Olet täällä

Kolumnit

Hinnallinen hajautus

Kaikki vastuullista esittävät sijoitushurut korostavat ajallisen hajautuksen tärkeyttä. Eivätkä he ole edes huonolla asialla. Useimmille sijoittajille ”Kuun ensimmäisenä päivänä silmät kiinni ja sisään” -strategia sopii erinomaisesti. Tosin itseni kaltaisille, ilman säännöllisiä tuloja oleville spekulanteille näkisin ajallisen hajautuksen lähinnä huonona itseluottamuksena ja/tai laiskuutena.

En olekaan koskaan harrastanut ajallista hajautusta sen puritaanisimmassa merkityksessä, jossa sijoitussumma sijoitetaan jonkun ajan kuluessa kulloisistakin hinnoista välittämättä. Ensinnäkin sijoitusrahan pihtaaminen tilillä on odotusarvomielessä hönöä. Toiseksi yritän ostaa osakkeita enemmän alennusmyynneistä ja vähemmän härkien kevätkiimojen aikaan. Eli yritän hajauttaa ostohintojani alemmalle tasolle.

Average downilla rotkoon

Martingale-strategiaa, eli panoksen loputonta tuplaamista, ruletissa käyttäneet ovat juuri niitä, jotka juoksevat kasinoiden viidennentoista kerroksen ikkunoita päin yrittäen benji-hyppyä ilman köyttä. Tosin nämä Ajatusten Saimaan Kanavat yleensä satuttavat lähinnä naamansa panssarilasiin törmätessään. Joku kOtus on suomentanut Martingalen ”martingaaliksi”. Olen jänkännyt Martingale-uskovaisille ainakin neljällä vuosikymmenellä yrittäen saada niitä (huonolla menetyksellä) kiroamaan Jumalansa. Kukaan sadoista Vuorisaarnojeni kuuntelijoista ei ole ikinä puhunut mistään martingaalista. ”Martingale” on näissä väännöissä äännetty joko kuten kirjoitetaan tai sitten englantilaisittain. Kotus pitäköön runkkinsa.

Osakesijoittajien yleisin syy taas hyppiä korkeilta paikoilta ilman laskuvarjoa on ostamiensa osakkeiden keskihintojen laskeminen velkavivulla. Joten olen toiminut näin siitä asti, kun sijoitettavissa olevat rahat ovat riittäneet yli yhteen pörssierään. (Pörssierä = osakekohtainen pienin mahdollinen erä, jolla pystyi tekemään suoraa kauppaa. 80-luvulla muistaakseni tavoitetila oli 20.000 markkaa). Jonnat tuskin muistavat, että yhden osakkeen algoritmit eivät kasanneet ihmisspekulanttien osakevälittäjille minimipalkkiota vielä tämän vuosituhannen alkumetreilläkään.

Pörssierät siis poistuivat käytöstä 2006 ja silloin herrasmiesspekulanttien kulut nousivat, kun kummankin laidan pilkkeihin ui välillä mitättömiä sinttejä. Jos esimerkiksi joudut ostamaan yhden Ovaron kolmella eurolla ja maksat Nordnetissä palkkiota tästä viisi euroa, täytyy osakkeen nousta kolmeentoista euroon, että sen voisi myydä voitolla.  Ovaron hallituksen jäsenenä voinen poikkeuksellisesti kommentoida pörssikurssia sen verran, että nahkansa pääosin luoneenkin Ex-Oravan nousu kolmeentoista euroon tässä kuussa näyttää varsin epätodennäköiseltä.

Average down voi tulla kysymykseen vain, jos ostetun osake-erän hinta ostohetkestä epäonnekkaasti laskee. Näin käy miulle vähintään joka toinen kerta ja Kimmo ”Momentum” Matikaiselle korkeintaan kerran kymmenestä. Ja niitäkin vähiä se kiroaa kuin erdogan.

