Puhuvat päät uutiskanavilla kertoivat torstaiselle Drop’n’Rollille pörsseissä ympäri maailman monia erilaisia syitä:
- Koronahirviö nosti taas päätään USA:n länsi- ja eteläosissa.
- USA:n keskuspankki antoi keskiviikkona odotetun korkopäätöksensä yhteydessä kovin varovaiset talousnäkymät.
- EU:n tukipaketti ei ehkä toteudukaan ja siten elpyminen Euroopassa jäisi hitaammaksi kuin ilman sitä.
New Yorkissa osakkeet torstaina ottivat osumaa kuutisen prosenttia. Fabianinkadulla OMXH25 notkahti ”vain” 3,8 prosenttia. Toisaalta Amerikassa on kaikki on isompaa ja niin on ollut koronakuopan jälkeinen kurssinousukin.
Hyvin harvoin on mahdollista löytää pörssikurssien muutoksiin varmaa syyllistä, vaikka CNBC:n tähtianalyytikoille ei tuota mitään vaikeuksia kertoa, mikä aiheutti 0,3 prosentin liikahduksen johonkin suuntaan suuremmista heilumisista puhumattakaan.
Syyskuussa 2001 pystyi aika täsmällisesti osoittelemaan sormella muutamia arabipilotteja, mutta sen jälkeen on ollut vähän hankalampaa. Korona ja sen aikaansaamat lockdownit olivat yhtä selkeitä alamäkeen tyrkkääjiä.
Sekä Suomen poliisi Bodominjärvellä että Ruotsin poliisi Sveavägenillä heräsivät epäilemään todennäköisintä murhaajaa aika hitaasti. Murhapaikalla varmasti olleita olisi nähdäkseni aina syytä epäillä ja kuulustella ihan ensimmäisenä. Vasta kun nämä olisi varmasti suljettu murhaepäilyjen ulkopuolelle, kannattaisi lähteä etsimään Etelä-Afrikasta torpedoja tai Kurdistanista anarkisteja.
Akin arvaustoimisto pitää tavanomaista rikollista käytännön varmana pääsyyllisenä torstaiseenkin notkahdukseen. Takana oli kolmen kuukauden mittainen rallattelu, jossa kurssitasot nousivat jo yli vuodentakaisten hintojen. Välissä oli kuitenkin koronapandemia, jonka aiheuttamia vahinkoja paikkaillaan vielä pitkään. Joten eiköhän takana ollut pitkä kurssinousu ollut tälläkin kertaa ainakin merkittävin perustelu kurssilaskulle.
Aivan kuten kolmen kuukauden härkämarkkinoiden suurin syyllinen oli alla ollut koronakuoppa. Ei niitä syyllisiä tarvitse aina hakea FED:in pöytäkirjojen alaviitteistä tai Ursula von der Leyenin kulmien kurtistelusta. Jos epäilee joka kerta nopeaan kurssimuutokseen syylliseksi rekyyliä, osuu muuten tosi usein oikeaan.
Olemme OMXH25:ssä (= 25 Helsingin markkina-arvoltaan suurinta yhtiötä syönyt indeksi) melko tasan vuoden takaisissa luvuissa. Helmikuun huipuistakaan emme ole kovin kaukana.
OMXH25:n vuoden pituinen käppyrä:
Toki muitakin epäiltyjä on syytä pitää silmällä.
Toinen aalto tulee, emme ole valmiita
Nykyinen kurssitaso nähdäkseni budjetoi sen, ettei kovinkaan kummoisia toisia korona-aaltoja tule. Tai ainakaan vastaavia lockdowneja kuin ensimmäisestä. Aika monet kyökkiasiantuntijat pitävät niitä toki täysin varmoina. Parhaillaan kuitenkin ympäri Eurooppaa päästetään ihmisiä ulos ja availlaan pikkuhiljaa rajoja. Hufvudstadsbladetissakin on jo juttuja ”Boikotoikaa Kappelia, kun se ei enää käytä nimeä Kapellet”. Elämä on siis vahvasti normalisoitumaan päin. Jos dominot alkaisivat taas kaatua toiseen suuntaan, kokeiltaisiin markkinoilla uudestaan benjiköyden pituutta.
