Ketjureaktioita
Totesin, että minulla on kaikki auton rekisteröimiseksi Saksaan tarvittavat proopuskat (suomalainen rekisteriote, molemmat osat; katsastustodistus; päästömittaustodistus; vaatimustenmukaisuustodistus; vakuutusnumero; asuinpaikkatodistus ja passi). Perusprosessihan menee siten, että ensin mennään rekisteröintitoimistolle, sitten kilpikonttorille hakemaan kilvet ja sitten vielä rekisteröintitoimistolle saamaan kilpiin rekisteröintiä ja katsastusaikaa osoittavat tarrat. Kuitenkin homman voi hoitaa niinkin, että ensin varataan mieleinen rekisteritunnus nettipalvelusta ja saadaan sille varausnumero, sitten tilataan vastaavat kilvet netistä ja sitten mennään varaustunnuksen, uusien kilpien ja em. proopuskojen kanssa rekisteröintitoimistolle hoitamaan kaikki em. käynnillä. Samalla luovutetaan vanhat kilvet pois.
Aloitin siis varaamalla mieleiseni rekisterinumeron. Sitten valitsin lukuisista netistä löytyvistä kilpitoimittajista yhden ja tilasin kilvet, aluslevyt ja ruuveja. Paketti lähti DHL.n matkaan samana iltana ja luvattiin minulle seuraavana päivänä. Koska asun “sisäpihalla” ja portti on lukossa, eikä vuokraisäntä ole paikalla päiväsaikaan reagoimassa ovikellon soittoon, kirjasin DHL:n palveluun pyynnön jättää paketin portille. Itse olin kotona etätöissä ja seurasin paketin kulkua DHL:n palvelussa. Lopulta pakettini oli seuraavana jakeluvuorossa ja - sitten tulikin merkintä ettei voitu luovuttaa, vaan palautetaan lähettäjälle.
Soitin DHL:n asiakaspalveluun, jossa äänestä ja palvelualttiudesta päätellen DDR:ssä joskus 1960-luvulla kasvatuksensa saanut henkilö kertoi minulle ensin ettei puhu englantia (ei tietysti tarvitsekaan) ja sitten kun olin saanut kuvattua asiani hieman puutteellisella saksallani, että pakettia ei jätetty pyytämääni paikkaan, koska ovikellossa ei ollut minun nimeäni. Kysyessäni miten saan paketin, asiakaspalvelija antoi yksikäsitteisen vastauksen: en mitenkään. DHL ei yksinkertaisesti vallitsevassa tilanteessa suostu toimittamaan pakettia minulle.
Tässä vaiheessa juttelin kilpipajan kanssa, ja kerroin tapahtuneesta. Kilpipaja suhtautui ymmärtäväisesti, ja kysyttyään tarvitsenko tosiaan ne kilvet (mielenkiintoinen ajatus, että tilaisin rekisterikilvet joita en tarvitsisi) lupasi lähettää ne uudestaan pientä lisäkorvausta vastaan, jos antaisin osoitteen johon toimitus onnistuu.
Seuraavaksi juttelin vuokraemäntäni kanssa, joka kertoi, että lähettämättömät paketit viedään päivän päätteeksi paikalliseen asiamiespostiin (DHL ja Deutsche Posthan ovat samaa puljua), ja minun kannattaisi käydä n. kuuden maissa kysymässä sitä sieltä. Lisäksi vuokraemäntä kertoi, että jos homma ei muuten onnistu, niin paketin voisi kyllä lähettää heidän omistamalleen hotellille, josta se toimitttaisiin minulle.
Kävin asiamiespostissa, eikä paketti ollut siellä, mutta kuulemma seuraavana päivänä (lauantaina, täällä jaetaan postia kuutena päivänä viikossa, eli n. kaksi kertaan niin usein kuin Suomessa) puolen päivään voisi hyvinkin olla. Lauantaina kuitenkin toinen henkilö oli töissä, ja hän kertoi, ettei paketti ole sinne ilmestynyt eikä ilmestykään, vaan kyllä se on jo matkalla takaisin lähettäjälle.
Jossain vaiheessa huomasin myös, että DHL.n palvelussa voi ohjata paketin pakettipisteeseen. Riemastuneena tästä havainnosta ryhdyin tekemään ohjausta, vain havaitakseni, että siihen vaaditaan saksalainen puhelinnumero, jota minulla ei ollut. Otin siis uudestaan yhteyttä kilpipajaan ja pyysin lähettämään paketin vuokraemäntäni hotellille.
