Eurooppaan raivaria palkintonsa hävinneen närkästyksestä
Herra Trumpin kirjelmöinti Norjan pääministerille ja kopiot siitä muille valtioille alkavat vaikuttaa aivovammaisen piintyneeltä järjenjuoksulta, jossa mieli pyörii yhtä ja samaa kehää. Onhan se tietysti mukavaa, kun joku nuortuu, mutta lapseksi taantuminen on jo liikaa.
Kirjeessä (Norjan pääministerille Jonas Gahr Størelle) Trump kritisoi sitä, ettei hän saanut Nobelin rauhanpalkintoa.
– Hyvä Jonas: Koska maasi päätti olla myöntämättä minulle Nobelin rauhanpalkintoa YLI kahdeksan sodan lopettamisesta, en enää tunne velvollisuutta ajatella pelkästään rauhaa, kirjeessä lukee.
Kirje on siitä kummallinen Yhdysvaltain uhkaus Norjan valtiolle, että mielipahaa aiheuttanutta rauhanpalkintoa ei myönnä Norjan valtio vaan Oslossa majaa pitävä Norjan Nobel-komitea.
Alkaa ihmetyttää, miksi amerikkalaiset liikemiehet maksoivat heidät perinpohjaisesti nolaavan pellen tunareineen valtiojohtajaksi. Räävitön meno näyttää enemmänkin purkavan liike- ja sijoitussuhteita kuin rakentavan niitä.
Luulisi suurten osakkeenomistajien osaavan laskea mitä sota - kauppasota tai aseellinen - maksaa Euroopan kanssa. Silläkin on hintansa, että Eurooppaa alkaa kallistua hiukan aikuisempien Kiinan, Intian ja Etelä-Amerikan suuntaan.
Se on todellakin Yhdysvaltojen turvallisuudelle merkittävä ja sen hallinta pitää jotenkin saada heidän käsiinsä, mutta asiaa olisi voinut rauhassa viedä eteenpäin.
Jaa, että kontrolli NATO-alueesta jolla valmiiksi Yhdysvalloilla on vapaat oikeudet sijoittaa niin paljon joukkoja kuin haluaa, on USA:n turvallisuudelle merkittävä. Selitä ihmeessä, miten.
Oikeus pitää joukkoja jossain maassa on aina maan hallinnon alainen ja toimet siellä vaativat hyväksynnän (ainakin periaatteellisella tasolla) kyseisen maan hallinnolta. Jos samaan aikaan, varmaan suurin pelko on Kiina, suurvallat pyrkivät laajentamaan arktisen alueen hyödyntämistä ja toimintaa siellä, niin Grönlannin omistaminen vie nämä reviiri intoilut ainakin lähialueilta muualle. Strategisella omistamisella saadaan estetty konflikteja sekä päättämään kuka ja mikä taho ehkä tulevaisuudessa hyödyntää alueen mineraaleja. Näistä jälkimmäisistä ja niiden mahdollisesta merkittävyydestä ei ole kovin ruusuisia arvioita joten se ei ole missään nimessä pääsyy.
Oikeus pitää joukkoja jossain maassa on aina maan hallinnon alainen ja toimet siellä vaativat hyväksynnän (ainakin periaatteellisella tasolla) kyseisen maan hallinnolta.
Tässä on valitettavasti tiettyä perää, kun asiaa katsoo riittävän inhorealistisilla silmälaseilla, nimittäin:
SalainenNimimerkki wrote:
Jos samaan aikaan, varmaan suurin pelko on Kiina, suurvallat pyrkivät laajentamaan arktisen alueen hyödyntämistä ja toimintaa siellä, niin Grönlannin omistaminen vie nämä reviiri intoilut ainakin lähialueilta muualle. Strategisella omistamisella saadaan estetty konflikteja
...tässä kohtaa pitää kysyä, miksi läsnäolo NATOn osana ei sitten muka riitä hillitsemään reviiri-intoilua?
Siksi, että Stephen Millerin (koska sieltähän nämä neronleimaukset alun perin virtaavat) varsinainen tavoite voi hyvinkin olla NATOn itsensä (ja etenkin Kanadan) pitäminen poissa Grönlannista. Siitä näkökulmasta puheissa on yhtäkkiä paljon enemmän järkeä, ja jos tämä on se oikea syy, niin touhusta on syytä olla erittäin huolissaan.
