Kysymykset tekoälyn taloudellisesta vaikutuksista ovat loputtomia. Odotukset vaihtelevat dystopiasta, jossa ei ole tilaa ihmisille, aina utopiaan asti, jossa kaikki taloudelliset rajoitteet ovat kadonneet.
Tällä hetkellä generatiivista tekoälyä otetaan jatkuvasti enemmän käyttöön, mutta todella “transformatiivinen tekoäly” on toinen kysymys. Transformatiivinen teknologinen muutos on historiassa harvinaista, mutta sillä on pysyviä seurauksia. Ennen teollista vallankumousta maa-ala oli rajoittava tekijä talouden koolle. Sen jälkeen työvoima ja teknologisen kehityksen tahti määräsivät talouden potentiaalisen koon ja kasvun. Teollinen vallankumous oli määritelmän mukaan “transformatiivinen”, erottaen sen jopa sähkön ja internetin keksimisestä.
Mullistava tekoäly syntyy, kun ihmisen tasoinen älykkyys ei olisi ainoastaan toistettavissa vaan sitä voitaisiin myös parantaa itse tekoälyteknologian avulla ja sisällyttää robotiikkaan. Tässä vaiheessa talouden koon ja kasvun rajat hämärtyisivät jälleen ja kysymys siitä, mitä ihmiset tekisivät, tulisi väistämättömäksi.
Esimerkiksi laskentataulukko-ohjelmien, kuten Excel, kehitys vei joitakin työpaikkoja, mutta loi samalla muita tehtäviä lisää.
Tekoälyn kehitys on selkeästi tapahtumassa erittäin nopeasti, mutta transformativiisen tekoälyn saavuttaminen ei ole vielä itsestäänselvyys. Tekoälyn puolesta esitetyt argumentit olettavat skaalauslakien pitävän paikkansa, jolloin transformatiivisen tekoälyn toteutuminen olisi vain ajan kysymys. Akateemiset tutkimukset ennakoivat käännekohtaa, jolloin huomattava enemmistö taloudellisesti arvokkaista tehtävistä voidaan suorittaa tekoälyn avulla tavalla tai toisella.
Kysymys transformatiivisen tekoälyn toteutumisesta on ratkaiseva, mutta tärkeä on myös filosofinen kysymys siitä, määritteleekö yhteiskunta uudelleen tehtävät, jotka ovat taloudellisesti arvokkaita. Jos onnistuneet taloudelliset tulokset edellyttävät ihmisen osallistumista prosessiin, työvoima on luonnollisesti välttämätöntä. Jos ei, sääntelyn ja hallitusten rooli tulee nousemaan merkittävästi esille.
Tuottavuus tullee lähes varmasti nousemaan, vaikkei transformatiivista tekoälyä saavutettaisikaan ja tällöin työmarkkinavaikutukset korostuisivat. Huolimatta laajalle levinneistä peloista, ei muiden muassa Morgan Stanley näe suurta todennäköisyyttä sille, että tekoälyn käyttöönotto johtaisi massatyöttömyyteen lyhyellä aikavälillä. Pelot johtuvat siitä, että talous pystyisi tuottamaan yhtä paljon pienemmällä työvoimalla. Teknologisen muutoksen historia kuitenkin osoittaa, että lopputuloksena on yleensä paljon suurempi tuotanto käytettävissä olevalla työvoimalla.
Samoin väite, jonka mukaan tuottavuuden kasvu tarkoittaisi merkittävästi alempaa inflaatiota ikuisesti, on liian pelkistetty. Ainakin finanssi- ja rahapolitiikalla voi ja todennäköisesti tulee olemaan kysyntää stimuloiva rooli ja lopulta inflaatio on seurausta siitä, mihin rahapolitiikka sen jättää.
Hyödyllistä on myös pohtia tämän seurauksia markkinoille. Tuottavuuden kasvu tulee epäilemättä vauhdittamaan osakemarkkinoiden tuottoja, pohjimmiltaan kyse on korkeammasta pääoman tuotosta. Markkinoilla on varmasti sekä voittajia että häviäjiä ja tärkeää on pitää silmällä niitä yhtiöitä, jotka disruptoivat markkinoita sekä niitä, jotka joutuvat disruption kohteeksi.
Korkojen suhteen teoreettinen pitkän aikavälin seuraus on korkeammat korot, Morgan Stanleyn malleissa korot heijastavat pääoman rajatuloa. Käytännössä korot voivat kuitenkin laskea lyhyellä aikavälillä, varsinkin jos keskuspankit laskevat ohjauskorkojaan korvatakseen vapaata kapasiteettia ja markkinat kokevat tekoälyn tuoman alustavan disinflatoorisen voiman.
