Leif jäi Stockmannille töihin

Aki Pyysing |
Jaa Twiittaa

”Stockmann jäi suhdanteen jalkoihin”, otsikoi Kauppalehti Stockan perjantaisen tilinpäätöstiedotteen. ”Stockmannin liikevaihto ja tulos laskivat”, komppasi HS Visio.

Suomalainen media laulaa yleensä vain yhtä laulua kerrallaan. Vuosikymmeniä Veikkaus esitettiin tahrattomana hyväntekijänä, jonka pelejä pelaamalla suomalainen voitti aina. Yhden mauttomahkon radiomainoksen jälkeen sopulit alkoivat kivittää rahapelimonopolioperaattoriamme yhtä hyvässä yhteisymmärryksessä kuin olivat sitä vain hetki ennen ylistäneet.

Stockmannin lyöminen on ollut mediaseksikästä jo useita vuosia. Tosin tässä ei kotimainen mediarintama ole täysin yhtenäinen. ”Paras tulos koskaan” -Lindex näyttää tietä Stockmannille” uutisoi Hufvudstadsbladet suomenruotsalaisen pääoman entisen kruununjalokiven ja nykyisen suurimman murheenskagenin samasta tulosjulkaisusta.

”Torjuntavoitto” sanoin taas mie lukuja hetken vilkaistuani. Höblä oli Almaa ja Pravdaa lähempänä totuutta, vaikka toki katseleekin Stockan tulosta mielellään snapsilasien läpi jos suinkin mahdollista.

Stockmannissa analyytikoiden ennusteet Q4 oikaistulle liikevoitolle olivat Inderes 27,5M€, SEB 25,5 ja OP 21,7. Kun toteuma oli 26,1M, osuttiin itse asiassa vähän yli anaalien keskiarvo- ja mediaaniennusteen, joten ainakaan konsensusodotusten jalkoihin jäämisestä oli virheellistä kirjoittaa.

Lisäksi hiihtokeli oli oikeasti eikä pelkästään toimitusjohtajan lausunnon perusteella lipsuva ja rata raskas kuin suomalaishiihtäjillä Planicassa. Stockmannin asiakkailla olivat murheena nousseet sähkön hinnat ja korot. Konsernia itseään taas kiusasivat raaka-aineiden ja rahtien hintojen lisäksi kallistunut dollari ja halventunut kruunu.

Sen verran valuuttakursseista pitäisi osakesijoittajan ymmärtää, että jos ostaa kallistuneissa dollareissa tavaraa, jota myy muissa valuutoissa, on se huonoksi katteille. Itse asiassa selvästi pienempi osuma on tilin tekeminen heikentyneessä kruunuissa ja sen raportoiminen siten vähäisempinä euroina.

CEO Latvasen ”Hyvän asiakasarvon säilyttämiseksi kohonneita kustannuksia ei siirretty täysimääräisesti asiakashintoihin” on corporate jargonista suomeksi ”Ei pystytty nostamaan hintoja, vaikka kustannukset nousivat”.

Mutta kun näissä olosuhteissa Lindex tekee kruunuissa parempaa tulosta Q422 vs Q421 voidaan sanoa ilman Hullujen Päivien lasejakin suorituksen olleen hyvän. Myyntikatteen kasvu 64,6% -> 64,8% on lähinnä pienoinen ihme. Dollari siis pyöri yhdeksässä kruunussa loppuvuodesta 2021 ja reilusti kympin päällä Q4 2022. Aika hyvinhän niitä hintoja on lopulta nostamaan pystytty.

Konsernin vähempimerkityksinen osio, eli Stockmann, teki joulukvartaalilla liiketuloksen muodossa käytännön nollaa, eli kokonaistuloksessa tuli edelleen kuraa uikkariin.

