Olet täällä

Artikkelit

Tämän takia en ole öljyhärkä

Raaka-aineiden hintojen ennustaminen on vaikeaa, varsinkin yksityissijoittajalle. Tavallisen yksityissijoittajan on hyvin vaikea päästä käsiksi kaikkeen analyysille tärkeaan data-aineistoon, eikä hänellä ole ammattisijoittajan tapaan laajaa toimialan osaajista koostuvaa kontaktiverkostoa. Yksityissijoittaja joutuu aina tekemaan sijoituspäätöksensä puutteellisemman tiedon valossa.

Mielestäni paras sijoitustrategia pienelle yksityissijoittajalle on peesata fiksua rahaa ja heitellä omaa rahaa menestyjien perään. Miksi tuhlata liian paljon aikaa omaan analyysiin kun voi antaa paljon viisaampien ja paremmin informoitujen tahojen tehdä analyysityön puolestasi? En siis tarkoita konsensuksen peesaamista vaan sen porukan peesaamista, joka yleensä osaa ennakoida käännekohdat ennen muita.

Raaka-aineissa on se hyvä puoli, että me tiedämme melko tarkasti, miten fiksu raha on sijoitettu ja voimme yksityissijoittajina käyttää tätä hyödyksi, tosin pienellä viiveellä. Raaka-aineilla käydään nimittäin kauppaa pääasiassa USA:n pörsseissä noteerattavilla futuureilla ja osapuolten on raportoitava positionsa valvovalle viranomaiselle CFTC:lle (Commodity Futures Trading Comission). Kuin lahjana piensijoittajille CFTC julkaisee viikoittain niin sanotun COT-raportin (Commitment of Traders report). Tästä raportista käy ilmi, miten eri sijoittajaryhmät (esim. Tuottajat, suuret varainhoitajat ja pienet finanssisijoittajat) ovat asemoituneet markkinoilla. COT-raportin loytää CFTC:n nettisivuilta. Vaihtoehtoisesti niille, jotka eivät jaksa kahlata raportteja läpi, Saxo Bankin Ole Hansen kirjoittaa aiheesta ahkerasti. Häntä voi seurata esimerkiksi Twitterissä nimimerkillä @Ole_s_Hansen.

Voimme käyttää COT-raporttia avuksi esimerkiksi raakaöljyn hintakehityksen ennustamisessa. Eri osapuolten futuuripositioiden tarkastelu on ollut suureksi avuksi viime vuosina. Olen kerännyt allaolevaan kuvaajaan COT-raporttiaineistosta kolme eri aikasarjaa: Suurten varainhoitajien (esim. hedge fundit) ja öljyntuottajien nettopositiot sekä WTI-raakaöljyn lähimmän kuukauden toimituksen hinnan kehitys. Nettopositio tarkoittaa long- ja short-positioiden välistä erotusta. Yksinkertaistetusti, mitä korkeampi lukumäärä sitä opitimistisempia osapuolet ovat. Positioiden absoluuttisen tason tarkastelu ei aina ole se kaikkein mielenkiintoisin asia kuvaajassa. Tämä siitä syystä, että tuottajat ovat käytännössä aina nettolyhyeksimyyjiä, sillä heidän ensisijainen motiivi futuurimarkkinoilla on “lukita” hinnat tuleville öljynmyynneille spekuloinnin sijaan. Positioiden trendi ja se, kuinka hyvin sen avulla on voinut ennustaa käänteitä öljyn hinnassa sen sijaan on monesti mielenkiintoisempaa. 

  
Kuvaajassa olevien merkkien selitykset:
*Tuottajat lisäävät suojauksiaan
**Raakaöljyn hinta laskee viiveellä tuottajien “pessimismin” nousun jälkeen
Punainen pallo: Suurten varainhoitajien optimismi huipussaan. Raakaöljyn hinta yleensä laskee tämän jälkeen

Kuvaajasta voi havaita ainakin kaksi asiaa: 1) öljyntuottajat ovat yleensä lisänneet suojauksiaan kuukausia ennen öljyn hinnan romahduksia (esim. 2014 ja 2015 romahdukset), 2) Suurten varainhoitajien korkea optimismi on toiminut hyvänä kontrausindikaattorina yksityissijoittajalle (kun long-positiot ovat nettomääräisesti huippukorkealla, öljyn hinta on yleensä laskenut tämän jälkeen).

Minusta näyttää siltä, että parhaat raakaöljyn hinnan ennustajat löytyvät tuottajien leiristä. Siksi seuraankin heidän positioitaan tarkasti. Tämä ryhmä pitää sisällään exxonmibilejen, chevronien ja shellien lisäksi myös raskaansarjan treidaajat, kuten esimerkiksi Glencore. Näillä pelureilla on luonnollisesti valtava määrä toimialatuntemusta sekä käsittääkseni parempi kosketus kysyntä-tarjontatilanteeseen kuin Wall Streetin sijoittajilla.

