Suomessa toimii useampi pörssinoteerattu pankki, vaikkei niiden kaikkien pääkonttorit Suomessa sijaitsekaan. Aktia ja Ålandsbanken ovat täysin suomalaisia, Nordea, Danske ja Handelsbanken toimivat aktiivisesti Suomessa ja ensin mainittujen lisäksi Nordea on täällä myös noteerattu. Danske ja Handelsbanken löytyvät pohjoismaisista pörsseistä, samoin esimerkiksi Swedbank, SEB ja DNB.
Näiden lisäksi löytyy vielä lukuisa määrä pienempiä pankkeja tai pankkiiriliikkeitä, Suomessa ainakin Evli ja Taaleri päälistalla sekä Elite ja United Bankers First North –listalla. Lisäksi on suuri määrä erilaisia sijoitusyhtiöitä.
Toimialalla on siis poikkeuksellisen hyvä valikoima erilaisia sijoituskohteita, jopa pelkästään Suomen pörssissä operoivalle. Lähtökohta on siis kunnossa, mutta kysymys on tietenkin siitä kannattaako pankkisektorille tällä hetkellä ylipäätänsä sijoittaa. Moni analyytikko on sitä mieltä että ei.
Pessimistiselle näkemykselle löytyy tietenkin hyvät perusteet, otetaan tässä nyt muutama. Korkotaso pysynee vielä pitkään matalana ja voi jopa edelleen laskeakin, mikä rasittaa pankin perusbisnestä eli korkokatetta (otto- ja antolainauksen erotus). Toinen pelko on pääomamarkkinoiden volatiliteetti (heilahtelu), minkä pelätään vaikuttavan negatiivisesti rahasto- ja muuhun pankkiiribisnekseen.
Kolmantena on kiristyvä regulaatio, mikä kasvattaa raportointivelvollisuuksia sekä vakavaraisuusvaatimuksia, ja sitä kautta heikentää osingonmaksukykyä. Neljänneksi pelätään digitalisaatiota sinänsä ja erityisesti sen mukanaan tuomia uusia kilpailijoita, erityisesti Applen ja Googlen tapaisia globaaleja ja hyvin resurssoituja toimijoita.
Lisäksi, eikä välttämättä vähäisimpänä pelkona, pidetään Etelä- ja Keski-Euroopan pankkien erittäin huonoa kuntoa. Tästähän muistutettiin taas kesällä uusien stressitestien tulosten julkistuksen yhteydessä. Esimerkiksi italialaisilla pankeilla on satojen miljardien eurojen edestä järjestämättömiä luottoja, eli lainoja joiden korkoa tai pääomanpalautusta ei ole hoidettu.
Pelkona on järjestelmäriski, eli yhden, esimerkiksi italialaisen pankin, kaatuminen kaataisi seuraavan pankin, jolla on saatavia ensimmäiseltä pankilta, jne. Näinhän uhkasi käydä Yhdysvalloissa viime vuosikymmenen lopussa, kunnes keskuspankki pelasti tilanteen.
Aiemmin ongelmat olisi Italiassakin hoidettu veronmaksajien piikkiin, mutta tämän vuoden alussa voimaan tulleet säännöt estävät valtion väliintulon ennen kuin pankin velkojat ovat kärsineet tappioita.
Toisaalta täytyy huomata, että ongelmien takia eurooppalaisten pankkien osakekurssit ovat jo romahtaneet. Myös Suomessa noteerattujen pankkien kurssit ovat laskeneet voimakkaasti, vaikka täkäläiset pankit ovat huomattavasti paremmassa kunnossa.
Tämä on kyllä ymmärrettävää. Amerikkalainen eläkesijoittaja, nähtyään Deutsche Bankin ja muiden suurten eurooppalaisten pankkien tilanteen, tuskin ensimmäinen ajattelee, että ehkä jostain Suomesta löytyisikin parempia pankkeja! Vai kuinka moni suomalainen sijoittaja, italialaiset ja kreikkalaiset pankit hylättyään, on valmis harkitsemaan esimerkiksi albanialaisia pankkeja?
Lopputulos tästä kaikesta on, että pohjoismaiset pankit ovat nyt mielenkiintoisia. Kesällä Brexit-äänestyksen jälkeen esimerkiksi Nordeaa sai reilulla seitsemällä eurolla, mikä antaa pelkäksi osinkotuotoksikin jo 8-9 prosenttia. Siis tällaisessa maailmassa, jossa korot ovat nollassa!
Riskienkin näkökulmasta voi miettiä, ovatko rahat pitkällä tähtäyksellä paremmassa turvassa pankkitilillä vai kyseisen pankin osakkeessa?
Timo Rothoviuksen kolumni on luettavissa myös Viisas Raha -lehdessä. Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvän sijoitusalan aikakauslehden saat liittymällä Osakesäästäjien Keskusliiton jäseneksi tästä.
