Varsin moni täysipäinenkin sijoittaja on valitellut osakemarkkinoiden olevan sekaisin. Eikä siinä mitään, niin ne nähdäkseni osin ovatkin. Mutta eivät ole tosiaankaan ensimmäistä kertaa.
Syksyllä 1992 sai ostaa markan kellutuksen jälkeen melko terveillä taseilla varustettuja suomalaisia vientiyhtiöitä nauruhintoihin monen kuukauden ajan. Vuosituhannen alussa taas maksettiin 100x liikevaihtoja yhtiöistä, joilla ei ollut oikein mitään muuta kilpailuetua kuin seksikäs teknonimi.
Toisen devalvaation jälkeen ongelmanani oli, että uutta sijoitettavaa rahaa ei ollut yhtään ja velkaa ei saanut mistään enää lisää. Vanhojenkin lainojen pitämisessä voimassa oli ihan korkorahojen perässä juoksemista ja pankinjohtajille selittämistä. Näkemykseni tulevasta kurssinoususta oli kuitenkin vahvempi kuin se siihen mennessä koskaan oli ollut. Niinpä hylkäsin palkkatyöt ja ryhdyin omaisuudenhoitoyrittäjäksi.
Teknokuplan aikaan taas murehdin sitä, että en halunnut ruveta shorttailemaan tuoreesti avioerossa ylipuolitetun omaisuuden varassa. Vaikka olin aivan varma, että kupla vielä puhkeaa, ajankohdasta ei ollut mitään varmaa käsitystä. Jos olisin shortannut jotain, olisin vähintään päätynyt kantamaan lisää vakuuksia positioideni pitämiseksi, sillä siitä kun ensimmäisen kerran teki mieli, kurssit ainakin vielä tuplasivat. En siis juurikaan hyötynyt teknokuplan paisumisesta, mutta enpä sitten puhkeamisestakaan ottanut osumaa – enkä tehnyt tiliä.
Mutta ymmärrän hyvin esimerkiksi Nomad Investin nuorien Mikko ”Daytrader” Mäkisen ja Ville ”Hemingwayz” Hemmingin tuskan.
Mikko 16.7.2021:
”Opiskellessa luin, että pörssien tarkoitus on allokoida pääomia tehokkaasti.
Tällä viikolla tuntui siltä, että pörssien tarkoitus löytää tapoja nöyryyttää niitä, jotka luulevat olevansa fiksumpia kuin ovat.
Mökki, viski ja aurinko. Kai ne osakkeet paikkansa löytävät😎.
Ville 28.7.2021:
”Tyydyttävästä lopputulemasta huolimatta, toinen kvartaali oli kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Haasteita riitti kaikilla strategioiden saroilla. Välillä pidempiaikaiset positiot eivät toimineet, välillä taas treidaus. Soutaa, huopaa. Pääkoppa on ollut kovilla.”
Vaikka väitänkin, että on kummallisesti käyttäytyneitä osakemarkkinoita ennenkin nähty, ovat markkinatilanteet kuitenkin aina uniikit. Tunnistan ainakin kolme tekijää mitkä tekevät markkinoista vähän hassuilta vaikuttavat, ja joita ei ainakaan vuosituhannen vaihteessa vielä juuri ollut havaittavissa.
Martin Paasin opetuslapset
Vähäkuluisiin indeksirahastoihin sijoittaminen lienee tällä hetkellä globaalistikin suositumpaa kuin koskaan. Vaikka useimmille sijoittajille tämä on suositeltavin sijoitusmuoto, on se kuitenkin vanhan fundajätkän silmin semisokkona sijoittamista. Sijoitetaan johonkin yritysryppääseen ja toivotaan, että se pärjää. Yleensä kyllä useimmat yhtiöt pärjäävätkin ja se pitkällä aikavälillä riittää.
Joskin esimerkiksi vuonna 2000 Hex-yleisindeksissä oli 80 prosentin paino tietoliikenne ja elektroniikka -toimialalla, joten vähintään kannattaisi katsoa, miten riskiseen indeksiin sitä rahojaan tunkee.
Jos indeksiosakkeisiin virtaa jatkuvasti lisää rahaa, indeksiin kuuluvat osakkeet nousevat. Ja jos muuta rahaa ei pörssissä liiku, kaikki nousevat saman verran. Näinhän tämä menisi, jos kaikki sijoittajat olisivat kuukausisäästäjiä, eivätkä koskaan myisi mitään. Mukana pelissä on toki meitä sellaisiakin sohlaajia, jotka luulemme löytävämme jotain itsellemme paremmin sopivaa kuin pelkän indeksin. Ja vieläpä ilkeämme välillä myydäkin jotain.
