Olet täällä

Kolumnit

Kolumni: Onko ehdokkaasi käynyt pörssikursseilla?

Jos sijoittaa aktiivisella otteella pörssiyhtiöihin, olisi syytä seurata myös politiikkaa. Lainsäädäntömuutoksilla voidaan tuhota maasta helposti kokonaisia toimialoja ja sen mukana yksittäisiä yrityksiä. Esimerkiksi jättämällä rahapelit monopolin hoitoon Suomessa meillä ei ole juurikaan kotimaisia yksityisiä yrityksiä rahapelialalla. Rahapelialan parhaat suomalaiset kyvyt maksavat veronsa Lontoossa, Maltalla tai Tallinnassa.

Lainsäädäntö voi tuoda myös lisää arvoa yrityksiin. Yritysverokannan lasku vuonna 2014 24,5 prosentista 20 prosenttiin esimerkiksi paransi Suomeen veronsa maksavien yritysten tulosta yli viisi prosenttia. Niiden arvostus olisi siis pitänyt parantua ainakin tämän verran. Markkina ei juuri reagoinut, minä lisäsin jo ennestään raskaita kiinteistösijoitusyhtiöpositioitani. Näiden NAVit (= oma pääoma per osake) nousivat 2014 ”yllättäen” enemmän kuin analyytikot odottivat. Mikseivät anaalit olleet päivittäneet exceleitään tiedossa olleella verotusmuutoksella, on kysymys, johon palkanmaksajiensa pitäisi kysyä vastauksia.

Jos sijoittaja ei seuraa politiikkaa lainkaan, on parempi maksaa pukumiehille tikan heittämisestä kuin tehdä itse omat sijoituspäätöksensä. Vaalien tulokset esimerkiksi vaikuttavat aina pörssikursseihin. Pääsääntöisesti maasta riippumatta oikeiston voittaessa vaalit kurssit nousevat ja vasemmiston voittaessa laskevat.

Sijoittajan näkökulmasta pätevän kansanedustajan tulisi osata lukea yritysten tilinpäätöksiä ja tietää miksi ja missä pörssikursseja pidetään. Tämän riman yli saattaa flopata jopa 10 prosenttia nykyedustajistamme.

Vasemmisto yleensä demonisoi osakeomistuksia. Kansan Uutiset (vasemmistoliiton lehti) esimerkiksi repäisi http://hirvasnoro.blogspot.fi/2006/08/kimmo-sasi-tienaa-israelin-hykkyksell.html skuupin 2006 kertomalla, että Kimmo Sasi tienaa Israelin hyökkäyksellä Libanoniin, koska hänellä on Raytheonin (täsmäohjusvalmistaja) osakkeita. Sasilla oli Raytheonia 1300 eurolla. Minä en pitäisi tätä kansanedustajalle kovin raskaana sijoituksena.

Minä taas arvostan kansanedustajia, joilla on osakesijoituksia. Ilman omaa rahaa pelissä on poliitikon vaikea ymmärtää sijoittajan näkökulmaa, eli miten markkinat reagoivat mihinkin poliittiseen hankkeeseen ja miksi. Omien sijoitusten lisäksi tarvitaan vähän muuta perehtymistä, että ymmärtää miten tärkeää funktiota pörssi markkinataloudessa näyttelee. Pääomien tehokas allokointi kuulostaa talousoppineiden liturgialta, mutta juuri tämän ruudun pörssi melko tehokkaasti täyttää. Onneksi ei liian tehokkaasti, muuten osakespekulanteilla saattaisi jäädä elatusmaksut erään.

Eduskuntavaalit 2015 ja poliittinen tilanne Suomessa

Viikon päästä on varsinainen vaalipäivä ja ennakkoäänestys on jo täydessä käynnissä. Narinkkatoria ei voi ylittää törmäämättä esitteentarjoajiin. Harvoin pääsee muuten niin usein kieltäytymään naisten ehdotuksista kuin vaaliaikaan.

