Olet täällä

Artikkelit

Stockan saa alle Lindexin hinnalla

Stockmann sai myytyä lippulaivakiinteistönsä velkasaneerauksensa kalkkiviivoilla. Olin pitänyt Heikinkadun ja Aleksin kulmassa olevan kiinteistön käymistä kaupaksi varmana. Mutta ajankohtaa ja kauppahintaa epäselvinä. Ihan kaikki eivät halua 17 miljoonan vuotuisten vuokriensa maksajaksi sisukkaasti tappiota tehnyttä kivijalkakauppaa. Näillä eväillä entinen Kuntien eläkevakuutus kuitenkin maksoi 400 miljoonaa Sigurd Frosteruksen suunnittelemasta ja 1930 valmistuneesta tavaratalokiinteistöstä.

En ole harkinnutkaan velkasaneerauksessa olevan Stockmannin osakkeen ostamista ennen saneerausohjelman mukaisten kiinteistökauppojen toteutumista, koska viivästyessään kauppa olisi kaatanut koko saneerauksen. Ja tämän jälkeen osakkeen arvo olisi ollut sama kuin Elcoteqillä, Tiimarilla ja Talvivaaralla nykyisin. Riippumatta muuten siitä, mitä osakkeen kurssi on joskus ollut.

Perjantaina Stockmannin markkina-arvo oli hinnalla @1,85 karvan pari alle kolmensadan miljoonan euron. Selviä velkoja yhtiöllä ei kaupan jälkeen ole, joitain riidanalaisia saneerausvelkoja löytyy kuitenkin vielä. Lienee aika selvää, että 600 miljoonaa euroa liikevaihtoa tuovasta ja viime vuonna 80 miljoonaa liiketulosta tehneestä Stockmannin omistamasta Lindexistä saisi enemmän. Joku 600 miljoonaa ei Lindexin luvuilla näyttäisi tästä naisten- ja lastenvaatekaupasta mitenkään kohtuuttomalta kauppahinnalta.

Tätä kirjoittaessa miulle selvisi, että Lindexillä on myymälöitä Pohjoismaissa, Baltiassa, Balkanilla, Keski-Euroopassa ja Lähi-Idässä. Olin luullut, että sekä Suomessa että Ruotsissa. Miltähän muuten Lindexin Lähi-Idän naisten alusvaatemainokset näyttävät?

Kävin joka tapauksessa tutkimassa, miltä Lindexissä näyttää. Ikinä aiemmin ei ole ollut asiaa. Näytti olevan alusvaatteiden lisäksi halvanoloista muotia ja joitakin asiakkaitakin. Lindexin tulevaisuudennäkymistä en kyllä kenttätutkimuksessani varsinaisesti viisastunut.

Sijoittajat arvostavat joka tapauksessa tällä hetkellä Stockmannin tavaratalotoiminnan arvon negatiiviseksi. Tämä on sinänsä perusteltua, koska suomenruotsalaiset ovat onnistuneet tekemään tappioita pääkaupungin paraatipaikalla olevassa omassa kiinteistössään jo pitkään.

Olen monta kertaa beesaillut suomenruotsalaisia sijoittajia, koska he ovat keskimäärin meitä metsäläisiä paljon paremmin verkostoituneita ja yleensä myös sijoitussivistyneempiä. Esimerkiksi Spondasta ja Ålandsbankenista on ollut oikein hyviä kokemuksia. Mutta Stockmannin olen onnistunut väistämään, koska olen lukenut Hufvudstadsbladetista Konstsamfundetin ja Hartwallien keskinäisistä ankanmittauskilpailuista.

Silloin kun pääomistajat keskittyvät omiin valtataisteluihinsa, jää yhtiön operatiivinen toiminta helposti hunningolle, ajattelin. Hakkaan tästä itseäni selkään, koska Stockmann on viime vuosina ollut juuri sellainen varallisuuteensa nähden alhaisesti arvostettu kriisiyhtiö, joihin Pyysingin korppikotkarahastot usein ovat iskeneet.

Ruotsin kielitaidon ylläpitäminen on muuten aliarvostettua. Mie en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi pitää heittää puluille kouluaikojen pakkoruotsit. Fy fan, jos kerran ankkalammikkolaisten kieltä on kerran jostain käsittämättömästä syystä ollut pakko lukea, kannattaa kieltä myös käyttää.

Perjantaina näillä eväillä - ja luottomeklarini puolisuorasta kehotuksesta - hyökkäsin Stockmannin osakkeen kimppuun. Otin pienehkön määrän sisään, koska näen mahdollisena, että näppärät tavaratalonjohtajat pystyisivät erinomaisilla liikepaikoilla tekemään vielä vuonna 2022 ja verkkokaupan paineessakin ainakin semikannattavaa kauppaa.

En usko Stockmannin myyvän Lindexiä, vaan yrittävän pitää sen kassavirtakoneenaan. Tosin miulla ei olisi mitään sitä vastaan, että ankkalammikkolaiset laittaisivat Lindexit lihoiksi, koska varma on aina varmaa ja tulevaisuus varmasti epävarma.

