Olet täällä

Kolumnit

Takaisinostamisen sietämätön keveys

Kyselen varsinkin turbulenssiaikoina täysipäisiltä sijoittajilta, mikä on näiden sijoitusaste osakkeisiin. Kysyn siis osakesijoitustensa osuutta nettovarallisuudestaan.

Kun siviilit puhuvat sijoitusasteestaan, he liki kerran kerrasta jättävät laskelmistaan pois omistusasunnon ja kertovat mikä osuus vapaista rahoistaan on osakkeissa. Tämä olisi relevanttia, jos asuntonsa olisi arvoton eikä asuntovelkoja tarvitsisi maksaa takaisin. Näistä edellinen onkin tosin hyvin lähelle totta Joutsenossa ja jälkimmäinen Ruotsissa. Tästä huolimatta, jos haluaa tarkastella osakesijoitustensa riskejä, on hönöä sivuuttaa asuntosijoituksensa laskelmissaan.

Toki sama pätee osakeportfolion relevanttiuteen varallisuuden kerryttäjänä. Mutta karhujen kiima-aikaan on suositumpaa puhua riskeistä kuin härkien ollessa vankkurien vetovuorossa. Kiima-aikaahan ei härillä varsinaisesti ole. Tosin Kotimaisten kielten keskus väittää härän tarkoittavan myös kuohitsematonta sonnia. Toisaalta sama kioski väittää termin ”ryssä” olevan halventava ilmaisu venäläisiin viitattaessa, joten ei kiinnitetä Kotukseen tässäkään asiassa sen suurempaa huomiota.

Kyselen sijoitusasteita, koska kyseessä on

Kontraindikaattori

Matalaa sijoitusastetta paniikkihäiriöttömillä sijoittajilla pidän osakemarkkinoiden kannalta positiivisena indikaattorina. Jos tämä kuulosti hassulta, kannattaa pohtia ainoaa tapaa, miten osakemarkkinat voivat lähteä nousuun. Ellei kukaan siirrä käteis- tai muita sijoituksia osakkeisiin, eivät ne mihinkään nouse. Relevantein ryhmä ihmisiä ostamaan osakkeita ovat muuten sellaiset osakesijoittajat, joilla on paljon käteistä rahaa.

Ostohinnoilla on väliä

Puristelen aina käsiä taskussa nyrkkiin, kun kuulen jonkun hurun nousukaudella kertovan, että laatuyhtiöitä voi ostaa hinnalla millä hyvänsä. Tai voihan niitä ostaa, mutta sijoitusuransa tuloksen kannalta on aika ratkaisevaa, milloin yhtiön osakkeita ostaa. QT esimerkiksi oli ihan sama laatuyhtiö vuoden takaisessa 175 eurossa kuin perjantaisessa 39 eurossa. Korkotasossa on vain tapahtunut aika radikaaleja muutoksia, joka iskee aina raskaimmin juuri korkeakertoimisiin yhtiöihin.

Ja yleisesti laatuyhtiöiksi mielletyillä kioskeilla on tyypillisesti paljon korkeammat kertoimet kuin esimerkiksi kolumnistinne usein suosimilla paskayhtiöillä. Kun yhtiöiden tulokset laskevat (laatuyhtiöilläkin on huonoja vuosia) niiden kertoimetkin tavanomaisesti ottavat osumaa. Ja seurauksena on sellaisia kvarterointeja, joita olemme viime aikoina nähneet useita.

Tämän vuoden kurssikehityksessä ei ole tapahtunut muuten mitään kovin ihmeellistä. Osakekurssien lasku on varsin tavanomainen tapahtuma.

Jotkut näppärät sijoittajat ovat jopa onnistuneet myymään osakkeitaan nykyhintoja kalliimmalla. Tosin inflaatio-olosuhteissa tästä saadusta käteisestä ei ole kauaa iloa, ellei koskaan

Osta myytyjä osakkeita halvemmalla takaisin

Olen aina kadehtinut niiden sijoittajien kristallipalloja, jotka ostavat osakkeita vasta kun ne ovat ”lähteneet nousuun”. Mistä ihmeestä ne tietävät milloin kyseessä on kuolleen härän pomppu ja milloin alkanut osakemarkkinoiden nousukausi? Ainakaan mie en ole kertaakaan löytänyt osakemarkkinoiden pohjia kuin vasta jälkikäteen. Yrittänyt arvailla olen kyllä kaikissa vuoden 1986 jälkeisissä luisuissa.

