Marko Erolan munat
Ystäväni kirjailija Nerola kirjoittaa Hesariin lauantaikolumnia. Yleensä hän kirjoittaa siitä, että kulut täytyy pitää pieninä ja sijoitukset hajauttaa. Tosin eri sanoin joka kerta.
Olen varma, että uusimpaansa ”Helpompaa kuin munan paistaminen” on antanut innoituksen Sijoitustiedossa käyty keskustelu ja minun kolumnini. Kolumnissaan hän esittää keinottelun arveluttavassa valossa toisin kuin ”sijoittamisen”. Itse olen käyttänyt tähän asti omasta toiminnastani termiä ”spekulointi” keinottelun sijasta. Mutta keinottelu kuulostaa paheellisemmalta, joten pysytään siinä.
Koska olen keinotellut koko aikuisikäni ja Marko taas toiminut kunnioitettavana sijoittajana keinotellen omien sanojensa mukaan vain nimeksi ja huonolla menestyksellä, haluan oikaista muutaman väärinkäsityksen keinottelusta ja keinottelijoiden sielunelämästä.
Keinottelu on välttämätöntä, jos tavoite on saada pikavoittoja
Keinottelijoiden tavoite on tehdä voittoa. Jos se tulee pian, hyvä. Jos hitaasti, sen kanssa voi elää. Jos ei tunnu tulevan koskaan, koitetaan jotain muuta.
Keinottelu on sinänsä välttämätöntä tai ainakin hyödyllistä, koska se pitää markkinat likvidimpänä ja tehokkaampana. Omilla rahoillaan äänestävät tutkivat ehdokkaansa taustan huolella ja tuijottelevat sen silmänvalkuaisiin voiko siihen luottaa.
Näyttäkää minulle muuten sijoittaja, joka kieltäytyisi laillisesta pikavoitosta, jos sellaista olisi tarjolla. Minä näytän teille samalla valehtelijan. Myös ”sijoittajat” toimivat voitontavoittelumielessä ja tuskin pahoittavat mielensä, vaikka voittoa tulisi nopeastikin.
Ostaminen ja myyminen on helpompaa kuin munan paistaminen.
Selkeästi Marko on minua etevämpi munien paistaja, koska minulla ovat paistetut kananmunat joskus kärvähtäneet ja/tai tarttuneet paistinpannuun kiinni. Häränsilmät ovat saattaneet puhjeta useammin kuin pysyä ehjinä.
Joka tapauksessa oletan Markon tarkoittavan, että osakkeiden ostaminen ja myyminen olisi naurettavan helppoa. Keinottelijalle se ei ainakaan ole. Hän tietää elantonsa riippuvan osto- ja myyntipäätöstensä laadukkuudesta, joten kaupankäynti on aina stressinalaista puuhaa.
Ainakin minä kauppaa käydessäni arvuuttelen monenlaisia asioita: Aikookohan iso myyjä painaa vielä lisää? Onkohan yritykseltä oikeasti tulossa tulosvaroitus, kun sitä näin myydään? Pitäisiköhän väistää vähän alemmaksi? Onkohan tekemisissäni yhtään mitään järkeä?
Keinottelijat ovat vastuussa lähinnä itselleen ja päätöksen syntyminen on monimutkainen prosessi. Monet eivät tätä painetta kestä ja siirtävät päätöksenteon muiden käsiin. Rahansa omaisuudenhoitajalle antava vapautuukin tästä päätöksenteon tuskasta. Hiihtäjän onkin hyvä hiihdellä niitä latuja, joita osaa.
Treidaajat eroavat mieluummin puolisostaan kuin positiostaan
Täsmennetään vähän: poikki menevät treidaajat eivät pääse eroon positioistaan. Puolisoistaan sen sijaan näyttävät menestyvätkin treidaajat pääsevän kyllä eroon.
Minua vanhempi tieteenharjoittaja alalla on usein sanonut, että kun positio alkaa vituttamaan, se on syytä myydä heti ja kaikki. Hän on myös näin toiminut. Nähdäkseni ei ole nälkää nähnyt eikä palkkatöitä juuri tehnyt.
Keinottelijat ovat hyviä sepittämään syitä…
Tähän sama. Menestyvät keinottelijat löytävät epäonnistuessaan syyn peilistä. Muiden rahat hävinneet taas ovat tosi hyviä sepittämään syitä.
Ei pidä lähteä siitä, että markkinat ovat väärässä
Mistä muusta olettamuksesta sitä sitten keinottelija voisi lähteä? Ostan osaketta, koska markkinat hinnoittelevat sen täydellisesti, vai? Minä ostan lähinnä osakkeita, jotka markkinat ovat hinnoitelleet mielestäni liian halvoiksi.’
Keinottelu ei ole sijoittamista
Tämä on Nerolan määritelmä keinottelusta. Vaikka minä Markon mielestä lienen vain vastuuton keinottelija, pidätän kyllä oikeuden käyttää itsestäni termiä sijoittaja. Keinottelussa on minun määritelmälläni kysymys nimenomaan sijoittamisesta, jossa kaikki on aina kaupan, jos hinnoista sovitaan.
Pitkään tehtynä keinottelu tuskin kannattaa
Tunnen useita sijoittajia, jotka Markon mielestä lienevät keinottelijoita. Ovat jatkaneet touhujaan useita vuosikymmeniä. Ehkä ne sitten pitkän päälle menevät poikki seitsemän tai kahdeksannumeroisista keinotteluvarannoistaan, joita on aikoinaan opintolainoilla lähdetty rakentelemaan.
On Markon kolumnissa paljon hyvääkin. Vanha sijoitusjargoni ”jos syö kuin lintu, mutta ulostaa kuin elefantti, pörssipelit loppuvat lyhyeen” pitää sinänsä paikkansa. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää antaa voittojen juosta. Hyvä keinottelija ei irrota positiosta heti kun se on vähän voitolla, vaan katsoo tilannetta hankintahinnasta riippumatta. Tämä on hyvä lähtökohta myös sijoittamiselle.
Minun havaintojeni mukaan menestyvät keinottelijat antavat hyvien ostostensa rullailla rauhassa ylöspäin. Sen sijaan vastuulliset ”sijoittajat” kotiuttavat voitot heti, kun niitä vähän on. Ja hyvä tavaton, menestyneen sijoituksen painohan kasvaa salkussa uhkaavasti. Sitähän on vastuullisen sijoittajan aivan pakko keventää, ettei nyt ainakaan keinottelijaksi syytetä.
Minä tiedän hyvin, että keinottelu on riskipitoista puuhaa. Minun viereiseltä penkiltäni on mennyt spekulantteja niin hautaan kuin palkkatöihinkin. Mutta on meitä henkiinkin jäänyt.
P.S. Paljon onnea Mustion Suurelle Rakastajalle. Marko haki hiljan toisen tyttären laitokselta kotiin ja suuret rakastajat tunnetusti tekevät vain tyttöjä.
Anna kommenttisi tai keskustele kolumnista foorumilla klikkaamalla tästä.