Ben Zyskowicz sanoo kuulemma Der Altena vaalien alla kaikille tapaamilleen potentiaalisille äänestäjille heidän valituksensa kohteesta riippumatta ”Tähän on saatava muutos”. Sama pätee Stockmannin tavaratalotoimintaan. Ei nyt ikuisesti pitäisi ottaa pataan ainakaan Helsingin parhaalla liikepaikalla. Eikä tietysti pystykään, perpetuaalitappioiden kattamiseen loppuvat jopa suomenruotsalaisten rahat jossain vaiheessa.

Jari Latvanen väitti kameralle, että vuosi on alkanut hyvin sekä Lindexillä että Stockalla. Tämä oli ilahduttavaa, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun pörssiyhtiön tj katsoo miuta silmiin ja valehtelee. Päätinkin tehdä empiiristä tutkimusta asiasta:

Sunnuntaina Stockalla

Olin vähän pettynyt, kun Aleksin Stocka aukeaa sunnuntaisin vasta kahdeltatoista. Eikö siellä nyt luulisi olevan jotain aamuvirkkuja ostohalukkaita, joille myydä 70 prosentin myyntikatteella muodissa olevia rättejä tai ihan mitä tahansa?

Tämä ei toki pokerinpelaajan rytmissä elävän lähtöä kovasti viivästyttänyt. Lähdin tiedusteluretken lisäksi vakavalle ostosmatkalle aikeinani ostaa kaksi paitaa ja yksi vaasi. Paitani ovat mitä ilmeisimmin kutistuneet pesussa (=kiristävät) ja siivoojat rikkoivat perjantaina yhden osituksessa tulleen vesikannun.

Silloin kun paitani olivat vielä kokoa 43 hoikka, Stockmannilla oli erinomaisen päteviä miespuolisia kauluspaitamyyjiä. Kerrankin yksi niistä mittasi niskanympärykseni, kun ei uskonut väittämääni kokoa todeksi. Jotkut asiakkaat lienevätkin muistelleet kyseiselle kauppiaalle menetettyjä linjoja.

Nyt kun hauis on kasvanut jo niin paljon, että paidoissa lukee hilpeästi ”Comfort fit”, en odottanut enää yhtä hyvää palvelua. Tässä odotuksessani petyin iloisesti. Paitaosastolta löytyi Leif, joka sujuvalla suomenruotsalaisten suomellaan ojensi miulle sopivan kokoiset kaksi paitaa alta kahden minuutin. Ja neuvoi vielä asentamaan jonkun applikaation alennusta saadakseni. Onneksi oli mukana appillinen valokuvaajatar, joka sai puhelinta väläyttämällä kalliihkojen tuotteiden hinnoista 20% pois.

Tämähän oli vähän kuin Stockalla ennen vanhaan. Tosin silloin alennuksiin tarvitsi kaikenlaisia kuponkeja, joita miulla ei niitäkään ollut juuri koskaan mukana. Kupongillinen nainen saattoi joskus olla matkassa takavuosinakin.

Vaasinmetsästyskin sujui tuloksellisesti. Tavaratalossa oli yllätyksekseni sekä asiakkaita että myyjiä. Edellisellä visiitilläni kumpiakin oli liikenteessä varsin vähän. Helmikuinen sunnuntai ei kai pitäisi olla varsinainen sesonkiaika? Olisikohan mahdollista, että Stockmann’s Gonna Rise Again, kun Leifkin on vielä jäänyt sinne töihin?

Arvoansa vai alennusmyynti?

Stockmannin arvon pohtimiseksi kannattaisi pohtia lähinnä Lindexiä ja jättää tavarataloläpät sikseen.

Katsotaan silti aluksi koko konsernia. Perjantain pörssikurssilla 2,00 koko kioskin markkina-arvoksi tulee 313 miljoonaa euroa. Yhtiöllä on nettokassaa +100 miljoonaa. Ensi vuoden oikaistu liikevoitto Latvalan mukaan varovaisesti arvioituna on 60-80 miljoonaa euroa. Huomattavaa on, että liikevoitosta pitää lopulliseen voittoon päästäkseen vähentää mm. korkokulut, jotka Stockan tapauksessa ovat oikeasti osa vuokrista.

