Viisi päivää on pisin aika, minkä joutuu olemaan ilman kotimaista pörssihuumetta. Ja sekin toteutuu korkeintaan kerran vuodessa. Eli vain jos jouluaatto on maanantai tai tapaninpäivä perjantai.
Silloin kun Y2K:ta pelättiin enemmän kuin ilmastonmuutosta, oli meillä viisi vapaapäivää myös joka pääsiäinen. Nykyisin kuitenkin kiirastorstaina on Helsingissä normaali pörssipäivä. Ruotsalaiset toki lähtevät jo iltapäivästä saaristolaismökkejään somistelemaan.
Joillekin pörssiriippuvaisille kolmekin päivää ilman nappien painelua on pitkä aika. Sen huomasin tapaninpäivän jälkeen, kun siellä missä humppa soi availin tietokonettani pörssikursseja kurkatakseni. Miulle huomautettiin, että saattaa olla lauantaina pörssissä aika hiljaista.
Tänä vuonna oli siis meillä Suomi-spekulanteilla joulun liepeillä viisi peräkkäistä vapaapäivää. Hätä ei ole tämän pahemman näköinen, huomenna on taas kaupat auki. Huomatkaa kuitenkin, että vain maanantaina ja tiistaina. Uudenvuodenaattona Suomessa ammutaan raketteja ja tehdään huonosti pitäviä lupauksia, mutta ei pelata pörssiä.
On siis vain kaksi päivää aikaa yksityishenkilön säätää vuoden 2025 verotustaan. Näin välipäivinä annamme anteeksi niille, jotka eivät osakesalkkujaan koskaan säädä. Sillä he eivät tiedä mitä tekevät. Iloinen verovälttelijä tarkistaa vähintään, onko verot optimoitu.
Tonni käteen
Hämmentävää kyllä, yhteensä korkeintaan tuhannen euron vuosittaiset arvopaperimyynnit ovat Sääntö-Suomessa verovapaita. Jos on salkussa osakkeita voitolla, eikä muuta kauppaa tehtynä, tonnin käteen ottamatta jättäminen on lähinnä laiskuutta. Satuolentoon nimeltä ”Iloinen veronmaksaja” ei usko kukaan itseään kunnioittava spekulantti.
Vielä yllättävämpää on, että juustotilin (OST) tai vakuutuskuoren (SV) sisällä tehtyjä kauppoja ei tähän tonniin lasketa.
Ei kuitenkaan hehkuteta tätä veroetua vasemmistolehdissä, koska muuten Saska Saarikoski vaatii pääkirjoituksissaan seuraavalta hallitukselta alle tonnilla myyjien törkeän verorälssin verolle panemista ja Antti Lindtman mielellään tottelee.
Tappiot kotiin
Juha Sipilälle kiitos, myyntitappiot saa nykyisin vähentää muistakin pääomatuloista kuin myyntivoitoista. Tappiot pitää kuitenkin yksityishenkilön tosiaankin realisoida. Vielä on siis hetki aikaa pohtia kurapositioiden rullailemista eteenpäin tai niistä kokonaan luopumista.
Mikäli harhalaukauksensa tuntuvat järjellisiltä edelleen holdattavaksi, on verotuksellisesti riskaabelia myydä ja ostaa samana päivänä samaan hintaan. Mie yritän yleensä kikkailla tappiolaput halvemmalla takaisin. Joskus tämä onnistuukin. Joskus käy kuin Suomen keihäsmiehille Tokion MM-kisoissa, eli heitot jäävät liian lyhyiksi.
Voitollisten osakkeiden lahjoittaminen
Jos haluaa tähtisilmiensä muotivaatekassaa lahjoituksilla kasvattaa, voitolla olevat osakkeet ovat siihen verotehokas väline. Tenbaggerit teinille syliin ja Riikka Purra jää nuolemaan näppejään. Huomattavaa tosin, että tänä vuonna on voimassa verovapaus 5000€ per kolme vuotta. Ensi vuonna raja nousee 7500 egeen. Orpoakin voivat siis kiittää muutkin kuin turkulaiset puolentoista tunnin junastaan.
Lahjoituksen vastaanottajan täytyy pitää lapuista kiinni vuoden, tai lahjan hankintahinnaksi tulee lahjoittajan hankintahinta. Siinä voi tulla nuorella minuutit pitkiksi osakkeiden verotehokasta vaihtomahdollisuutta Wärtsilästä Louis Vuittoniin odotellessa. Mutta opettaa kärsivällisyyden hyvettä.
Ensi vuonna ollaan kiltisti!
Vuodelta 2026 toivoisin jotakin niinkin epärealistista kuin eri sijoitustyylien edustajien toistensa paremmin ymmärtämistä.
Jopa kryptokansaa olisi syytä kohdella inhimillisesti. Jeesus opetti, että kun he pullistelevat tuotoillaan, pitäisi kääntää toinenkin poski.
No joo, oli epäreilua lyödä vyön alle virtuaalivaluuttasijoittajia. Heillä kun oli pääsääntöisesti huono vuosi, toisin kuin meillä degeneroituneilla papparaisilla, jotka Tsadin osakkeiden parissa askartelimme. Ja sinänsä hölmöä, koska vuodet eivät ole sijoitusmaailmassa toistensa veljiä. Pikemminkin ailahtelevia äitipuolia, ja nehän saattavat helposti vaihtuakin.
Toisaalta en olekaan Jeesus. Toisen posken kääntämisessä olen tosi huono. Eikä käsien päällä istuminen aina somesodissakaan onnistu, vaikka siellä voitonmahdollisuudet ovat huonommat kuin Suomella talvisodassa.
Älkää siis tehkö, niin kuin mie teen, vaan niin kuin mie sanon. Antaa sijoitusmaailman punavihreillä niityilläkin kaikkien kukkien kukkia.
Ja tekniseen analyysiin hurahtaneidenkin viritellä käppyröitään kaikessa rauhassa.
Tänä vuonna vihersi jopa Nuijamaan hautausmaalla joulupäivänä
