Olet täällä

Kolumnit

Mustavalkoinen sijoittaminen tuhoaa ajattelun

Kun aloitin sijoittamaan ja kaupankäynnin päätoimisesti, pidin mahdollisena kunnon mahalaskua. Täyttä epäonnistumista ja maitojunalla palaamista työhakemusten pariin. Joten hain ja pääsin yliopistolle opiskelemaan sosiaalipsykologiaa. Se oli osakkeiden jälkeen eniten kiinnostava ala. Sosiaalipsykologian luentojen käsitteistä kognitiivinen dissonanssi on jäänyt parhaiten mieleen.

Jos laitetaan mutkia suoriksi, kognitiivisessa dissonanssissa on kyse uuden tiedon ristiriidasta aiempien uskomusten ja olettamien kanssa. Ristiriita tuntuu epämiellyttävältä. Valtaosa ihmisistä reagoi ristiriitaan olemalla uskomatta uutta tietoa.

Tervetuloa vahvistusharha, tervetuloa polarisoituminen ja tervetuloa se mukava kupla ympärilläni, joka ajattelee juuri niin kuin minä!

Uskomusten ja uuden tiedon harmonian säilyttäminen on osasyy sille, että venäläisetkin on niin helppo saada uskomaan Venäjän propagandakoneiston valheet. Valtaosa kansasta ei voi ottaa vastaan informaatiota, että me olisimme äänestäneet ja uskoneet vuosikymmeniä johtajaa, joka on pataloginen valehtelija ja tunteeton teurastaja. On helpompi säilyttää mielenrauha uskomalla television rauhoittavaa viestiä ja todeta muuta väittävät valehtelijoiksi. Tuskin 80 % venäläisistä todellisuudessa Putleria tukee, mutta luultavasti silti enemmistö. Valtaosa ihmisistä menee aina sieltä, missä aita on matalin ja ristiriita pienin.  

Miten kognitiivinen dissonanssi liittyy osakesijoittamiseen?

Ehkä tärkeintä olisi ymmärtää, että omat teot vaikuttavat siihen, mitä informaatiota ottaa vastaan. Jos poltan tupakkaa, en usko tupakan haitallisuuden väitteitä niin helposti. Jos omistan velalla 100 yksiötä, en usko hintojen laskuun, vaikka joku tarjoaisi datan nenäni eteen.

Sijoittaja on myynyt kaikki osakkeensa, koska uskoo laman tulevan ja arvostusten palaavan tasoille, johon karhumarkkinat ovat aiemmin päätyneet. Sijoittaja oli taloudesta oikeassa. Nyt jyrkkä taantuma iskee, mutta arvostukset eivät menekään aivan riittävän alas tai tilanne näyttää muuten liian pelottavalta. Sijoittaja ei tohdi ostaa. Ennen kuin taantuma on ohi, osakkeet nousevat 50 % pohjilta. Sijoittaja toteaa nousun idioottiralliksi ja pysyy pitkälti käteisessä. Osakkeet nousevat korjausten kautta aina vain ylemmäksi. Sijoittaja syyttää keskuspankkien manipuloimia markkinoita kuplaksi vuosikausia ennen mitään varsinaista yliarvostusta.

Meistä varmasti moni tuntee tähän ansaan langenneen sijoittajan. Kun salkussa on korkeintaan kultaminereita, alkaa sijoittaja vuosien mittaan näkemään maailman salkkunsa kautta. Koska itse ei hyödy osakkeiden tuotoista, tuotot eivät ole todellisia – kangastuksia ennen romahdusta. Lähes kaikilla meillä salkun koostumus vaikuttaa siihen, minkälaista informaatiota etsimme. Twitterissä on kokonainen kupla, joka mässäilee lama- ja kuplafantasioissaan. Markkinat on koko ajan yliarvostettuja, jos itsellä ei ole osakkeita. Hyvin fiksu sijoittaja John Hussman on löytänyt viimeksi hyvän ostopaikan vuonna 2009 — ei ole yllättävää, että hänen vanhin rahastonsa on hävinnyt heittämällä jopa inflaatiolle.

Omasta kokemuksestani tiedän, että ajattelu muuttuu, kun ottaakin tuhdin osakepainon. Värit palaavat markkinoille. Alkaa nähdä positiivisia asioita ja mahdollisuuksia – ja usein vähätellä riskejä.

Aika monella sijoittajalla oli viime vuosina kutakuinkin kaikki varat nopeasti kasvavissa hyvin korkealle arvostetuissa osakkeissa. Siinä Twitter-seurattavien lista tuppaa muodostumaan niistä, jotka kyseisistä osakkeista ovat innoissaan. Silloin ei ole kovin yllättävää, että riski 80 % laskusta tuli täysin puun takaa.

Markkinoilta löytyy aina omaa mielipidettä tukeva aikasarja tai uutinen. Täysin poikkeuksetta. Jos uskoo liskojen vetelevän naruja yhteiskunnassamme, löytyy sitä tukevia puheenvuoroja. Jos uskoo Ukrainan suunnittelevan biologisia aseita venäläisten tuhoamiseksi, löytää helposti ajatukselle tukea. Samoin sijoituskuplasi löytää juuri sen aikasarjan, joka suurentaa teidän kollektiivisia silmälappujanne.

Mitä asialle voi tehdä?

Ihmiset ovat turhan optimistisia omasta kyvystä ennakoida markkinoiden liikkeitä. Kolikkoa heittäessä aina välillä heittää 6 klaavaa putkeen, jolloin on helppo ajatella olevansa pirun taitava kolikkomestari. Jos olet saanut kolme peräkkäistä markkinan isoa liikettä oikein, se ei välttämättä tarkoita vielä yhtään mitään. Paitsi toki tienatessasi näkemykselläsi rahaa, olit onnekas.