Tuottajat ovat tällä hetkellä suojanneet tulevaisuuden öljynmyyntejään harvinaisen paljon. Tämä voi johtua kolmesta eri tekijästä, jotka kaikki ovat pessimistisiä öljyhärkien näkökulmasta katsottuna: 1) tuotantomäärät ovat kasvamassa reilusti, minkä takia tuottajien on suojattava yhä suurempia määriä futuurimarkkinoilla, 2) tuottajat uskovat öljyn spot hinnan laskevan, minkä takia tulevaisuuden hinta halutaan “lukita” tänään tai 3) futuurikäyrä on nouseva, jolloin tuottajat tai treidaajat haluavat varastoida öljyn tänään ja myydä tulevaisuudessa (tämä johtaa varastojen kasvuun, mikä on negatiivinen asia öljyn hinnalle tulevaisuudessa). Vaikea suoralta kädeltä sanoa, mika näistä kolmesta on syy tuottajien valtavalle “pessimismille”, mutta en tästä asemoitumisesta johtuen kuitenkaan lähtisi suuresti lyömään vetoa öljyn hinnan merkittävän nousun puolesta ainakaan 2017 puolella. 

Toisaalta joku voi ihan viimeisimmästä positioiden kehityksestä myös vetää varovaisen optimistisen näkemyksen, sillä tuottajat ovat ihan viime aikoina vähentäneet shorttauksiaan ja jotkut liuskeöljyn tuottajat ovat jopa suojanneet harvinaisen vähän tulevia myyntejään. Itse odottaisin kuitenkin viela jonkin aikaa ennen kuin sijoitan öljyyn tai öljysidonnaisiin osakkeisiin.

Toinen öljyn hintaa nostava tekijä voisi olla paljon odotettua suuremmat tuotannonleikkaukset Opecin toimesta. En kuitenkaan laskisi liikaa tämänkään varaan, sillä tuottajamaat yleensä pettävät lupauksensa leikkauksista, eikä mikään estä jäsenmaita myymästä jo varastossa olevaa raakaöljyä. Näkisin, että Opec liittolaisineen pyrkii ennen kaikkea ehkäisemään hinnan romahduksen sen sijaan, että se yrittäisi agressiivisesti nostaa hintoja. Saudi Aramcon odotettu IPO uskoakseni motivoi Saudi-Arabiaa ryhtymään toimiin, jos raakaöljyn hinta laskee selvästi nykyisestä, minkä takia en toisaalta usko pitkäaikaiseen hintojen laskuun.

Suurten varainhoitajien optimismi on ihan viime aikaoina laskenut, mikä saattaa luoda kontrasijoittajille uskoa hinnan nousulle lähiaikoina. Toisaalta, kuten yllä olevasta kuvaajasta käy ilmi, on ryhmä silti edelleen historiallisesti katsottuna optimistinen tulevaisuudesta. Itse näen suuren riskin sille, että tämän ryhmän optimismi voi kadota, mikä voisi laskea hintoja selvästi. Hedge fundien härkämäisyyden taustalla on todennäköisesti Opec, joka on ahkerasti käynyt palaveeraamassa eri varainhoitajien kanssa vakuuttaakseen heille, että öljyn hinta ei laske (muutama lähde aiheesta: 1, 2, 3). Opec siis toimii kuten keskuspankki, joka kontrolloi setelipainon sijaan öljyhanoja. Uskoakseni tämä on se syy, miksi suurten varainhoitajien long-positiot nousivat ennätyskorkealle alkuvuodesta. Toisaalta, aivan kuten keskuspankitkin, myös Opec voi menettää uskottavuutensa hintojen vakauttajana, mikä luultavasti saisi hedge fundit etsimään joukolla ulospääsyä markkinoilta.

Näkemykseni raakaöljystä seuraavalle 6-12 kuukaudelle kaiken edellämainitun perusteella on seuraava: tuotto-riski-suhteen näkökulmasta ostaminen ei vielä houkuttele. Mielestäni todennäköisyys reippaalle hinnan nousulle on pieni ja riski merkittävälle laskulle on liian suuri. Muutan näkemystäni, jos näen kasvavaa optimismia öljyntuottajien futuuripositioissa tai lisääntyvää pessimismiä finanssisijoittajien keskuudessa. Suuret korjausliikkeet voivat olla hyviä ostopaikkoja, sillä Saudi-Arabia tuskin seuraa sivusta jos öljyn hinta romahtaa.

Timoa voi seurata Twitterissä nimimerkillä @timotikkala

Artikkelista voi keskustella Öljy ja hiili -ketjussa tai Timon blogissa

Mikko Mäkinen: Kasvuyhtiöillä rikkaaksi helposti ja riskittömästi 8/2020