Kaikille Helsingin osakespekulanteille tuli tutuksi vanha pörssiyhtiö lempinimeltään Tissilä & Lakanoja kesällä 1994. Anders Oldenburg oli kesätöinään raapaissut analyysin monitoimialayhtiöstä. Alfred Berg lähetti sitten hienon keltakantisen raportin koko postituslistalleen, jolle meidänkin omaisuudenhoitokioskimme oli päässyt. Sen ydinsanoma oli, että L&T:n osien summa ylittää radikaalisti sen markkina-arvon. Osake raapaisi päivän mittaan yhden analyytikon näkemyksen voimalla pyöreästi kahdestasadasta markasta melkein kolmeensataan. Hävetäkseni tunnustan olleeni tässä fomotuksessa mukana bensaa liekkeihin heittämässä. Muistelisin uineeni positiosta ulos kuitenkin pienellä voitolla mutta paljon (=kuukausia) myöhemmin.
Enää ei tule aamupostissa paperisia raportteja, sniif. Enkä mie ole enää yhtä kova fomottamaan. Toivottavasti.
Tissilä & Lakanojan historia pitää sisällään paljon muutakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jooseppi Lassila ja Frithiof Tikanoja perustivat tukkukaupan Vaasassa 1905. Myöhemmin aloitettiin vaatteiden valmistus ja L&T:n piti tehdä vaatteet Helsingin olympialaisten 1940 Suomen joukkueellekin. Näitä vaatteita ei ehditty toimittaa, mutta 1960-luvulla konserni vei Neuvostoliittoon sekä paitaa että kenkää niin että vientimiesten maksat vinkuivat.
Vuonna 1972 Jaakko ”Tosi on” Lassila osti sukuyhtiölleen J.W. Suominen Oy:n Ilkka ”Kassakaappisopimus” Suomiselta. Tämä sitten tuupattiin itsenäisenä pörssiyhtiönä pörssilistalle nimellä Suominen Oyj melko heti perään eli 2001. Joku on - luultavasti kännipäissään - ostanut sijoitusyhtiööni Suomista, jonka rivi on iloisesti punaisella -46,93%. Mistä niitä edunvalvontavaltuutuksia saakaan?
Nykyinen L&T on rungoltaan pitkälti entistä pörssiyhtiötä Säkkivälinettä. Muistaakseni sain roskakuskeilta pikikset yhtiön listautuessa 1989.
Yhtiö toimii nykyisin ”Kiertotaloudessa” ja ”Kiinteistöpalveluissa”. Eli roskien kuskaaminen on yhtiön sydänveressä. Vedin muuten kerran kilpailevan yhtiön roskakuskien pikkujouluissa pokeriturnauksen. Oli aika äreät kinkerit.
Jäteautoilla ajaminen pörssissä on ollut Trumpille järjestetty paraatimarssi.
Jos olet viimeisen kymmenen vuoden periodilta voitolla L&T:ssä, olisit ansainnut Spekulantit ry:n pronssisen rintamerkin.
Ehkä onnistuneilta vaikuttavien Mandatum- ja Kalmar-spinnien (eng. spin off, yrityksen osasta tehdään itsenäinen yksikkö) jälkeen Pitäjänmäelläkin on alettu pohdiskella jätteenkäsittelyn (=Kiertotalous) ja siivouksen (=Kiinteistöhuolto) sopueroa.
Kuulun uskontoon, joka suhtautuu epäillen pääkonttori- ja listallaolokulujen tuplaamisen kannattavuuteen. Geelitukkien heimo taas yleensä väittää spinnien luovan arvoa.
Sen verran voi Tissilälle antaa anteeksi, että kyseessä on kuitenkin 365 miljoonan euron markkina-arvon keskisuuri kioski. Eli kustannukset jakautumisesta per markkina-arvo ei ole tolkuttoman suuri luku.
Kun taas Investors House 34 M€ ”strategisesti arvioi laajalti eri vaihtoehtoja mukaan lukien sitä olisiko palveluliiketoiminnan eriyttäminen osittaisjakautumisella ja pörssilistaamisella Investors Housen osakkeenomistajien edun mukaista”, on arvioijassa vikaa mikäli spinniin päädytään.
