Olet täällä

Kolumnit

Sanna Marinille sota on rauhaa ja tietämättömyys voimaa

Jaa Twiittaa

Reilut viisi vuotta sitten saimme markkinataloususkovaisen yhtiökumppanini kanssa saman vision. Se tuli palavasilmäisestä kansanedustajaehdokkaasta Sanna Marinista televisiohaastattelussa. Olimme nimittäin seuranneet demarien radikalisoitumista Lipposesta Heinäluoman ja Urpilaisen kautta Rinteeseen ja tässä näimme sosiaalidemokraattisen liikkeen tulevaisuuden.

Olimme kuitenkin kapitalisteina olleet Antti Rinteeseen sikäli tyytyväisiä, että ei tarvinnut yhtään pelätä Rinteen millenniaaleja villitsevän. Mutta Sanna Marin on toista maata. Hän pystyy ilmeenkään värähtämättä kertomaan miten porvarit söisivät työläisten pikkulapsia aamupalaksi, ellei Suomen Sosialidemokraattinen Puolue olisi tätä estämässä. Ja vaikuttaa vielä siltä, että itsekin uskoo asiaansa. Siinä missä Rinne näytti demarikollegoidenkin silmissä lähinnä monessa liemessä keitetyltä pyrkyriltä, jopa miekin epäilen Marinin oikeasti haluavan parantaa maailmaa.

Yleensä suhtaudun maailmanparantajiin lähtökohtaisesti ystävällismielisesti, vaikka olisin metodeistaan vahvastikin eri mieltä. Mutta suomalaisen yhteiskunnan polarisoimista kohtaan olen hyvin vihamielinen. Tämä ei pohjaudu siihen, että olisin jotenkin poikkeuksellisen avarasydäminen, vaan koska tykkään kävellä kadulla ilman turvamiehiä.

Valitettavasti pääministerimme on nyt täyttänyt mukini reunoja myöten ja miekin siirryn sitten vastakkainasettelun aikaan. Soat loppuu sotimalla, sanoi eräs fiktiivinen pienviljelijä Karjalan kannakselta.

En tosin jaksa meuhkata maskinatsien mukana hallituksen ja sen alaisten virkamiesten keväisistä maskisuositussekoiluista. Jos demarilla ei ollut tarjota kaikille köyhille ilmaista maskia, oli idealistiselta demarilta ihan perussuoritus valehdella, ettei niistä ole juuri mitään hyötyä.

Enkä pääministerin rintaliivittömyydestä Trendin kannessa. Jos pienitissisellä naisella on munaa otattaa itsestään kuva, jossa rintavakoon kiinnitetään saletisti huomiota, Kampin liberaalit pelkästään taputtavat.

Mutta MTV Uutisten nettikolumniin tartun. Pääministeri Marin kirjoitti:

”irtisanotaan syvän kriisin keskellä, jotta voidaan maksaa isoja osinkoja.”

Tässä annetaan ymmärtää, että yritykset irtisanoisivat ihmisiä, jotta voisivat maksaa osinkoja.

Mikään yritys ei kuitenkaan irtisano voidakseen jakaa osinkoa. Yritykset työllistävät, jos saavat voitollisia tilauksia ja niiden toimittamiseen tarvitaan tekijöitä. Osingot taas ovat vain verotettu tilisiirto omistajan taskusta toiseen. Jos yhtiöllä ei ole kannattavia investointeja, se jakaa ylimääräisen kassansa omistajilleen. Sitten omistajat tekevät rahoilla joko uusia sijoituksia tai kuluttavat ne. Tämän markkinatalouden hyvin toimivan mekanismin ansiosta on Suomessakin lähes kaikilla mahdollisuus käydä päivittäin lämpimässä suihkussa.

En voinut täydellä varmuudella pelkästään tällä pohdinnalla väittää, että Sanna Marin valehtelee kannattajilleen selittäessään kannattavia tehtaita suljettavan, jotta osinkoja voitaisiin jakaa. Voihan olla, että hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä asiaa.

