Olet täällä

Kolumnit

Impaktisijoittajakin voi irrottaa

Impaktisijoittaminen tarkoittaa pyöreästi jääkarhujen pelastamista sijoittamisen keinoin. Tämä ei ole kovin tehokasta, mutta hyvin suosittua. Ihmiset kun kovasti tykkäävät olla tekevinään hyvää. Koska sijoituskykyisillä ihmisillä on tarve impaktisijoittaa, on markkinatalous tarjonnut niille rivakasti vihreitä bondeja ja ESG-rahastoja. Emissiorahan tarpeessa olevat yritykset vaikuttavat tällä hetkellä viherpesevän itseään lähes yhtä rivakkaa tahtia, kuin mie pesin maitoisia ja rasvaisia roskiksia T:mi Sirkka Peitsomalla kesät 1978-83.

Olen melko varma, että jo tässä vaiheessa lukemista jotkut lukijoista ovat aikeissa yrittää canceloida miut ihan mistä tahansa pystyvät. Saadakseni heidät pysymään rauhassa Kallion baareissa parantamassa maailmaa artisaaniolut kerrallaan, kerron ettei miulla missään tapauksessa ole mitään impaktisijoittamista vastaan. Keski-ikäisenä pragmaatikkona olen vain piintynyt etsimään tehokkaita lähestymistapoja hyvienkin asioiden edistämiseen.

Lisäksi tahallaan mielensäpahoittajien kutittelu on kivaa. Ne ovat niin söpöjä, kun alkavat raivokkaasti hyvesignaloida ja kertoa mukavaatimattomasti olevansa parempia ihmisiä kuin muut.

Koska näistä on ollut baarikeskusteluissani Vastuullisten Sijoittajien kanssa paljon epäselvyyttä, teen listan mitä vaikutuksia erilaisilla impaktisijoittamiseen liittyvillä operaatioilla on:

Jos ostat osaketta listalta, ei tapahdu käytännön mitään

Vaikka ostaisit toimivan fuusiovoimalan ensi viikolla julkistavan yhtiön osakkeita tänään, et ole silti pelastanut maapalloa ilmastonmuutokselta. Yhtiö ei saanut rahaasi yhtään, vaan ne menivät jollekin toiselle sijoittajalle, joka halusi osakkeensa käteiseksi.

Olen aika montaa kertaa seurannut keskustelua, joka menee tyyliin näin:

”Ostin Marimekkoa pörssistä, koska se on niin vastuullinen ja kotimainen ja näin tuen vastuullisuutta, työllisyyttä ja voimaannun.”

”Ihanaa, pitäisköhän munkin?”

Itsesuojeluvaistoni on yleensä estänyt miuta osallistumasta keskusteluun. Ja mikä mie olen menemään muiden voimaantumiseen väliin. Jos kuitenkin haluatte oikeasti tukea Marimekkoa – ettekä pelkästään voimaantua – ostakaa sen rättejä eikä osakkeita.

Toki aavistuksen korkeampi pörssikurssi (joka on jokaisen pörssiostoksen vaikutus) mahdollistaa pörssiyhtiölle tulevaisuudessa oman pääoman ehtoista rahoitusta teoriassa aavistuksen halvemmalla. Tällaisen merkityksen, minkään muun kuin olemattoman kokoisena, näkevät istuvat yleensä norsunluutorneissaan sinnikkäästi. Eivätkä edes piipahda alhaalla.

Jos ostat varmasti ylimerkittävästä annista osakkeita, ei tapahdu käytännön mitään

Kun yhtiö järjestää osakeannin, tarkoittaa se yleensä, että rahaa saa yhtiö, eivätkä toiset sijoittajat. Joskus tosin listautumisen yhteydessä ja välillä muutenkin vanhat omistajat myyvät osakkeitaan, ja yrittävät kutsua tätäkin hämäystarkoituksessa osakeanniksi.