Tämä huomioon ottaen suosittelen aina ihmisille mustavalkoisuuden välttämistä. Unohda 100 % osakepainon muutokset. Jos tavallisesti varoistasi on 70 % sijoitettuna osakkeisiin ja tilanne näyttää huolestuttavalta, tiputa se 50 %:n — älä nollaan.

Henkinen pääoma on yhtä tärkeää kuin taloudellinen pääoma. Oikeastaan tärkeämpää, koska kun henkisen pääoman menettää, taloudellinen pääoma seuraa yleensä perässä. Pokerissa sitä kutsutaan tiltiksi. Alkaa ottamaan liikaa riskiä ja tekemään huonoja päätöksiä, kun homma alkaa mennä vihkoon. Osakemarkkinoilla sama tapahtuu yleensä vain hitaammin. Tekemällä ääriratkaisulla tappiota, yleinen ratkaisu on lisätä panoksia — nythän tilanne on vielä vääristyneempi. Samalla kaivaa itsensä vain syvemmälle monttuun.

Osakemarkkinoiden positiivista tuottoa antavan luonteen takia, on vaarattomampaa vääristää ajatuksiaan positiivisesti kuin negatiivisesti. Twitterin ja keskustelupalstojen permabearit tekevät kyllä rahaa — myymällä uutiskirjeitä. Uutiskirjeitä on pakko myydä, koska markkinoilta elantoa ei voi tehdä olemattomilla tuotoilla.  Ikioptimistit kuten Bill Miller ja Jeremy Siegel ovat välillä väärässä, mutta markkinoiden nousu pitkällä aikavälillä saa virheet näyttämään pikkurypyiltä suuressa kuvassa.

Itse en pyri optimoimaan portfoliota parhaalle mahdolliselle tuotolle. Koska tiedän olevani hyvin usein väärässä, optimoin portfolion tuoton ja henkisen pääoman tasapainoa. Samalla parannan odotusarvoja oikeassa ololle.

Sanoin monessa yhteydessä vuoden 2021 alussa, että tämä on varmasti paras aika myydä osakkeita lyhyeksi. Samalla vähensin sitä dramaattisesti, koska se oli järisyttävän turhauttavaa. Täydet roskaosakkeet saattoivat nousta 100 % päivässä ilman mitään syytä. Tuntui siltä, että väistämätön palkintokaan ei lopulta olisi aivovammojen arvoista.

On melko suuri etu, jos pystyy ajattelemaan seuraavalla tavalla: ”Jos tuplaan osakepainoni 60%->120 %, ja osakemarkkina romahtaakin 30 % viikossa”

  • Miltä minusta tuntuu?
  • Pystynkö tekemään päätöksiä kylmähermoisesti?
  • Otanko sen jälkeen liikaa riskiä tai ylireagoinko toiseen suuntaan?

Aika tyypillinen kuvio voisi olla, että mennään mukaan huumaan ja sijoitetaan jopa velkarahalla. Sitten markkinat romahtavat ja iskee paniikki. Henkisen trauman jälkeen ollaan huolissaan seuraavasta romahduksesta, myydään osakkeet ja aletaan seurata henkilöitä, jotka povaavat uutta romahdusta.

Edellinen skenaario on se kaikkein huonoin. Ei sen takia, että romahdus iskee pääomaan, vaan koska jää romahduksen jälkeiset tuotot saamatta.

Ainakin oma kokemukseni on, että etukäteen aivan poikkeuksetta vähättelee negatiivisia tunteita, mitä omille positioille negatiiviset markkinakäänteet tuovat. Sen takia oma lähtökohtani on jättää aina vähän rahaa pöydälle ja valita mieluummin kultainen keskitie.

Toki meillä on kaikilla omat riskinsietokykymme. Jos tappiot eivät vaikuta ajattelua kaventavasti, hyvä homma! Meillä valtaosalla on kuitenkin hyvä ottaa huomioon myös tulevat tunteemme.

Tämä ei päde ainoastaan osakepainon määrittelyyn. Erinomaisella sijoittajalla laaja hajautus heikentää odotusarvoisia tuottoja. Useimmille meistä on kuitenkin parempi liioitella hajautusta kuin vähätellä. Vaikka luotto uraanin hinnan nousuun olisi kuinka kova, 80 % paino siinä voi menestyksen lisäksi johtaa myös vuosikymmenien Via Dolarosaan. Ei ainoastaan heikkoon tuottoon, vaan myös estää siihen seuraavaan ideaan siirtymiseen, joka olisi ollut elämäsi paras sijoitus.

Yhteenvetona: Vältä äärimmäisiä toimia markkinoilla, koska ne kaventavat ajatteluasi. Ota kultainen keskitie, joka minimoi katumustasi jälkikäteen. Pidä kuitenkin aina jonkin verran osakepainoa salkussasi, jottei pessimismi hiivi liian syvälle takaraivoon. Pessimismi kuulostaa aina älykkäämmältä kuin optimismi, mutta optimistit keräävät tuotot markkinoilta —pienistä pompuista huolimatta.

Ja kuten Mirko Hurmerinta sanoisi: ”Tänään on mainio päivä aloittaa pitkäjänteinen säästäminen ja sijoittaminen”. Osakkeet eivät ole mitenkään poikkeuksellisen houkuttelevia laskusta huolimatta, mutta ei niiden tarvitsekaan olla kelpo tuottojen saamiseksi.

Kommentoi kirjoitusta Mikon foorumiblogissa

Uusin osavuosikatsauskalenteri
Liity Sijoitustiedon jäseneksi