Jos sijoittaja edustaa fundamenttiuskontoa, hän uskoo osakkeen olevan osuus yrityksestä. Joten Vilénin Sulo saisi osakkeen hinnan laskettua samaa tavaraa lisää halvemmalla. Heikolle lihalle houkutus ostaa lisää on ilmeinen ja annan jatkuvalla syötöllä periksi halvemmalla ostamisen himoilleni.

Koska Pyysingin Average Down ei ole sujunut ihan kuin Schwarzkopfilta Desert Storm, esittelen hinnallisen hajautuksen tavallisimpia sudenkuoppia.

Virheellinen analyysi 

Tämä on varmasti tavanomaisin tekijä, minkä takia mie olen average downeillani ottanut pataan. En esimerkiksi tajunnut Stromsdalin tapauksessa pohjoissavolaista haluttomuutta työntekoon. Tai Elcoteqin kanssa Antti Piipon vajavaisia tarpeita pysytellä totuudessa. Esimerkkejä riittäisi miulla tyyliin kirjaksi asti. Tosin itsensäruoskintakirjallisuus ei vaikuta olevan muodissa. Enemmän kysyntää vaikuttaisi olevan ”Mun huikea elämä” -tyyppiselle ”analyysille”.

Jos osakkeeni lähtee laskuun, yritän saada itseni syventämään omaa analyysiäni. Joskus viitsin tämän toteuttaa ja joskus taas en. Onneksi henkilökuntani määrä lisääntyy syssymmällä.

Liian riskipitoinen yhtiö

Tämä systemaattinen virhe on osunut omaan nilkkaan varsin harvoin. Mie lasken keskihintaa Cityconeissa, Sammoissa ja Koncraneseissa, enkä niinkään Witted Megacorpeissa. Wittediä ostin loppukeväästä lähinnä vittuillessani. Sain nimittäin halvemmalla kuin Peter Immonen, Jens Kyllönen ja Petri Kajaani. Tai siis tarkalleen ottaen ostin juuri siksi, että tämä nimenomainen kolmikko oli ankkuroinut ko. Megacorpiin.

Mutta jos olet pelkästään beesailemassa, ei ole oikein perusteltua syytä lisätä riskiä, vaikka hinta laskisikin. Kaikki tähtisijoittajat osuvat välillä tähtiosakkeiden lisäksi mustiin aukkoihinkin.

Sama homma, jos lapun arvo perustuu aikaisintaan viiden vuoden päästä tuleviin tuottoihin. Jo Ahti Karjalainen tiesi, että ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Niinä viitenä vuotena voi sijoituskohteesi palvottu yritysjohtaja siirtyä syfiliksessään latentista neuroon ilman, että kukaan huomaa käytöksessä muutosta. Ja viiden vuoden päästä saattavat kasvuyhtiösi velkojat arpoa Chapter 7 ja 11 konkurssien välillä.

Eli esimerkkeinä vaikkapa Keskoon sopisi average down varsin hyvin ja Teslaan taas sitten aika reilusti huonommin. Tosin Keskossa en ole sitä muistaakseni koskaan kokeillut, eikä kumpaakaan näistä ole tällä hetkellä salkussani.

Älä pasko salkkuasi

Jos otat salkkuusi lisää vain laskevia osakkeita, on suurena riskinä, että uppoavien laivojen paino nousee kovin korkealle. Osakkeiden laskuun on aina joku syy. Tai lähes aina useitakin syitä. Sitä tosin voi olla vaikea havaita. CNBC:n puhuvat päät tietenkin valehtelevat muka tietävänsä. Siitähän heille maksetaan.

Ehkä lappuasi dumppaavien ulkomaisten sijoittajien analyysi on heikompi kuin sinun tai kotimaiset kollegasi panikoivat turhaan? Tai sitten olet itse väärässä. Ja olet pinoamassa lantakasaa syliisi.

