Jeansin blogissa aiheesta on ainakin melko tuoretta keskustelua. Vähän vaivaa, kun mielestäni jossain oli paljonkin sivuttu Kellyn käyttämistä sijoituksissa ja muistan jotain käppyröitäkin, mutta en vain löydä. Lainaan kuitenkin tänne, joten toivottavasti vivovino huomaa vastailla joskus.
Vivovino kirjoitti:Riskikorjatun tuoton mittarina yleisimmin kai käytetään Sharpen lukua. Itselleni ehkä vielä tärkeämpää vertailla suurimpia viimeisten kymmenien vuosien aikana nähtyjä romahduksia, englanniksi max drawdown.
Vivuttaminen ei itsestäänselvästi tuo markkinaa korkeampia tuottoja, ei ainakaan jos on, kuten yleensä, olemassa pelko koko oman pääoman menettämisestä ja siten "game overista". Ongelmaa ei liene niillä, joiden velkavipu ei ole sidottu omaisuuden / sijoitusten kehittymiseen ja joita ei liikaa ahdista pelko joutua välillä pahasti pakkaselle. Lineaarisesti, vuosi vuodelta tasaisesti tuottavassa sijoituksessahan tätä ongelmaa ei ole, mutta sellaiset sijoitukset ovatkin vain päiväunia. Volatiliteetti aiheuttaa sen, että välillä mennään alaspäin ja mitä isompi velkavipu, sen varmemmin ja nopeammin romahdetaan lattiasta läpi ja menetetään samalla koko oma pääoma isomman arvonlaskun kohdalla. Kellyn kriteeri on yksi tapa löytää korkeimmat tuotot tuova velkavipu ja joillain oikein volatiileilla kohteilla Kellyn luku on alle 1 eli sellaisiin kohteisiin ei saisi sijoittaa edes kaikkea käteistään, velasta puhumattakaan. Mahdollisimman tasapainoisiksi rakennetuille salkuille Kellyn luku taas voi olla kymmenenkin (eli 10 x vipu toisi parhaat tuotot), riippuen ajanjaksosta, jolta volatiliteetti ja tuotto lasketaan. Nopeasti ilmiön voi todeta katsomalla vipusertifikaatteja tai vipu-etf:iä; 15 x vivutetut tuotteet romahtavat pohjamutiin oikeastaan aina alle vuodessa, vaikka kohde-etuuden arvo nousisikin reilusti. 2-3 x vivutetut ETF:t tai sertifikaatit taas saattavat tuottaa pitkälläkin tähtäimellä jopa paremmin kuin yksinkertainen vipukertoimella kohde-etuuden tuottojen kertominen antaisi ymmärtää. Näissä tietenkin päivittäinen tasapainotus vaikuttaa, usein alaspäin, mutta joka tapauksessa 15 menee oikeastaan aina yli Kellyn luvun, 2-3 x taas vakaiden kohde-etuuksien kanssa jää alle Kellyn luvun.
Käsitykseni perustuu pitkälti omiin "tutkimuksiini" mm. Portfoliovisualizer.com:in ja Excelin avulla, mutta myös lukemaani. Tässä alla jotain linkkejä.
Oletko miten paljon pyöritellyt optimivipuja yms. itse? Kävin myös katsomassa portfoliovisualizeria mutta 5 minuutin silmäilyllä en jaksanut siinä hirveästi ymmärtää. Erityisesti itseä kiinnostaa millainen volatiliteetti eri ETF:ille näissä laskelmissa on oletettu. Ilman kaupallisen alan koulutusta näiden tietojen kalastelu on vähän kankeaa (olen myös laiska ja odotan jos näitä tippuisi ns. ilmaiseksi). Nyt, kun noita teidän keskusteluja tarkemmin luin niin aihehan on juuri sitä, mitä itsekin haluaisin oppia pyörittelemään. Jätetään nyt tämä ketju kuitenkin tähän, tuskin se haitannee että yleisellä tasolla tästä keskustellaan vaikka eri puolilta tähän kirjoituksia kaivan.
Vivovino kirjoitti:- Nuorena ja ahneena velkavipu on kiistatta kannattavaa, jos tavoittelee merkittävää vaurastumista. Eikä mikään 20% vipu, vaan vipua voi suht huoletta ottaa ainakin saman verran kuin on omaa rahaa kiinni sijoituksissa. Näin on useankin tutkijan ja asiantuntijan mukaan pitkässä juoksussa voittanut markkinat historiallisesti minä tahansa vuonna aloittaen. Kellyn kriteeri on yksi tapa optimoida velkavipu, mutta jos sitä käyttää suoraan saa varautua jopa 99% ajoittaisiin romahduksiin. Ehkä Kellyn kriteeri myös pokeriammattilaisille tuttu? Kellyn kriteerin ylittäminen taas on ehdottoman typerää, jolloin kasvattaa riskiä saamatta parempaa tuotto-odotusta. Historiallisesti useimpina ajanjaksoina laajasti hajauttaen osakemarkkinoilla Kellyn mukaan olisi kannattanut ottaa noin kolminkertainen vipu (joskus jopa 10x, oikein rakennettuun salkkuun), mutta on poikkeuksiakin, jolloin vipua ei olisi kannattanut ottaa lainkaan, kuten vaikka Japanin 25v jatkunut stagnaatio.
Samansuuntaisia ajatuksia ja mielenkiintoisia nostoja.