Olet täällä

Kolumnit

Jokainen ennaltaehkäisty taloudellinen katastrofi lasketaan

Jaa Twiittaa

”Tuhat euroa vuoden 2019 alussa Helsingin pörssiin sijoitettuna on nyt 1200 euroa.

Sama summa lottoon ”sijoitettuna” on nyt 400 euroa.”

Näin twiittasi rahoituksen professori Vesa Puttonen tänään. Hänen kimppuunsa hyökkäsivät tavanomaiset rikolliset johdossaan Hesarin talouden ja politiikan toimituksen esimies Jussi Pullinen:

”Kuinkahan moni oikeasti pohtii näiden kahden välillä? Itseäni usein hämmentää, miksi niin moni sijoittaja haluaa verrata osakkeita lottoon, kun osakkeet ovat ihan eri asia kuin satunnaisgeneraattori.”

Pullinen kysyi kaksi hyvää ja tässä yhteydessä yleistä kysymystä, joihin kunnollisia vastauksia näkee harvoin muualla kuin Martin Paaden twitter-tilillä. Lisäksi hän esitti väitteen, joka nähdäkseni on vähän horjakalla pohjalla.

Kuinka moni pohtii lottoa ja osakkeita sijoitusvaihtoehtoina?

Mieleni teki kirjoittaa ”AIVAN LIIAN HARVA” ja siirtyä seuraavaan kysymykseen. Yritän selittää kuitenkin vuosikymmenen viimeisen sijoituskolumnini kunniaksi vähän paasimaisemmin.

Vuonna 2018 kotitaloudet sijoittivat keskimäärin osakkeisiin ja rahastoihin 42 euroa henkeä kohti. Rahapeleihin taas sijoitettiin 570 euroa henkeä kohden. Luvut lienevät myös Hesarin taloustoimituksen tiedossa, koska luvut ovat omasta jutustaan.

Jos sijoittaa 570/12 = 47,5 euroa kuukaudessa 40 vuoden (esim. työuransa) ajan, ja saa viiden prosentin tuoton sijoituksilleen, kasaa tällä metodilla henkilökohtaiseksi eläkekassakseen 72.500 euroa. Käytin siis tässä tuottoprosenttia viisi, enkä historiallista kahdeksaa.

”Lottosijoituksista” miinus 61 prosentin tuotolla ei jää tuotot uudelleen sijoittaen odotusarvomielessä käteen käytännön mitään.

Hyvin harvan kohdalle osuva varallisuusaseman muuttava lottovoitto ei ole mikään tae onnellisuudesta. Näin ainakin, mikäli uskomme Me Naiset -lehteä, ja miksi emme uskoisi?

Pitkäjänteisesti osakesalkkuaan kasvattaneet taas vaikuttavat ainakin suomalaisen sijoitustwitterin perusteella olevan varsin tyytyväisiä itseensä ja tekemiseensä. Paitsi osaketreiderit, jotka joka vuosi vetelevät ranteita auki liian huonosta suorituksesta. Toisaalta eivät he ainakaan menestyviä treidereitä olisikaan, elleivät arvostelisi itseään kriittisemmin (mutta myös analyyttisemmin) kuin Oranssi Mies CNN:ää.

Tosin jätän osakevoittojen tuoman voimaantumisen vain lyhyelle tarkastelulle, etteivät rahoistaan kiinni pitäneet lottovoittajat triggeröityisi – tai mikä pahinta pelkäisi olevansa Sijoitustiedossa turvattomassa tilassa.

Sen sijaan haluaisin kiinnittää suuren yleisön huomion osakesalkun kerskailuoikeuksien lisäksi tuomaan vakuutusturvaan jo työuran aikanakin. Koskaan ei tiedä, milloin sattuu kompastumaan olohuoneen mattoon, taivas putoaa niskaan tai yt-neuvotteluista jää irtisanomislappu käteen. Jemmarahaa ei ole mikään pakko pitää vuodesta toiseen korottomalla tilillä.

Varmaan kovin moni ei tosiaankaan mieti osakesijoittamista lottoamisen vaihtoehtona. Mutta jos elämän tavoitteena on onnellisuus, niin ainakin kannattaisi pohtia.

Jos muuten hakee sijoittamisesta jännitystä, voi ottaa reippaasti velkavipua ja sijoittaa kaiken vain yhteen osakkeeseen. Tämä reippaahko sijoitusstrategia on odotusarvomielessä lottoa tuottavampaa - ja paljon jännittävämpää. En tarkastele tätä tosiaankaan mistään norsunluutornista käsin. Oli vähän liiankin jännittävää.

Miksi niin moni sijoittaja haluaa verrata osakkeita lottoon?