Erityisen suuri riski kurakasaposition rakentamiselle on sellaisilla osakesijoittajilla, jotka realisoivat voittoja herkähkösti. Esimerkiksi mie voisin hyvin muuten ostaa 40 pinnaa osumaa ottanutta Keskoa, mutta kun tuli myytyä kaikki K-Kaupan Väiskit 2016, enkä ole koskaan saanut halvemmalla takaisin. Kun vain hyvin vastentahtoisesti ostaa kalliimmalla kuin edellisellä kerralla tuli samaa kioskia myytyä, pysyy useimmista fomoista kokonaan ulkona. Tämä on sitten sekä hyvä että huono asia. Mutta strategia se on vähän vuotavakin strategia.

Average down sijoittajalla on kuitenkin syytä olla ainakin yksi Derringer hihassaan: Kyky myydä osakkeita myös tappiolla. Mitään stop losseja en ole koskaan käyttänyt, mutta tappiolla olen kyllä myynyt kaikenlaista. Esimerkiksi neljääntoista ostetut Elcoteqit oli selvästi parempi myydä neljään kuin nollaan. Jos keksit analysoineesi osakettasi putinilaisella mestarillisuudella, on syytä ryhtyä myös ampumaan lappua laitaan eikä jäädä tuleen makaamaan.

Luottolimiittejä tarvitaan

Jos puuhastelet average downeja pelkällä omalla rahalla, jää sijoitusasteesi helposti ajan kuluessa liian pieneksi. Sijoittajakollegani Jari ”No Fear” Salonen kertoi juhannusaatonaattona (taas kerran) sijoitusastefilosofiastaan. Kovasti arvostamamme Seppo Saarion kirjassa mainitaan sopivaksi sijoitusasteeksi osakkeisiin sata miinus ikä. No Fear (ja mie) taas pidämme sopivampana sijoitusasteena 165 miinus ikä. Meidän on toisaalta turha kenellekään väittää olevamme vastuullisia sijoittajia.

Kohti 110 prosentin sijoitusastetta

Salosen kaavalla miulle sopisi siis 165-55=110 prosentin sijoitusaste. Kun Helsingin pörssi hinnoitellaan kymmenen vuoden alhaisimmalla tulevan (2023) vuoden P/E:llä 13 ja P/B:llä (hinta per tasearvo) 1,7, aion joka tapauksessa nostaa sijoitusastettani vielä radikaalisti ylöspäin nykyisestä ehkä 80 prosentista.

Voi olla, että tulosennusteet vielä laskevat, mutta mie en kovin suureen tulospudotukseen usko. Nykyisessä(kin) korkoympäristössä P/E 13 on joka tapauksessa kestämättömän alhainen taso. Joten voehan se käyvä niinnii, että tulokset laskevat, mutta kertoimet nousevat ja kurssit pysyvät tämän seurauksena pyöreästi paikallaan.

Toivottavasti Helsingin ja Tukholman pörssit jatkavat laskuaan, että pääsen tuntemaan itseni nuoreksi. Ja pelaamaan pörssiä vielä ainakin yhden kerran suuremmilla panoksilla kuin kokonaisvarallisuudellani.

Tavoitteeni on siis sijoitusasteeni nostaminen tässä syklissä vielä ainakin 110 prosenttiin. Tässä on joitain haasteita, koska päästäkseni tähän, pitäisi puhuttaa myös yhtiökumppaneita ottamaan lisää riskiä. Aloitankin projektin viimeistään huomenna.

Hinnallinen hajautus kutsuu.

P.S. En kyllä aio Salosen kaavaa toteuttaa enää tästä vanhempana. Uskon nimittäin pitäväni vähintään 110 prosentin sijoitusastetta tavoitetilana Alzheimeriin asti. Jos kaikki nappini olisivat omissa käsissäni, sijoitusasteeni tavoitetila päissäni olisi 120. Ei se nyt ole vielä riskitaso eikä mikään.

9.4.2017: Hyvän rahan heittäminen huonon perään

Akin blogi

Avaa ilmainen tili ja myy ja osta kryptovaluuttoja alhaisilla välityspalkkioilla.
Liity Sijoitustiedon jäseneksi