Sanna Marin vaikuttaa kuitenkin hyvinkin älykkäältä ja oppimiskykyiseltä. Osinkojen matematiikka on niin yksinkertainen asia, että luulisi köyhästä perheestä pääministeriksi asti ponnistelleen ymmärtävän asian. Ja tajuavan myös, että osakkeita omistamattomalle ”luokalle” voi olla poliittisesti viisasta mustamaalata ahneita kapitalisteja ja verrata toisiinsa liittymättömiä irtisanomis- ja osingonjakopäätöksiä.

Selvitelläkseni itselleni asiaa soitin parhaiten tuntemalleni ikidemarille, eli äidilleni.

Kysyin uskooko tämä satojen miljoonien investoinneista sammutettavan valoja pelkästä kapitalistisesta irtisanomisen ilosta. Ei uskonut.

Sitten kysyin, luuleeko äiskä sosiaalidemokraattisen pääministerinsä ymmärtävän tämän.

”Kyl hää aika fiksulta vaikuttaa.”

Sitten tiedustelin, että voisiko olla niin, että tässä björnwahlroosien demonisoinnissa PM viestittää sanomaa, jota uskotaan omien joukkojen haluavan kuulla. Sen suuremmin välittämättä, että ei itsekään uskota asiaan.

”Siihen mie en ota mitään kantaa.”

En jäänyt jänkäämään enempää. Hätäisten johtopäätösten erikoismiehenä (=pokeriammattilaisena) päättelin, että Sanna Marin lausunnoissaan osinkokiimassa tehdyistä irtisanomisista puhuu orwellilaista uuskieltä. Orwellin ”1984” oli nerokas kirja, jossa hallitus käytti kieltä, jossa sota oli rauhaa, vapaus orjuutta ja tietämättömyys voimaa.

Näkisin Suomen ja monen muunkin maan tarvitsevan vastuullisen työväenpuolueen, jotta mitenkään pääsisimme nollakorkojen aikaansaamasta zombietaloudesta ulos. Tässä maailmassa ne, joilla on saatavissa nollakorkoista vierasta pääomaa ja pystyvät sijoittamaan sen tuottavasti, vaurastuvat väistämättä. Tämä kasvattaa varallisuuseroja, joka luo tyytymättömyyttä ja tuo valtaan entistäkin populistisempia poliitikkoja. Joista osa tarjoaa rajojen sulkemista ja toiset kapitalistien ripustamista poppelipuihin.

En aio todellakaan lähteä itse mukaan politiikkaan. Saisin aivan liian pahaa hengenahdistusta pahasuisten kolumnistien rivoista kirjoituksista. Olen keksinyt vain yhden mielekkään tavan kamppailla yhteiskuntamme vääjäämättömältä vaikuttavaa polarisoitumista vastaan: Se on kansankapitalismin edistäminen.

Jos kaikilla on yhteiset intressit, jäävät väkivaltafantasiat suoratoistopalveluihin eivätkä leviä kaduille asti. Lisäksi miulle vaikuttaa selkeältä, että osakkeet ovat nykyolosuhteissa omia rahojaan itsenäisesti sijoittavalle parhaan odotusarvon sijoituskohde. Huolimatta siitä, että meillä on osakkeenomistajiin vihamielisesti suhtautuva ja kevyttä osinkopropagandaa syöttävä hallitus. Ja epäilen tulevaisuuden osaketuottojen olevan alhaisempia, kuin mihin historiassa olemme tottuneet.

Paras päivä aloittaa osakesijoittaminen oli jo kauan sitten. Jos tämä jäi tekemättä, paras mahdollinen päivä on tänään.  

Sijoitustieto keskustelee politiikasta täällä

Lue kuinka vertaislainat ovat tuottaneet koronaviruksen aikana!
Liity Sijoitustiedon jäseneksi