Olettaisin suuren yleisön mediaaniarvauksen olevan, ”Koska haluamme pörssikurssien nousevan”. Tämä saattaa toki jonkun yksittäisen hönön kohdalla pitääkin paikkansa. Mutta tuskin kukaan täysipäinen kuvittelee, että lottohulluksi manipuloitu kansamme siirtäisi rahojaan osakkeisiin niin paljon, että sillä olisi kursseihin mitään merkittävää vaikutusta. Martin Paasi ei tosiaankaan koohkaa indeksisijoittamisen iloista maailmanindeksiä (mihin on siis itse sijoittanut ainakin Titaanien taistossa) vedättääkseen.

Vaikea on toki muiden motiiveja ainakaan oikein arvailla. Mutta olen törmännyt muillakin osakesaarnaajilla kahteen perusteeseen, joista molemmat ovat itsekkäitä. Yleensäkin itsekkäät motiivit saavat ihmiset liikkeelle paremmin kuin altruistiset.

  • Yhdenkin ihmisen pelastaminen tuntuu hyvältä

Eräs entinen liikekumppanini tapasi aina sanoa, että rotat on ammuttava yksi kerrallaan. Ihmisiä voi toki tv-evankelistana käännyttää skaalautuvastikin, mutta varsinainen uskoon tuleminen tapahtuu kuitenkin aina vain yhden pään sisällä. Olen saanut lähipiiristäni paatuneita demareitakin sijoittamaan osakkeisiin, ja se lohduttaa jopa krapula-aamuina.

Ehkä Sijoitustieto on tehnyt jotain parempaakin kuin esitellyt viime vuoden kärkilaskijoita, kuten Ovaroa ja Aspire Globalia. Katsotaan sitten, miten hyvältä tuntuu, kun Drop’n’Roll alkaa pörssissä raikaa. Kenellekään en ole kuitenkaan väittänyt, että osakekursseilla ei voisi tulla vastaan myös vaikeita aikoja.

Massojen pelastaminen tuntuu mahdottomalta, mutta Mauno Koivisto (josta tehtyä tuoretta tv-dokkaria suosittelen vahvasti) sanoi, että tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike.

  • Yhteiskuntarauha on iloinen asia

Suomessa on yhteiskuntarauha oikein hyvällä tolalla. Pelkästään twitteriä lukemalla tätä ei voi mitenkään päätellä, mutta ulkotiloissa liikkumalla kyllä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole mikään Endlösung. Varsinkin kun nollakorot kasvattavat sekä tulo- että varallisuuseroja osakesijoittavien ja lottoavien luokkien välillä.

Jos ihmisille alkaa kertyä varallisuutta, heidän halukkuutensa mennä kadulle rikkomaan muidenkaan ikkunoita vähenee radikaalisti. Siksikin on fiksua kannustaa väkeä mieluummin varallisuutta kerryttävään (=osakesijoittaminen) kuin tuhoavaan (=lottoaminen) toimintaan.

”Osakkeet ovat ihan eri asia kuin satunnaisgeneraattori”

Sekä osakkeissa että lotossa rahaa laitetaan rahaa kiinni epävarmuuden vallitessa. Toisessa odotusarvo on vähän positiivinen ja toisessa reilusti negatiivinen. Kummassakin pelissä on mukana jännityselementti. Kukaan ei väittäne kyseessä olevan täysin samanlaisen sijoittamisen. Pörssissä sattuman osuus on pienempi kuin lotossa, mutta selkeästi suurempi kuin vaikkapa pokerissa. Eivät osakkeet ja rahapelaaminen mitenkään ”ihan eri asioita” ole.

Ymmärrän hyvin kritiikin ”Monen on vaikea asettua pienituloisen asemaan ja monella ei ihan oikeasti ole mahdollisuutta sijoittaa kuukausittain osakkeisiin”. Tällaisia ihmisiä on tietenkin, vaikka kuinka paljon. Ja heidän on vaikea kuvitella, että heidän asemaansa asettuminen on hyvätuloiselle mahdollista. 

Mutta kai sitä on sallittua yrittää pelastaa niitäkin, joilla ei ole omasta mielestään varaa osakesijoittamiseen, mutta on muuhun rahapelaamiseen? Heistä voi jonkun epäonnekkaan sattuman myötä tulla niin pienituloisia, että rahat eivät riitä enää lottoamisen lisäksi oikein perustarpeisiinkaan. Tällöin olisi kiva olla olemassa jotain helposti likvidoitavaa vararahastoa.

Painonhallinnassa valtavirtafilosofia lienee ”jokainen kalori lasketaan”. Toivottavasti myös ateistien kiirastulessa jokainen tuottavan sijoitusstrategian saarnaamisella ennaltaehkäisty taloudellinen katastrofi lasketaan.

Keskustele aiheesta tässä ketjussa

"Uskomme parhaiden sijoituskohteiden löytyvän Aasiasta."