En enää toivottavasti uudelleen tässä elämässä joudu ammattimaiseksi omaisuudenhoitajaksi. Sijoitin muutaman vuoden ajan muitten ihmisten rahoja täydellä valtakirjalla päätyökseni, ja se oli aivan liian stressaavaa puuhaa. Pörssikurssit nimittäin välillä myös laskevat, ja asiakkaat eivät varsinaisesti tästä ilahdu. Lisäksi pokat antavat laskukuukausista samantyyppistä palautetta kuin eteläkarjalaiset SaiPan viime kauden esityksistä.
Yritin välttyä väistämättömiltä laskuilta tekemällä hoitosalkkuihin puolisuojaavaa optiokauppaa. Myin sekä osto-optioita (=leikkaa tuottoja, jos kurssit nousevat rajusti) että varovasti myyntioptioita (=grande catastrophe, jos tulee tandemlaskuvarjohyppy ilman paria ja laskuvarjoa) kaikille asiakkaille, jotka optiokaupankäyntivaltuudet antoivat. Lähtökohtaisesti ajatukseni oli myydä aika-arvoa spekulanteille. Koska olen sunnuntaina syntynyt, muistaakseni tämä lopulta toi kaikille pientä lisätuottoa. Kovin hyvin en noina aikoina nukkunut, kun markkinat 90-luvullakin olivat varsin turbulentit. Toimistomme seinällä olikin mietelause:
Sijoita velkakirjoihin ja nuku hyvin.
Sijoita osakkeisiin ja syö hyvin.
Sijoita optioihin ja ei nukuta eikä ole nälkä.
Joka toinen kuukausi oli torstaina optioiden päättymispäivä, ja muistan kuinka monena kriittisenä torstaina dollarilaivat tulivat Helsingin satamaan, ja tyhjensivät dollarilastinsa Nokiaan, joka oli silloisen FOX-indeksin painavin lappu. Minulla oli aina osto-optioita myytynä, joiden toivoin erääntyvän arvottomina (=saisin pitää kaikki myynnistä saamani rahat). Näin ei todellakaan kerran kerrasta käynyt. Päätöspäiväsaunassa kirosimme moneen kertaan Nokian nousun maailman matkapuhelinten markkinajohtajaksi. Meillä kun oli aina liian vähän Nokiaa, koska se vaikutti kovin ylihintaiselta. Emme olleet lukeneet (enkä ole vieläkään) Random Walkerin, Karo Hämäläisen ja Jukka Oksaharjun kirjaa laatusijoittamisesta, koska se ilmestyi vasta viime kuussa.
Mie olin 90-luvun alussa vielä kirkasotsainen idealisti, joka kieltäytyi omaisuudenhoitajana ottamasta vastaan tuolloin maan tapana olleita palkkionpalautuksia. Tämä tarkoittaa, että välittäjät antoivat salkunhoitajalle takaisin osan asiakkaiden maksamista välityspalkkioista. Mielestäni tämä oli hyvin lähellä varastamista olevaa toimintaa. Epäilen osan 90-luvun alkupuoliskon kollegoistani olevan eri mieltä. Eivät ne silloinkaan tykänneet, kun kerroin asiakkailleni, että meillä toimitaan näin ja muualla toisin. Meidän korvauksemme tuli prosenttiosuutena 12 kuukauden heliborin (=likimain sama kuin nykyinen euribor) ylittävästä tuotosta.
Salkunpyörittäminen oli mielestäni ihan kivaa puuhaa ja on vieläkin. Optiot olen enimmäkseen hylännyt, koska enää ei ole tarpeen vetää isolla riskiprofiililla ja entisenä unihäiriöisenä arvostan yöuniani kovasti. Lisäksi yhtaikaa ei voi mitenkään järjellisesti olla sekä pokeri- että optioammattilainen. Jos sinulla on optiopositio, olet vastuullisena optiospekulanttina imukuppi otsassa ruutuun kiinnitettynä niin kauan kuin markkinat ovat auki.
Sen sijaan asiakkaiden kanssa kommunikointi oli hyvin raskasta puuhaa. Muistan hyvin, kuinka ainakin tunnin selitin yhdelle, että hänen optiokauppansa olivat edellisenä verovuonna voitollisia, vaikka ne henkilökohtaisessa verotuksessa näyttävätkin tappiota. Tuolloin saivat yksityishenkilöt nimittäin tehdä arvottomana erääntyvistä optioista hankintameno-olettaman, mikä teki optioiden myymisestä verotuksellisesti hyvin houkuttelevaa. Tunnin jälkeen poka kysyi, että pitäisikö tämä optiokauppa lopettaa. Mie purin hammasta (=en sanonut mitä ajattelin vastaanottimen taajuuden oikeasta aaltopituudesta) ja onnistuin ylipuhumaan ajatuksen toiminnan jatkamisesta vanhaan malliin.
Toinen asiakas irtisanoi salkkunsa, koska emme ensimmäisenä vuonna ”biitanneet indeksiä”. Mie esitin laskelmat, että siitä päivästä, kun raha oli meidän käytössämme, olimme itse asiassa onnekkaasti tehneet indeksiä parempaa tuottoa palkkionkin jälkeen. Tämä ei vaikuttanut. Olen melko varma, että syynä irtisanomiseen oli se, että ylimielisenä nuorena miehenä olin kieltäytynyt myymästä koko salkkua, kun asiakkaani niin halusi. Tämä olisikin johtanut tuon vuoden osalta parempaan tulokseen.