Fuck the IFRS (= monimutkainen kirjanpitosääntely) tekee mieleni aina tässä kohdassa sanoa − ja aika usein sanonkin. Ne lienevät kuitenkin alta 30 miljoonaa, joten kyllähän tämä aika halpaa on. Eli siis 200 miljoonan yritysarvon yhtiö tekee kymmeniä miljoonia voittoa.

Inderes ennustaa 2023 P/E:tä 11,5 ja EV/EBITDA:a 5,1. Mutta veikkaan, että päivittää näitä lukuja maanantaiksi pienemmiksi, mikäli Rauli Juva yhtään Jari Latvasen juttuja uskoi.

Lindex investoi uuteen ”kaikkikanavaiseen varastoon”. Kukahan tämänkin hilpeän termin on keksinyt? Ei siis yksi- eikä kaksikanavainen vaan oikein kaikkikanavainen varasto. Joku voisi nimittää logistiikkakeskukseksikin, mutta se on varmaan ilmaisuna Janne Saarikiven ja Teemu Keskisarjan jyrkästi tuomitsema vieraslaji, jonka käytöstä pitäisi määrätä eläimille sekaannutettavaksi. Oli mikä oli, se kuulemma sekä tehostaa toimintaa että pienentää vuokrakuluja ja on edelleen valmistumassa 2024.

En ole juuri yleensä ajureista välittänyt, mutta kristallipallostani näkee parin vuoden sisällä sekä Stockmannin velkasaneerauksen päättymisen että Lindexin varaston valmistumisen. Joten olisi ihan potentiaalista, että Lindex paukuttaisi 2025 sellaista tulosta, että joku heittäisi Stockmannia pääomistajalleen Konstsamfundetillekin kelpaavalla setelinipulla. Ja vaikka ei heittäisi, pitäisi konsernin pystyä maksamaan aika messeviä osinkoja. Saneerauksessa ollessahan osinkojen maksu on kiellettyä.

Vähän enemmän toivon varassa on, että Stockmannin Stockmann-divisioona pystyisi tekemään edes tarvittavaa nollatulosta. Mutta kyllä sekin on mahdollisuuksien rajoissa. Osalla Stockan asiakkaista ei ole nimittäin mitään lainoja eivätkä he edes tiedä mitä suuruusluokkaa heidän sähkölaskunsa mahtaa olla. Mutta vaativat palvelua, joka ehkä on parantumaan päin.

Suruja ja murheita

Konsernin tärkeimmällä avainhenkilöllä eli Lindexin toimitusjohtajalla Susanne Ehnbågella on 8.000 osaketta, ei juuri käytännön mitään. Jari Latvasella on vielä vähemmän eli ei lapun lappua, mitä pidän sekä toimitusjohtajalle häpeällisenä että osakkaille vaarallisena.

Lisätäkseen murheitani sitouttamattomista operatiivisista johtajista Stockan hallitus esittää toimitusjohtajan erorahan korottamista, eikä ole vastineeksi tästä vaatimassa esimerkiksi osakkeiden ostamista. Poikani, tietäisitpä, miten vähällä järjellä pörssiyhtiöiden hallituksia johdetaan.

Jos Ehnbågella ja Latvasella olisi kunnon mällit osakkeita, miulla olisi tuplamäärä nykyiseen verrattuna. Kun palkkasotureilla ei ole omaa rahaa pelissä, voivat he ottaa älyvapaitakin riskejä, koska huonosti käydessä menettävät vain työpaikkansa, eivätkä varallisuuttaan.

Lisäksi Stockmannilla piti olla pääomamarkkinapäivä 14.3. Tätä kuitenkin siirrettiin eteenpäin, joka on noin kerran kerrasta huono uutinen. Tällä kertaa tarkoittanee, että hallituksella ja/tai omistajilla on tullut riitaa strategiasta.