Jos osallistuu vastuulliseksi kokemansa yhtiön osakeantiin, on tekemässä jo jossain määrin vaikuttavaa ESG (Environmental, Social ja Governance) -sijoittamista. Mutta vanhana ilonpilaajana joudun kertomaan, että jos anti olisi ylimerkitty ilman sinunkin panostasi, et ole oikeasti vaikuttanut juuri mitään. Valitettavasti. (Tämä oli kyllä mulkusti kirjoitettu ja joillekin aidosti hyvää tarkoittaville sivistyneille ihmisille saattoi tulla paha mieli. En kuitenkaan pyytele anteeksi kuin synnynnäistä mulkkuuttani.)

Se on nimittäin ihan sama, kenen rahat yhtiöt saa. Ei muulla rahalla kuin veikkaushäviövaroilla ole korvamerkintää.

Jos merkitset vajaaksi jäävää antia, mutta merkintä kuitenkin hyväksytään, olet oikeasti laittanut yhtiöön rahaa, jota se muuten ei olisi saanut. Joukkorahoituksissa tämä onnistuu useimmiten näpsäkämmin kuin osakeanneissa.

Jos myyt osakkeita, ei tapahdu yhtään mitään

Jos osallistut MaailmanPelastajat MaPe Oy:n antiin ja myyt osakkeesi niiden listauduttua, ei maapallo tästä operaatiosta tuhoudu yhtään. Joku toinen siirtyi kantamaan soihtua puolestasi. Jos vihamielinen palaute ahdistaa, älä kerro kuitenkaan myyntipäätöksestäsi hipsteribaarissa tai ainakaan yhtiökohtaisilla keskustelupalstoilla. Jotkut Ajatusten Kymijoet pitävät heidän rakkaan osakkeensa myymistä maanpetoksellisena toimintana tai vähintään laittomana kurssimanipulaationa.

Olen aina ymmärtänyt hyvin, miksi alikersantti Mäkilä rakasti rätei ja lumpui. Mutta miten jotkut rakastuvat sokeasti osakkeisiinsa, on ollut paljon vaikeampaa ymmärtää. Tunne on kuitenkin hyvin voimissaan oleva ilmiö, joten siihen puuttumiseen kannattaa suhtautua samalla varovaisuudella kuin muiden parisuhteisiin sekaantumiseen.

Lopulta pääsemme päivän varsinaiseen otsikon mukaiseen epistolaani: Olen vakuuttunut siitä, että markkinoilla on paljon kuplaantuneita ESG-osakkeita. Vastuullisiin rahastoihin työnnetään niin paljon rahaa, että niiden on pakko ottaa jotain nätiltä näyttävää, vaikka hinta kuinka hirvittäisi.

En tiedä milloin kupla puhkeaa. Arvioisin, että todennäköisesti puhallellaan entistäkin suuremmaksi vielä pitkään. Mutta sen verran olen tietävinäni, että jonain päivänä osakkeiden arvostuksissa otetaan jälleen huomioon myös tulevaisuuden realistiset kassavirtaennusteet.

En esimerkiksi tiedä yhtään, onko Spinnova Oyj:n teknologia riittävän hyvin patentoitu ja vallihaudattu, jotta se voisi sellunkehräysteknologiallaan valloittaa maailman. Mutta sen tiedän, että 630 miljoonan markkina-arvo ei ikuisesti 250 tuhannen euron liikevaihdolla pidä. Sanoisin, että jossain vaiheessa pitää tulla kahdeksannumeroisia voittoja, tai jopa vastuullisten sijoittajien rivit alkavat harveta.

Poimin Spinnovan esimerkiksi pelkästään samasta syystä kuin kettu sanoi pihlajanmarjoja happamiksi. Samassa taloudessa asuva nainen on nimittäin pitänyt lapuistaan kiinni ja ostanut vielä listalta lisää.  Mie taas otin rivakahkot pikikset @9,95, eli reilusti alle nykyisen pörssikurssin (12,90).