Olin unohtanut mummini opetukset Lappeenrannan kauppatorilta, että asiakas on aina oikeassa. Jos asiakas haluaa myydä reilusti voitolla olevan salkkunsa, niin salkunhoitohuoran kuuluu tehdä niin kuin asiakas haluaa, tai poka karkaa, ajatteli toiminnan mielekkyydestä mitä tahansa. Mutta elämä opettaa hiljempaa kulkemaan. Toki siis luulin markkinoiden edelleen nousevan, mikä ei tällä kertaa sillä muutaman kuukauden periodilla toteutunut.
Yksi asiakkaistamme halusi ostaa asunnon ja laittaa salkun lihoiksi. Tämä oli validi peruste jopa minun kaltaiselleni maailmanvalloittajalle (=ylivertaista näkemystäni ei kyseenalaistettu), ja suostuin operaatioon kesken omaisuudenhoitokauden. Hyväksyttävää perustetta sille, että hän jätti meidän laskumme maksamatta ja mie en ryhtynyt perintätoimiin, taas en keksi. Mutta meillä meni lujaa, asiakas ei ollut kovin iso - ja monta laskentaekonomin kuukausipalkkaa jäi saamatta. Syytän lähinnä itseäni laiskuudesta. Laitoin yhden laskun, ja puoli vuotta myöhemmin ihmettelin, että sitä ei ole näköjään maksettu ja ajattelin soittaa perään. Tosin luuri jäi nostamatta.
Raskaat asiakkaat, stressaava työ ja imukuppiin kyllästyminen saivat miut kokeilemaan onneani pokeriammattilaisena. Olin varma, että odotusarvomielessä tulee pataan, mutta pokeriammattilaisuuden tarjoama merimieselämä kiehtoi ajatuksena. Lisäksi päivässä ei voi juoda kovin monta pulloa Jim Beamiä, ja arvelin pysyväni viskeissä pokeriammattilaisenakin. Koskaan en ole alanvaihtoani katunut.
Omaisuudenhoitoasiakaskunta havaintojeni mukaan pääsääntöisesti ymmärtää sijoittamisesta hyvin vähän. Asiakkaat eivät halua kuulla, että osakesijoittamisessa on riskinsä, vaan saada lupauksia tulevista suurista tuotoista. Tämä toi ja tuo alalle kaikenlaista taivaanrannanmaalaria. Finanssivalvonta on valvovinaan toimintaa, eli tarkastaa onko niille toimitettu ziljoona lappua ajoissa ja oikein täytettynä.
Olen melko varma, että Adam Smithin näkymätön käsi on puhdistanut alaa. Suomi ei ole kovin suuri maa, ja sana voi internetaikana levitä hyvinkin nopeasti. Tosin tappioillaan eivät suomalaiset yleensä kehuskele, ellei kyseessä ole oikea pokeriammattilainen. Joten informaatio arveluttavista toimijoista etenee verkkaisempaan tahtiin kuin voisi ajatella.
En tosin tunne kovinkaan hyvin nykysceneä, koska olen sarvikuonona tehnyt aina itse omat harhalaukaukseni. Nurkkaan ahdistettuna olen suositellut joillekin pokeriammattilaisille Aurejärvi Varainhoito Oy:tä, koska tiedän Tommi ja Sami Aurejärven rehellisiksi, ahkeriksi ja näppäriksi veljeksiksi. Tommin olen tuntenut hyvin siitä asti, kun hän oli kilpailevassa organisaatiossa ostamassa puhelinosakkeita jo kesällä 1998, joten miulla on muutakin kuin kutitustuntumaa. Lisäksi olen nimenomaan suositellut mitään omaisuudenhoitajaa vain ja ainoastaan ammattipelureille, koska he hyvin ymmärtävät, että välillä voi tulla pataankin, vaikka pelaisi miten hyvin.
Mie pitkälti luovutin puhelinosakeyhtiöiden kanssa vaikuttamismielessä painimisen turhauttavana vuonna 1999. Aurejärvet yhteistyökumppaniensa ja asiakkaidensa tuella kontrolloivat tällä hetkellä DNA:n suurinta omistajaa Findaa. Pojat eivät turhautuneet ja luovuttaneet, vaan jaksoivat vääntää. Rival-rahastoihinsa sijoittaneet tuskin mököttävät kehityksestä.
Siitä pystyvätkö Aurejärvet tekemään asiakkailleen lisätuottoa tai yleensä mitään tuottoa jatkossa ei ole takeita. Mutta siitä olen varma, että he ainakin yrittävät tosissaan, ovat kompetentteja eivätkä siivuta enempää kuin kertovat.
En yleensä puutu Sijoitustiedon liiketoimintaan mitenkään (ikäviä liikeneuvotteluita ynnä muuta sellaista, yäk), kirjoittelen vain tarinoitani. Tällä kertaa tein poikkeuksen ja ehdotin yhteistyötä Sijoitustiedon ja Aurejärvi-yhtiöiden kanssa. Käsittääkseni tästä on sittemmin sovittu. Jos ette itse uskalla tehdä päätöksiä sijoituksienne suhteen, ei Aurejärvi-organisaation kutitustuntumaan luottaminen ole ainakaan huonoin vaihtoehto. Mutta vaikka veljekset ovat tehneet historiassa jäätävää jälkeä, muistakaa että se ei ole tulevaisuuden tae. Omalla vastuulla.
Sijoitustiedon Aurejärvi Varainhoito -esittelysivu