Osakemarkkinat eivät ehkä ole toisiin aaltoihin ainakaan henkisesti valmiita, mutta viranomaiset ympäri maailman ovat paljon valmiimpia kuin ensimmäisiin. Tämän osakesijoittajat ymmärtävät, ja paljon muutakin, vaikka meitä parviälyisiksi epäilläänkin. Ei toki niin hyödyllisiksi kuin muurahaiset, vaan mieluummin heinäsirkoiksi, jotka lisääntyessään rajusti aiheuttavat seitsemän vuoden pituisia nälkävuosia.
Jos olet varma, että toinen korona-aalto tulee ja tappaa kaikki, kannattaa mennä osakemarkkinoilla shortiksi. Mie voin neuvoa miten se tapahtuu, jos joku perustelee vastineeksi 99-prosenttisen varmuuden sellaiseen toiseen korona-aaltoon, joka laittaa länsimaiset yhteiskunnat samanlaiseen siilipuolustukseen kuin ensimmäinen. Perusteluksi ei kuitenkaan kelpaa ”Kaikilla muillakin epidemioilla on ollut”.
Taloudessa näkyy synkkiä pilviä
Olen kuullut useamman palopuheen, miten en ymmärrä pahan laman olevan tulossa, kun yritysten toimitusketjut katkeilevat, ihmiset eivät uskalla kuluttaa ja työttömyys leikkaa palkansaajien ostovoimaa. En ole kertaakaan vielä vastannut, että suoritin kansantaloustieteen perusteet jo tammikuussa 1987. Eikä se lama sitä paitsi ole enää tulossa, vaan hän on täällä tänään.
Pörssikurssien kannalta tarkastelen lähinnä, miten menossa oleva laskukausi vaikuttaa omistamieni yritysten nettotuloksiin pitkällä aikavälillä. Taloustieteisiin perehtyneetkin tuppaavat usein unohtamaan, että yritykset eivät missään olosuhteissa tee sovinnolla tappiota, vaan sopeuttavat toimintojaan. Lisäksi kriisiolosuhteissa jotkut kilpailuasetelmat muuttuvat joillekin pysyvästikin.
Eiköhän esimerkiksi sekä risteily- että lentotoimialat ole ottaneet melko pysyvääkin hittiä. En osaa mennä tätäkään varmaksi sanomaan, eli en shorttaa mitään, mutta ei löydy salkusta tällä hetkellä näitä osakkeitakaan. Jos olisin toimialaekspertti, voisi löytyäkin, koska saattaisin nähdä, mitkä yhtiöt nousevat nykyisestä kriisistä voittajaksi. Kun en ole, väistelen. Onhan noita toimialoja, minne sijoittaa.
Kyllä osakesijoittajat näkevät talouden näkymät vähintään yhtä synkkinä kuin muutkin tulevaisuutta työkseen ennustavat. Mutta me näemme myös riskittömien sijoitusten tuoton ja se on se kuuluisa nolla.
Bundesbankien lausunnoista välitin aika paljonkin vuosina 1992-5, kun tein vielä aggressiivista optiokauppaa. Nykyisin katson keskuspankkiirilöpinöiden vaikutuksen lähinnä kurssikäyristä ja jos on kova vaikutus kumpaan tahansa suuntaan, yleensä kontraan. Maailmaan mahtuu paljon puhetta, teot ovat sitten erikseen.
Euroopan Unionin kriisipaketti
Väistelen jakamasta somessakaan lausuntoja ”EU:n pitäisi tehdä sitä taikka tätä”. Ei ne miuta kuitenkaan kuuntele. Lähinnä olen tarkkailuosastossa.
Kriisipaketti kaatuu ja kasaantuu vielä monta kertaa ja lopulta tulee neljännellä viimeisellä mahdollisella hetkellä joku kompromissi, jossa Italia saa enemmän ja Suomi vähemmän. En tästä suuremmin murehdi, koska a) ei ole vaikutusvaltaa b) merkitys omistamiini yhtiöihin on varsin rajallinen.
Mietin vaikutuksia sitten kun paketti on kasassa. Tai jos koko paketti kaatuu, niin den dagen, den sorgen.