Seuraavaksi aloin hommaamaan saksalaista kännykkäliittymää. Saksassa on vertailupalvelu check24, jolla voi vertailla kaikenlaisten palvelujen ja tuotteiden hintoja ja ominaisuuksia. Sieltä löytyikin sopiva puhelinliittymä, jota ryhdyin tilaamaan. Ainoastaan havaitakseni, että tilaamiseen tarvitaan - aivan, saksalainen puhelinnumero. Kokeilin paria muutakin vaihtoehtoa, ja kaikissa sama juttu. Lopulta löysin suoraan operaattorin sivuilta yhden liittymätyypin, jonka onnistuin tilaamaan ilman saksalaista puhelinnumeroa.
Kilvet ja saksalainen simmi saapuivat parin päivän päästä. Nyt on siis saksalainen numero ja saksalaiset kilvet, ja aika rekisteröintitoimistoon varattuna ensi tiistaiksi klo 7 aamulla (täällä on se hyvä puoli, että viranomaisten kanssa voi asioida muulloinkin kuin arkisin 9-15). Jos rekisteröinti onnistuu, voikin seuraavaksi lähteä autokaupoille ja koittaa saada auto vaihdettua vähän kunnollisempaan.
Myös saksalainen pankkitili on saatu auki, ja pari luottokorttia siihen. Siitä tosin puuttuu vielä verkkopankkitunnukset, ja Luxemburgin pankkitilistä varsinainen luottokortti. Rahan siirto Luxemburgiin, joka viimeksi kesti 5 pankkipäivää, meni toisella kerralla alle päivässä.
Toisen löytämäni sairaskassan kanssa kaikki on sujunut hyvin, ja olen myös löytänyt läheltä sopivalta vaikuttavan lääkäripraktiikan, jossa on erikoistuttu minua kroonisesti vaivaaviin sairauksiin. Siitä tulllee siis “perhelääkärini”. HIeman olen yrittänyt selvittää olisiko rahallisesti järkevämpää käydä lääkärissä Saksan vai Luxemburgin puolella - reseptit kun eivät kelpaa toisessa maassa, ja Saksassa kaikista lääkkeistä korvataan ilmeisesti 90%, Luxemburgissa taas osasta 80% ja osasta 100%. Taidan kuitenkin valita ainakin aluksi helppuden ja käydä Saksassa. Voihan sitä sitten vaihtaa, jos ei ole tyytyväinen. Se ensimmäinen sairaskassa jota yritin, ilmoittti kolme kertaa lähetämääni lomaketta uudestaan pyydettyään - heti kun olin päättänyt käyttää toista sairaskassaa jonka kanssa homma rupesi pelittämään ja ilmoitettuani ensimmäiselle että voivat pitää tunkkinsa - että ovat löytäneet lähettämäni paperit ja voin ryhtyä käyttämään heidän palvelujaan.
Sopivia vuokrattavia taloja on huonosti tarjolla. Yhtä kävin katsomassa Luxemburgissa, mutta päätimme jättää toistaiseksi väliin. Ensi viikolla pitäisi ehkä käydä katsomassa yhtä tarjokasta Saksan ja toista Luxemburgin puolelta. Kumpikaan ei ole täydellinen, mutta jonkinlainen kompromissi lienee joka tapauksessa välttämätön.
Aiemmin mainitsemani kaikille automaattisesti lankeava indeksiin sidottu palkankorotus koski minuakin. Systeemi on kyllä kätevä, liittojen ei tarvitse tapella palkoista, vaan ne voivat keskittyä oleelliseen kuten tällä viikolla uutisoituun taisteluun siitä saako yksi sairaalan työntekijä kieltäytyä kertomasta koronarokotusstatustaan vai onko sairaalalla oikeus vaatia sitä (kaikki muut ovat kiltisti kertoneet). Toinen kätevä systeemi on se, että täällä saa hyvitykseksi lomapäivän aina kun vapaaksi säädetty pyhä osuu viikonlopulle. Tänä vuonna joulusta tulee kaksi ylimääräistä päivää ja heti uutena vuotena yksi lisää. Lomaa myöskin pidetään sitä mukaa kuin sitä kertyy (mikä on myöskin hankalaa, koska lomia ei pääsääntöisesti voi kauheasti siirtää), niinpä minäkin joudun nyt ennen vuodenvaihdetta pitämään 11 päivää lomaa (9 neljän kuukaudan aikana tienattua + kaksi hyvitystä joulusta)