Enkä missään nimessä suosittele myymään juuri Spinnovaa. En ota osakkeen arvostukseen mitään varsinaista kantaa, kun askarrellaan tukevasti ymmärrykseni ulkopuolella. Mutta suosittelen ottamaan ainakin jossain vaiheessa harkintaan vastuullistenkin kuplaosakkeiden keventämisen. Minkä nyt sitten itse kukin analysoi kuplahinnoitteluksi.

P.S.

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten Ekonomi-lehteen auki näkemykseni, miten hyväntekeväisyyttä olisi sijoittajan tehokkainta harjoittaa:

Rahantekijöiden kannattaa tehdä rahaa

Narinkkatoria Helsingin Kampissa ei voi päiväsaikaan ylittää ilman, että tarjotaan mahdollisuutta ryhtyä rahan kuukausilahjoittajaksi. Yleensä sanon Unicefin edustajille vihaavani lapsia, erityisesti omiani. WWF:n feissareille taas valehtelen vihaavani eläimiä.

Tämä ei tarkoita, että Unicef tai WWF tekisivät mielestäni jotenkin huonoa työtä. Olen vain addiktoitunut oman hauskan pitämiseen jo vuosikymmeniä sitten.

Hyväntekeväisyydessä itsessään ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Sijoittajaidolini Warren Buffett on esimerkiksi sitoutunut lahjoittamaan 99% Berkshire Hathawayn osakkeistaan hyväntekeväisyyteen. Tämä on jotain 85 miljardia dollaria. Nälkäiset kiittävät, lapsistaan en ole varma.

Pitäisikö amerikkalaisten syyllistää Bill Gatesia varallisuudestaan, kuten demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Bernie Sanders tekee, vai olla kiitollisia hänen yllättävän paljon menestystä saamasta ohjelmastaan ”Kaikki miljardöörit lahjoittakaa ainakin 50% varallisuudestanne”?

Enemmän saadaan tietenkin hyvää aikaan, jos rahantekemiseen kyvykkäät gateseina ja buffetteina niputtavat seteleitä parhaansa mukaan – ja sitten toinen jalka haudassa eivät jätäkään sitä seuraavan polven humputeltavaksi.

Ekonomit ovat yleensä keskivertokansalaisia näppärämpiä kasaamaan varallisuutta. Olen Narinkkatorilla selittänytkin, miten saan enemmän hyvää aikaan, jos annan korkoa korolle -efektin takoa arvo-osuustileilleni isompia numeroita ja siirryn hyväntekijäksi vasta sitten, kun olen liian seniili biittaamaan markkinaa.

Eivät ole feissarit juuri teorialleni lämmenneet.

Ainakin yksi läski kävi tietysti vinkumassa, että Pyysing pitää ristiinnaulita tai ainakin erottaa kolumnistin paikalta ja lehden irtisanoutua kirjoituksestani.

Onneksi miulla oli sisälukutaitoinen julkaisija, joka oli ymmärtänyt pointtini, eikä cancelointiyritys ollut yhtä menestyksekäs kuin Veikkauksella vuonna 2007. Kaupunkilehtien kolumnistin paikalta sain nimittäin iloisesti kenkää, kun kirjoittelin sinne pari aavistuksen veikkauskriittistä kolumnia. Kuten ”Veikkaus on löytänyt todellisen sopupelaajan”.

Mutta Pokerisivuilla, Sijoitustiedossa ja ilmeisesti Ekonomi-lehdessäkin luulen olevani turvallisessa tilassa kirjoittamaan eteläkarjalaisella tyylilläni mitä haluan.

Keskustele

Säästä fiksummin ja helpommin bitcoiniin, litecoiniin, ethereumiin, rippleen ja stellariin. Liity yli 100 000 asiakkaan joukkoon
Liity Sijoitustiedon jäseneksi