Oma uskontoni on kuitenkin vähemmistöuskonto. Joten otin tunnusteluposition L&T:tä, koska markkinat lyhyellä aikavälillä usein palkitsevat spliteistä ja spinneistä, vaikka tässä ei olisi tolkun häivääkään.
Lisäksi olen perso P/E (=hinta per tulos) 10 & EV/EBITDA alle 5 (yritysarvo per käyttökate) -kamalle, kuten viime viikonkin epistolassa kerroin.
Tosin olen allerginen Ruotsissa tehtäville tappioille, joista kerrotaan kohta päästävän eroon. Kuinka Haadeksen monta kertaa olenkaan lukenut Suomalaisten pörssiyhtiöiden tappioista hiuspussipäiden maassa?
Tissilällä on kuitenkin hyväksyttävämpi selitys kuin Kamuxin ”Renkaat, vanteet ja hinnoittelu”. Eli Ruotsissa oli voimassa pitkiä kunnallisia sopimuksia, kun itänaapurin koulukiusattu lähetti 2022 armeijansa varastamaan Ukrainan lapset ja pesukoneet. Ukrainan sodasta seurannut kustannusinflaatio teki L&T:n kiinteistöpalvelut Ruotsissa tappiolliseksi ja sopimukset uusiutuvat sitä mukaa, kun uusiutuvat.
Jos olisin Evald ja Hilda Nissin säätiön hallituksessa, luultavasti äänestäisin spinnaamista vastaan. Odottaisin ensin Ruotsin tuloksen kuntoon (ja rukoilisin odotellessa tätä pörssijumalilta på svenska) ja vasta sitten myisin sekä Suomen että Ruotsin kiinteistöpalvelut yhdessä tai erikseen. Jos niistä nyt irti pitää väkisin päästä. Enkä todellakaan maksaisi pankkiiriliikkeiden ja pörssin spin-off -lunnaita.
Mutta kun en kuulu, lähden siitä, että spinni tulee ja olen siihen valmis. Ainakin paremmin kuin Jeesuksen tulemiseen.
Evald Nissi oli Joosepin ja Frithiofin kaveri, jonka nämä 1906 kutsuivat takaisin Suomeen toimimaan edellisenä vuonna perustetun konserninsa johtotehtävissä sokeutumiseensa saakka. Vuonna 1964 perustetulla säätiöllä on yhdeksän pinnaa L&T:n osakkeista. Se on samanikäinen kuin Relaisin Arni Ekholm, eikä vielä aikeissa eläköityä.
Olisin panostanut isosti, jos olisin paremmin sisällä kierrätystalouden regulaatiossa. Tosin olen vakuuttunut, että Pohjoismaissa kierrättäminen laajenee edelleen. Meidänkin jätehuoneessamme on jo seitsemän eri pönttöä, mihin jätteitä lajitella. Ja semikiltisti muut paitsi 2ndhomesin siivoojat lajittelevatkin. Eikä Tuomas Enbuskekaan ole pitkään aikaan jättänyt sinne kuplatuoliaan.
Mutta tekeekö kierrätyksellä pörssiyhtiö täältä ikuisuuteen rahaa, on miulle epäselvää. Inderesin Rauli Juva on sitä mieltä, että kierrätystaloudessa pitäisi olla kovemmat arvostuskertoimet kuin kiinteistöpalveluissa. Mie taas pelkään regulaatioriskejä.
Mikäli persut ja kepu nousisivat joskus yhdessä ikuisesti valtaan, siihen loppuisi kaupunkikierrätys. Perussuomalaiset kun vastustavat kaikkea viherpiperrystä ja Suomen Keskusta kaupungistumista. Joten tästä löytyy yhteinen sävel yhtä helposti kuin maamiinoista.
Tämän kirjoittamisen aikana tajusin, että miun pitäisi perehtyä L&T:n Kierrätystalouden ansaintalogiikkaan paljon syvällisemmin. Jos kioskille pystyisi visioimaan varmahkolla pohjalla olevaa pikkuriikkistäkin tuloskasvua, olisihan sen osake halpa kuin DNA ”Elämä on” -kampanjassaan. Ja silloin tähänastinen panostukseni Tissilään olisi naurettavan pieni.