Keskusta voittaa vaalit ja Juha Sipilästä tulee pääministeri. Tätä ei enää estäisi edes se että Sipilä jäisi huomenna kiinni rattijuopumuksesta. Johtavilla kokoomuspoliitikoilla oli nimittäin takavuosina tapana ajella vähän kännissä autolla vaalien alla, kun oli tulossa liian hyvä tulos vaaleissa. Puoluetoimisto varmasti kiitti uhrautumisesta puolueen eteen. Tosin lestadiolainen Sipilä ei ole koskaan edes nauttinut Pekka Kivelän normaaleja ruokajuomia, joten Keskustan puoluetoimistossa ei tarvitse Sipilän pilliin puhaltamisia jännittää.

Hyvin jännittävää sen sijaan on, tuleeko meille oikeistohallitus vai punamultapersu. Vaikka perussuomalaiset on osassa talouspoliittisia linjauksiaan selkeästi vasemmalla, lasketaan se vielä oikeistopuolueeksi. Timo Soinin juttuja kuunnellessa on tullut selväksi, että seuraavassa hallituksessa on kepun lisäksi persut. Hallituksen kolmatta puoluetta sitten jännitetään.

Punamultapersu on tällä hetkellä todennäköisin combo. Alexander Stubb on onnistunut laskemaan kokoomuksen kannatusta ja ajamaan sitä oppositioon olemalla poliitikoksi aivan liian rehellinen. Totta kai eduskunnan pitäisi ottaa työmarkkinajärjestöiltä valta osin käsiinsä, koska ei ay-liike ikinä suostu sovinnolla järjellisiin lakkosakkoihin tai järjettömien tukilakkojen kieltämiseen. Tätä vaan ei kannattaisi vaalien alla sanoa ääneen.

Raskaat päätökset pitäisi tehdä Lipposen hallituksen tavoin heti vaalien jälkeen, koska ei niitä vaalien alla koskaan pystytä tekemään. Lopettavan eduskunnan viime päivien farssia seuranneille tämän pitäisi olla selvää uuhenlihaa.

Punamultapersu Antti Rinne valtiovarainministerinä on pörssikursseille painajainen, johon saatamme hyvinkin vaalien jälkeen herätä. Jos Antti Rinteestä kasvaa lipposmainen valtiomiesdemari, minä ryhdyn raittiiksi. Rinne pääsi muuten historiaan kiistämällä http://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2015/2015031919386345_eb.shtml ensimmäisenä valtiovarainministerinä virkamiestensä arvioiden oikeellisuuden.

Jos Rinne jatkaa, olemme siis ongelmissa, tosin niin olemme myös vaikka saisimme oikeistohallituksen. Vähänkään realistisen kuvan julkisen sektorin alijäämistä omaavalle on päivänselvää, että leikata tarvitsee, vaikka se sattuu. Valtaosalle äänestäjistä tämä taas ei ole selvää niin kauan kuin televisio menee päälle kaukosäätimestä.

Oikeistohallitus olisi vaikeuksissa yleislakolla uhkaavan ay-liikkeen kanssa, kuten kaksi edellistäkin oikeistohallitusta. Ei riittäneet sen enempää Esko Aholla kuin Matti Vanhasella munat katsoa, oliko yleislakkouhka bluffi vai todellinen. Minä sanoisin, että oikeassa olivat, ei ollut bluffi. Liiallisesta vastuunkannosta ovat Suomen ay-liikettä syyttäneet lähinnä kommunistit.

Etuuksien supistuksia lupaava harvoin tulee valituksi vaaleissa. Arvailisin, että Ben Zyskowicz on saattanut tätä viime aikoina Alexander Stubbille valottaa. Ennen vaaleja pitää luvata ja vaalien jälkeen sitten leikata. Näin toimi aikoinaan jo Julius Caesar.

