antti Rinteestä. Noin häikäilemätöntä valtiontalouden tilasta piittaamatonta populistia meillä ei olekaan valtiovarainministerinä ainakaan minun elinaikanani ollut. Jopa isopää-Ekiä on ikävä. Nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja kuitenkin onnistui tekemään nousukaudella ainakin kolme aivan liian löysää budjettia.
Jos Rinne onnistuu kikkailemaan ensi keväänä demareille vaalivoiton (pahoin pelkään, että pystyy, on kansamme kusetettavissa ja siksi jää) ja jatkamaan hallituksessa, siirrän sijoitukseni johonkin toiseen maahan. Jonkun verran tosin ahdistaa käteen jäävä arvoton kolmenkymmenen vuoden kokemus Suomen osakemarkkinoista. Mutta olisi melko itsemurhaista pitää rahojaan maassa, jossa seuraavien neljän vuoden valtiovarainministeri on täysin edesvastuuton.
