Olet täällä

Kolumnit

Kolumni: Fortum - Saako Fortum Venäjältä rahaa?

Fortumia minulla on ollut useaan otteeseen, ja tälläkin hetkellä on. Tykkään yhtiöistä, joilla on vakaa kassavirta ja alhainen arvostus. Yhtiöt, joilla kassavirta on tulevaisuuden varassa, mutta tulevaisuus arvostetaan jo nyt, ovat olleet minulla aina pienemmällä painolla. Minulla täytyy olla vahva näkemys tulevaisuuden tuottojen toteutumisesta, että olisin kovasti hinnoiteltuja osakkeita ostanut.

Fortum maksaa 17,90, mikä antaa markkina-arvoksi lähes 16 miljardia. Toisaalta yhtiö tekee tulosta reilusti toista euroa ja sillä on omaa pääomaakin per osake lähes 14 euroa. Tämän vuoden tulosennusteilla ollaan P/E 15 paikkeilla.

Kun osakkeen P/E on 15, tarkoittaa se 100/15= 6,7 prosentin tuottoa sijoittajalle vuodessa. Yrityksen tuotot ovat sen osakkeenomistajien tuottoja, ainakin teoriassa. Aivan suoraan osakkeenomistajille rahat eivät tule, välissä on mm. kaikenlaista osinkoverottajaa.

Käytännössä P/E 15 vakaalla toimialalla on nykyisellä korkotasolla (=lähes nolla) matala. Korkojen en nimittäin usko ihan vähään hätään nousevan.

Toki yhden vuoden tulos ei ole lopullinen indikaattori. Tuoton toteutumiseksi täytyisi tulosta tavallaan takoa seuraavat 15 vuotta. Toki yhtiö lienee jonkun arvoinen 15 vuoden päästäkin, joten tämä on liioiteltu esimerkki.

Sijoittajat tällä hinnoittelulla periaatteessa arvelevat yhtiön tuloksen heikkenevän jatkossa.

Fortumilla on tuloksentekokykyynsä kaksi suurta uhkaa. Ensimmäinen näistä on Venäjä, jossa yhtiöllä on 4,5 miljardia sijoitettuna. Tämä sijoitus katsotaan markkinoilla hyvin vähäarvoiseksi. Ottaen huomioon Venäjän hallinnon arvaamattomuuden, tämä on ihan perusteltua. Venäjällä on ennenkin ”kansallistettu” niin koti-kuin ulkomaisten tahojen sijoituksia.

Venäjän sijoitusten pitäisi Venäjän kanssa tehtyjen sopimusten ja Fortumin mukaan tuottaa 500 miljoonan euron kassavirtaa yhtiölle lähivuosina. Jos tämä joskus toteutuisi sinnepäinkään, olisi yhtiö huomattavasti arvokkaampi. Lisäksi tavoite oli asetettu vanhalla ruplan kurssilla.

Minä uskon Venäjän pitävän sopimuksistaan kiinni sinnepäin, eli lienen optimistisempi kuin markkinat. Venäjällä ei ole Kiinan valuuttavarantoja eikä USA:n kotimarkkinoita, joten ulkomaisten sijoittajien kyykyttämisen ei pitäisi olla intresseissä. 500 miljoonaan en usko, mutta joitain satoja miljoonia pidän mahdollisena.

Toinen merkittävä uhka on Mauri Pekkarinen & vihreät, joiden lempilapsi ovat windfall-verot. Yhtiöiden EPS:ää (=earnings per share), josta taas sitten P/E:t lasketaan, tarkastellaan verojen jälkeen, ja kun verot nousevat, laskee EPS.

Tässäkin lienen markkinoita optimistisempi. Jotain veroja tulee, mutta mihinkään älyvapauksiin tuskin Suomessa mennään. Investointipäätökset reaalimaailmassa tehdään kyllä myös verojen jälkeen tarkasteltuna ja tämän osa päättäjistä Suomessa ymmärtääkin.

Kolmas yleinen uhka olisi sähkön hinnan lopullinen lasku, mutta siihen en usko lainkaan. Viidentoista vuoden päästä sähkö tuskin on Suomessa halvempaa kuin nyt. Se voi olla ensi vuonna, mutta trendinä energian hinta kallistunee. Tämän tosin luulen sijoittajien ymmärtävänkin.

Kokonaisuutena pidän Fortumia kohtuullisesti hinnoiteltuna, ja jos Venäjältä joskus rahaa tulee, halpana. Mitään tuplia tästä lienee turha hakea ainakaan lyhyellä aikavälillä, mutta pientä kivaa tuottoa voi hyvin saada.

Lisäksi osake on liikkunut noin raskaaksi paperiksi varsin paljon. Muutaman onnistuneen treidin olen minäkin onnistunut tässä vuosien varrella tekemään.

Muut voivat sitten pohdiskella sitä mitä mieltä ovat pohdinnoistani ja tehdä omat päätelmänsä. Mitään tavoitehintoja en ala asettelemaan.

- Aki Pyysing