Pienet menestyvätkin yhtiöt pysyvät usein pitkään halpoina, koska niitä skannaa tosi harva sijoittaja. Joskus pikkukioskitkin päätyvät hauskan meemin seurauksena (tai muistakin syistä) kasvattamaan markkina-arvoaan ja ne onnistuvat luiskahtamaan johonkin rahastojen seuraamaan indeksiin. Silloin rahastokansan on pakko tankata yhtiön fundamenteista piittaamatta. Luultavasti uusia indeksiyhtiöitä betsailemalla hyvissä ajoin ennen niiden listalletuloa pääsisi merkittäviin lisätuottoihin. Itse olen ollut tähän enimmäkseen liian laiska.
Itsestään selvää on, että valikoivan rahan siirtyminen indeksirahastorahaksi heikentää osakemarkkinoiden tehokkuutta. Suuruusluokan arvioimisen jätän rahoituksen tutkimuksen parissa askartelevien varaan.
Maailmanparantajat
ESG-raha ei juuri kysele, tekeekö yhtiö joskus tiliä, vaan parantaako se maailmaa. Jos vastaus on ”parantaa”, siihen voi sijoittaa hinnasta riippumatta. Kirjoitin pari viikkoa sitten aiheesta kolumnin ”Impaktisijoittajakin voi irrottaa” ja en toista sen teesejä.
Jos sijoittajat keskittyvät enemmän yhtiöiden ESG-pisteisiin ja vähemmän yritysten tuloksentekokykyyn, näemme osakemarkkinoilla kaikenlaista jännää. Pääteoriani muuten on, että ESG-sijoittaminen nousee vielä hyvän aikaa entistä suositummaksi. Sitten jonain päivänä vielä huomataan, että ainakaan kaikilla vihreillä keisareilla ei ollutkaan vaatteita. Olisi kyllä kiva tietää milloin tämä tapahtuu. Mutta eliniänodotukseni pitäisi sen näkemiseen vielä riittää.
Helikopteriraha
Keskuspankkien setelirahoitus lienee kuitenkin merkittävin tekijä osakemarkkinoiden eriskummallisuuteen. Munkkiniemen Eki (R.I.P.) tapasi 1990-luvulla sanoa meille nuorille pokeriammattilaisille, että ”Ennen oli rahaa vain rahamiehillä, nykyisin sitä on kaikilla hampeillakin”. Ennen osakemarkkinoillekin sijoittivat lähinnä pukumiehet, nykyisin se alkaa olla ainakin lähellä koko kansan harrastusta. Vasemmiston vastustuksesta huolimatta.
Jos markkinoille tulee sijoittajia, jotka eivät oikein ymmärrä mitä he tekevät, näemme kaikenlaista erikoista tapahtuvan. Kuten merkintäoikeuskupongin irtoavan ja kuponkinsa menettäneen osakkeen entisestään nousevan. Olemme näkevinämme arbitraasipaikkoja, joissa arbitraasin houkuttelevuus entisestään kasvaa, kun laitamme rahat kiinni. Eli varmalta voitolta näyttänyt positiomme menee heti kuralle.
En sano varmasti mitään, mitä Daytrader ja Hemingwayz eivät ennestään tiedä. Mutta suuntaan viestini kuitenkin näille liian pienten voittojensa kanssa tuskaileville todella kovan luokan nuorille sijoitusammattilaisille:
Osakemarkkinoilla lopulta järki kuitenkin voittaa. On aina voittanut ja tulee aina voittamaan. Milloin se tapahtuu, on sitten epäselvää.
P.S. Osarikaudella kirjoitan yleensä osareista. Tämän viikon olen ollut Länsi-Suomen kiertoajelulla, enkä syventynyt yhteenkään kunnolla, ja hätäilemällä tulee vain kumipäisiä lapsia.
Mutta kurkkasin hätäisesti mm. Incapin. Onpahan ollut melkoista paraatimarssia Uralille nämä viime vuodet. Ei ole paljon tehdas Intiassa korona-aikana tahtia haitannut.
Omani olen enimmäkseen myynyt jo kauan sitten ja paljon halvemmalla. Oman napin takana on vain äiskän Incapit, ja kun ne ovat siellä +695% tilillä, ei ole kovin paljon mietittävää. Vaikka olen saarnannut, että veroista ei kannata liikaa välittää, ei se tarkoita, ettei niitä yhtään tarvitse huomioida. Äiskälle tuskin kävisi, että otetaan vähän vipua peliin korvaamaan maksetut verovelat. Eikä siinä 74-vuotiaalla enää olisi paljon valoakaan.