Yhtiöllehän on tullut uusi suuromistaja, jonka kansallislaulu alkaa sanoilla:

Trittst im Morgenrot daher

Konstsamfundet (>10% osakkeista) ja sveitsiläinen JC Holding (>5% osakkeista) kertoivat tammikuun alkupuolella tehneensä sopimuksen, jonka myötä ne toimivat yhdessä Stockmanniin liittyvissä osakkaiden päätöksissä.

Toivotin saksalaisen tavarataloketjun omistajan tervetulleeksi Stockmannin osakaskuntaan. Sen liittoutumisesta Konstsamfundetin kanssa en ole niin ilahtunut, vaikka perinteisesti olen suomenruotsalaista rahaa beesaillut. Husiksen omistajan näytöt Stockan omistajana eivät ole mitenkään mairittelevat. Välttämättömiä päätöksiä on tehty kovin myöhään ja varsin pörröisellä otteella.

Märissä unissani sveitsiläiset astuvat esiin aamuruskossa (=Morgenrot), hankkivat määräysvallan Stockassa, myyvät Lindexin kalliilla ja jollain kellosepäntyöllä saavat tavaratalotkin kannattaviksi.

Stockmannin riski/tuottoanalyysi

Jos Lindex lähivuosina pelkästään säilyttää nykyisen tuloskuntonsa, mikä näyttää varsin realistiselta, näen Stockmannin downsiden hyvin rajallisena. Sen sijaan ylöspäin tilaa olisi kuin kaikille avoimessa kirkossa. Eli jossain määrin rajallisesti sielläkin.

Tämä toki lienee kaikille asiaan vähänkään perehtyneille itsestään selvää. Mutta kaikki eivät ole välttämättä tulleet ajatelleeksi, että median pitkään jatkunut mustamaalaaminen on voinut saada monet rahastonhoitajat karttelemaan Stockmannia kuin kokoomusjohto joulukuussa Wille Rydmania. Näillä saattaa kuitenkin tulla vielä jossain vaiheessa Stockmannin Herkun (=Lindexin) himo, kunhan Stockmann pois saneerauksesta pääsee. Ja kokoomuskin vielä vaalien jälkeen itkenee Rydmanin maanpakoon lähettämistään.

Lisäksi loppuvat ne myytävät velkasaneerausosakkeetkin joskus. Näen Stockmannin markkina-arvossa 313 miljoonaa euroa toki myös riskiä, mutta Lindexin arvo huomioon ottaen jonkin verrankin maltillisempaa kuin P/E 50 maailmanvalloittajissa.

Mutta Let’s Be Careful Out There. Voihan toki jostain, vielä tällä hetkellä sumuisesta syystä Lindex menettää tuloskuntonsa ja Stockmannin kurssi roikahtaa. Mutta ei osake perjantain päätöskurssista yli kahta euroa mitenkään tipu.

P.S. Laskekaapa huviksenne, kuinka monta kertaa toimitusjohtaja Latvanen pelaa molemmissa divareissa Inderesin tuloshaastattelussa. Sitä hän ei kuitenkaan kertonut, ovatko kyseessä Mestis ja Suomi-Sarja vai mahdollisesti II- ja III-divisioona.

Sekä jalkapallon että jääkiekon kotimaisten sarjajärjestelmien suunnittelijat voisi muuten asettaa kaikkeen urheiluun liittyvään toimitsijakieltoon ja kovin paljon lahjakkuutta ei suomalainen urheilu menettäisi.

Keskustele Stockmannista

Sijoitustieto.fi

Avaa tili ja pyydä kirjoitusoikeus foorumille

Kolumnit

Nordeassa jyrää

Aki Pyysing
21.4.2024
east Lue lisää

Toimitilan tuottoon voit vaikuttaa enemmän kuin asunnon tuottoon

Miika Vuorensola
21.4.2024
east Lue lisää
Artikkelit, Kaupallinen yhteistyö

Kulta nousi uuteen ennätyshintaan

Johannes Ankelo
18.4.2024
east Lue lisää