Valitettavasti demokratiaa toimivampaa järjestelmää ei ole keksitty. Demokratian kehdossa Kreikassa kokeillaan parhaillaan sitä, miten kivaa on leikata, kun leikkaukset eivät ole enää omissa käsissä.

Ketä sijoittajan kannattaa äänestää?

Sijoittajilla ei ole puoluetta. Kaikki puolueet kun ajavat tai ovat ajavinaan palkansaajien ja eläkeläisten etuja. Sijoittajan kannattaa etsiä omasta puolueestaan sellainen henkilö, joka edustaa järjellistä talouspolitiikkaa ja joka ymmärtää mistä sijoittamisessa on kysymys. Vasemmistoliitosta voi olla tosin kova etsiminen. Suvi-Anne Siimes ei ole enää ehdolla.

Talouspoliittisesti parasta Suomelle olisi, että SDP päätyisi oikeistodemareiden johtamaksi. Puolue kun on siirtynyt entisestä valtionhoitajapuolueesta nykyiseksi Antti Rinteen populistipuolueeksi, joka väittämällä mustaa valkoiseksi yrittää saavuttaa entistä kannatustaan. Asialliset demarit hallituksessa voisivat onnistua puhumaan ay-jäärilleen järkeä.

Tämä ei tosin ole realistinen näkymä. Suosikkidemarini Juhana Vartiainen loikkasi jo kokoomukseen eikä Lasse Lehtisellä taida nykypuolueessa olla juuri muuta sijaa kuin puheoikeus. En kyllä olisi ikinä uskonut, että Jutta Urpilaista puheenjohtajana voisi olla ikävä. Näissä vaaleissa oikeistodemarille annettu ääni on iloisesti valumassa Antti Rinteen pekonipastan raaka-aineeksi.

Jos on kyydissä Keskustan voittajavankkureissa, kannattaa suomalaisia sijoituksiaan ajattelevan etsiä puolueesta joku Sipilän/Rehnin linjalta. Olen paljon vähemmän huolissani Juha Sipilän kepusta kuin Väyrysen aikoinaan johtamasta. Saako Sipilä pidettyä Piilokorko-Pekkarisen kavereineen poissa siltarumpuilemasta, jää nähtäväksi.

Itse asiassa sijoittajalle varmin kortti olisi RKP, koska ruotsinkielinen pääoma on aina pitänyt hyvin huolen eduistaan. Olen oikeastaan eri linjoilla Carl Haglundin kanssa lähinnä pakkoruotsista. Toisaalta Eva Biaudetin kanssa en ole samaa mieltä juuri mistään. Jokaisessa puolueessa riittää munkkeja ja nunnia moniin luostareihin.

Kokoomus ei edusta mitään pääomaa, vaikka vasemmisto niin väittääkin. Pääoman äänet kun eivät riitä yhtään mihinkään. Jos kokkarit kelpaavat, siellä kannattaa sijoittajan olla myös valikoiva. Tyhjäpäitä on niin kokoomuksen kuin muidenkin listoilla.

Minä itse asiassa äänestäisin tuntemani poliittisen historian huonoimman hallituksen väkisin pystyssä pitämisestä rangaistukseksi mielelläni kokoomuksen oppositioon oppimaan tapoja. Valitettavasti tähän en kuitenkaan pysty, koska kyseessä on valtiovarainministeri- eikä pääministerivaalit ja vaihtoehtona Antti Rinteen jatko ja pysyn talous- ja pokeripoliittisista syistä kokoomuksen Wille Rydmanissa.

Erityisen tärkeää sijoittajaäänestäjän on selvittää, onko kansanedustajaehdokkaasi käynyt pörssikursseilla. Jos ehdokkaasi ajaa jotain järjetöntä, kuten Tobinin veroa, pitäisi samasta puolueestakin löytyä joku sisälukutaitoinenkin.

Säästä fiksummin ja helpommin bitcoiniin, litecoiniin, ethereumiin, rippleen ja stellariin. Liity yli 100 000 asiakkaan joukkoon
Liity Sijoitustiedon jäseneksi