Osakkeen ostaminen laskumarkkinassa toki tuntuu virheeltä, jos sen hinta edelleen jatkaa laskuaan. Ja virhehän se toki olikin, kun kerran myöhemmin olisi saanut halvemmalla. Mutta jos on myynyt osakkeensa aiemmin kalliimmalla ja sitten ostaa halvemmalla, on tehnyt ainakin jotakin oikein.

Koronaluisun aikaan keväällä 2020 ostin ensin alkuvuodesta myymiäni osakkeita takaisin. Mutta koska melko pian oli alkuvuoden myynnit kiritty kaikki kiinni, päädyin tekemään keskihinnan alennusta, kun kalliimmalla myydyt loppuivat kesken.

Oli toki jossain määrin henkisesti raskasta ostaa osakkeita, joita seuraavana päivänä sai vielä halvemmalla. Mutta koska en tiennyt milloin pohja löytyy, ostelin suhteessa salkun kokoon vain pienehköjä määriä. Mutta jokaisena laskupäivänä. Sainpa siten joitain pieniä printtejä ihan pohjahinnoistakin.

Hyvin samalla tavalla suhtauduin ryssien hyökkäykseen veljeskansansa kimppuun. Ensin ostin myytyjä halvemmalla takaisin. Onneksi kriisit ovat tällä vuosikymmenellä tulleet vasta helmi-maaliskuussa, koska perinteisesti olen alkuvuodesta myyntipuolella keventelemässä vuodenvaihdeostoksiani.

Myin alkusodan ostoksiani sitten kesän mittaan, ihan siltä varalta, jos kurssit sattuisivat syssymmällä laskemaan. Ja nyt sitten syysmyrskyissä olen ollut taas varovasti ostopuolella. Nyt alkavat kalliimmalla myydyt taas olla lopussa ja keskihintojen alentaminen on vuorossa, jos lasku jatkuu.

Meinasin kehuskella, että ostamalla viime viikolla melkein joka päivä, olen saanut pääsalkkuni vihdoin tältä vuodelta miinukselle. Mutta tarkistin asian Liechtensteinista käsin, ja perjantain nousu oli nostanut YTD:n (Year to date) melkein kahden prosentin plussalle. Mutta jos en olisi askarrellut koko vuonna mitään, olisin iloisesti miinuksella. Itse asiassa myin perjantaina pari erää alkuviikosta halvemmalla ostettuja, jos vaikka ensi viikolla lasku jatkuisi.

Huhut osakekaupan kannattamattomuudesta vaikuttavatkin olevankin voimakkaasti liioiteltuja.

Etten kannustaisi ihmisiä hyppäämään keskihinnan alentamisella rotkoon − jossa on paljon hyvää seuraa − painotan yhtä perusasiaa: Osakkeen vanhaan hintaan ei usein koskaan palata. Osakkeet ovat osuuksia yhtiöistä, eivätkä mitään rulettinumeroita, jotka ennen pitkään kyllä uudestaan tulevat.

Yhtiöiden arvostukset ovat syystäkin muuttuneet. Korkotason nousu iskee suonta kaikkien yhtiöiden arvostuksista ja useimpien tuloksista. Pankit tosin pankittavat korkojen noususta, mutta toisaalta pörssikurssien lasku iskee suonta niiden varainhoitopalkkioista.

Arvopaperikauppa ei ole lähellekään lisenssi printata rahaa, mutta ei se ihan rakettitiedettäkään ole. Välttelee paniikkia kuin Marinin hallitus vastuuta, keventelee varovasti nousuissa ja ostelee myytyjä halvemmalla semiaggressiivisesti takaisin kuopissa, on ainakin pomppuisilla markkinoilla toimiva metodi.

Toki jos taivas putoaa niskaamme, niin sitten käy huonosti. Mutta olen kaikki Asterixini lukenut ja niissä kyläpäällikkö Aladobixinkin murhe osoittautui turhaksi.

P.S. Pokeriaskarteluni osoittautui turhaksi ainakin Liechtensteinin pokerireissullani. Ammuin neljä laukausta paikallisiin pienehköihin turnauksiin, enkä päässyt rahoille yhdessäkään.


"Laitetaas kuva kolumniin, kun joku sanoi miun näyttävän siinä hoikalta."

Mutta uskon pokerissa riittävän, jos vain pelaa paremmin kuin fieldi, ja lopulta hyvä tulee. Samaten kuin uskon näkeväni vielä useita osakemarkkinoiden sekä nousu- että laskukausia.

    

Katso uusimmat #Teerenpelit -jaksot ja tilaa Sijoitustiedon YouTube-kanava
Liity Sijoitustiedon jäseneksi