Stockmannilla on vastassaan erittäin vaikutusvaltainen vihollinen, eli Helsingin vihreät. He ovat pitkään ja intohimoisesti mutta menestyksekkäästi ajaneet linjaa, jolla ostovoimaiset asiakkaat pysyisivät poissa Helsingin keskustasta.

Mutta on vastapuolellakin voimia. Stockmannilla on paljon kaltaisiani entisiä kanta-asiakkaita, jotka mielellään näkisivät tavaratalon nousevan uuteen kukoistukseen. On runsaasti miehiä, jotka suhtautuvat shoppailuun penseästi, joten haluaisivat hankkia kaikki pakolliset rätit yhdellä vuotuisella ostosreissulla.

Ja useimmat näistä suostuisivat ottamaan alabaarissa olutta sillä välin, kun vaimonsa shoppailevat vähän ylemmissä kerroksissa. Tämä sujui Stockmannilla erinomaisesti 1986-2010ish. Nykyisin ei ole enää sitä kivaa alabaariakaan. Eikä yhdeltä myyjältä saa kaikkea tarvittavaa, sniif.

Lisäksi on paljon naisia, jotka ottaisivat mielellään yhden katon alla vähän viiniä ja tekisivät pieniä heräteostoksia. Tätä toimintaa oli paljon nähtävissä siihen aikaan, kun Stockan Vintti oli vielä voimissaan. Nykyinen yläkerran samppanjabaari ei ole yhtä viihtyisä eikä likikään yhtä suosittu kuin Vintti aikoinaan oli.

Mutta voisin kuvitella, että jollain metodilla nämä keski-ikäinen plus ison likviditeetin ja pienen hintajouston asiakasryhmät olisivat houkuteltavissa Stockmannille takaisin. En väitä, että tämä laskentaekonomi tietäisi miten. Mutta luulisi jonkun markkinointiekonomin pystyvän keksimään jotain.

Tavaratalojen johtaminen ei tietääkseni ole rakettitiedettä. Jos johtaja raivokkaasti ampuu rottia yksi kerrallaan, ihan hyvä yleensä tulee. Toki sijainti voi sitten olla sellainen, että ihmisvirrat eivät mitenkään johda kannattavuuteen. Ainakaan Stockmannin Helsingin keskustan tavaratalolla ei pitäisi nähdäkseni olla sijaintiongelmaa.

En ole siis varsinaisesti visioinut Stockmannille hyvää kannattavuutta täältä ikuisuuteen. Betsasin sen mahdollisuuden puolesta, että 1) Lindex säilyttää kannattavuutensa ja siten arvonsa 2) Stockmannin tavaratalot eivät enää tee ainakaan kovin paljon tappiota. Parasta viihdettä sijoituksessani omasta mielestäni on, että näen downsiden rajallisena. Lindexin oikeista näkymistä en kuitenkaan tiedä juuri mitään. Tavaratalojen kannattavuuden palaaminen on varmasti enemmän toiveeni kuin oikea visioni. Mitään piilotettua viisautta ostoihini ei siis valitettavasti sisältynyt.

Jos osake lähtee kipittämään koilliseen, irrotan omistani myötäkarvaan ilman mitään syyllisyydentuntoa. Pyysingin marketissa kaikki on kaupan, jos hinta on sopiva.

Konstsamfundet saa kaikessa rauhassa edustaa pitkäaikaista ja kärsivällistä suomenruotsalaista rahaa. Mie olen eteläkarjalainen ja myö ollaan yleensä aika äkkinäisiä.

Disclaimerina sanottakoon, että osakkeeseen tulee muuten maanantaina 28.3. myyntipainetta 284 337 osakkeen verran, kun saneerausvelkansa osakkeiksi konvertoineet saavat lappunsa arvo-osuustileilleen. Tätä ei pidä ylitulkita, koska tuon verran Stockaa vaihtuu nykyisin pyöreästi päivässä. Mutta velkansa 0,9106 euron pörssikurssiin vaihtaneet lienevät kuitenkin hyvin taipuvaisia realisoimaan voittonsa. Myyntipaine se on kohtuullisen kokoinenkin myyntipaine. Joten mitään paraatimarssia Uralille ei osakkeella välttämättä ole ensi viikollakaan tiedossa.

Stockmann’s Gonna Rise Again! (toivottavasti)

P.S. Pidän velkasaneerauksessa osakkeenomistajille jätettyä tämänhetkistä 300 miljoonan markkina-arvoa liian suurena. Velkojille olisi saneerauksessa siis mielestäni kuulunut isompi osuus.

Mutta en lähde barrikadeille tästä asiasta. Vaan toivon ainakin viime perjantaista alkaen riidanalaisten saneerausvelkojen ratkeavan Stockmannin eduksi.

Keskustele Stockmannista

 

Katso uusimmat #Teerenpelit -jaksot ja tilaa Sijoitustiedon YouTube-kanava
Liity Sijoitustiedon jäseneksi