Mitään varmoja kantoja ottamaton Pyysing on kuin onkin tällä kertaa muodostanut yhden varman kannan osakemarkkinoille💪:
Varman kassavirran arvostus nousee
Euroopassa yleensä ja Suomessa erikseen kamppaillaan helvetillisten velkalastien ja kestävyysvajeiden kanssa nähdäkseni minun loppuelämäni. En vain näe mitenkään elinalepomäkeläisten saavan riittävää valtaa meillä tai juuri missään muuallakaan. Toisaalta tuskin finériläisetkään yltävät diktatuuriin ja pääse tuhoamaan sentään kaikkia yritystoiminnan edellytyksiä.
Joten korkotaso pysyy nollassa sisukkaasti. Keskuspankit syytävät rahaa markkinoille minkä uskaltavat, ja johonkin sen rahan on mentävä. Toivottavaa olisi tietysti kannattavat ja ympäristönkin kannalta kestävät investoinnit. Mutta rahan korvamerkitseminen on hyvin haastavaa puuhaa, vaikka toisin usein kuvitellaan.
Ensisijaisesti turvasatamaa hakee niin suuri määrä esimerkiksi eläkerahaa, että en edes lähde arvioimaan suuruusluokkaa, koska voisi tulla monen nollan virheitä.
Turvasatama on siis kohde, joka tuottaa edes jotakin. Jos joku pystyisi tarjoamaan tuotteen, jolla saisi varmasti viiden prosentin nimellistuoton, olisi sillä ottajia enemmän kuin väkeä jonottamassa ilmaisia ämpäreitä. Ja vielä jonkun verran paksummilla nipuilla varustettuina.
Joten yhtiö, joka pystyy vakuuttamaan sijoittajat jostain pysyvästä kassavirrasta ilman mitään tuloskasvuakaan, pystytään markkinoilla hyvin perustellusti arvostamaan P/E:llä 20. Tätä on perinteisesti pidetty hirveän korkeana lukuna, mutta P/E 20 korkotasolla viisi (tai 90-luvun alussa viisitoista) ja korkotasolla nolla on ihan eri asia.
Asiat ovat näin sekä teoreettisesti että käytännössä, sijoittajilla menee vain hetki sopeutumiseen. Tuottovaateet tulevat vielä vähän kaikilla rintamilla alas. Vieläkin on olemassa sijoittajia, jotka julistavat rinta kaarella ”Alle 15 prosentin oman pääoman tuotolla en sijoita mitään”. Tällaisilla sijoittajilla on tällä hetkellä paljon käteistä. Viidentoista pinnan kohteita on nimittäin niukasti tarjolla.
Mikä sitten on ”varmaa” kassavirtaa onkin sitten monimutkaisempi asia, ja sen joutuu jokainen sijoittaja arvioimaan yhtiö kerrallaan erikseen. On paljon toimialoja, joissa paikallaan pysyminen tarkoittaa varmaa hiipumista, mutta tässä en nyt lähde pohtimaan toimialoja tai yhtiöitä sen syvällisemmin. Silloinhan voisin päätyä olemaan vaikka väärässä, ja se on kovin noloa.
Sen sijaan olen vakuuttunut olevani oikeassa väittäessäni:
Varman kassavirran kertoimetkin nousevat
P.S. Löin 5.000 markkaa vetoa elokuvan Casablanca viimeisistä sanoista äkkipikkurikastuneena joskus vuoden 1994 paikkeilla. Olin aivan varma, että ne olivat ranskalaisen poliisin sanomat ”Pidättäkää kaikki tavanomaiset epäillyt” (Round up the usual suspects).
Tämä olikin oikea muistikuva elokuvan lopusta, mutta Humphrey Bogart sanoo vielä sen jälkeen “I think this is the beginning of a beautiful friendship”. Maksettuani tämän, olen yrittänyt varoa ottamasta liian varmoja kantoja. Jälkikäteen tarkastellen oli hölmöä edes muistella, ettei viimeisiä sanoja olisi sanonut leffassa henkiin jäänyt pääosan esittäjä.
P.P.S. Edelleen olen sitä mieltä, että helmikuussa 2020 ei ollut mitään pörssikuplaa. Sitten vain tuli korona ja laittoi pörssipakankin sekaisin. Maaliskuun puolessavälissä sijoittajat keksivät, että maailmanloppu ei tällä kertaa vielä tullutkaan ja osa ihmiskunnasta jää henkiinkin.
