Ok,  kyllä sitä joskus jotain oppii näistä keskusteluista, itsereflektiossa avuksi.

-Olin siis väärässä uskoessani Trumpin voittoon enemmän kuin gallup-keskiarvo tai vedonlyöntikertoimet osoittivat ja laittaessani liian vähän rahaa kiinni tähän.

-Onneksi olin kuitenkin oikeassa siinä, että kurssit romahtavat, jos Trump valitaan (sattumalta väärin toteutunut kurssireaktio nollasi aika hyvin aiemmalla erehdyksellä väärin tekemäni voitot, mutta oikeassaolo kuitenkin lämmittää mieltä).

-Erehdyin jälleen siinä, kun en uskonutkaan Trumpin tulevan raivoamaan kiitospuhettaan, kuten vihamedia oli näemmä saanut kansan odottamaan tapahtuvaksi.

Sitä en vielä tiedä, että olinko oikeassa vai väärässä ajatellessani, ettei vastavalitun pressan yksi (mielestäni) hyvin normaali positiivinen kiitospuhe voi vaikuttaa markkinoita nurin kääntäen? (vaikutti selvästi, mutta oliko siihen uskominen väärin vai oikein, oliko reaktio sattumaa?)

Joo, miljoonien rollia ei ole, eikä legittiä päättelykykyä, omiin rahoihini nähden ihan reippaasti panostin, mutta kun en ole varsinaiseen vedonlyöntiin niin perehtynyt, niin käytin pörssin vipusertiä. Olisi voinut tosiaan ihan rehti veto olla parempi ratkaisu tällä kertaa.

Hyvät jatkot kaikille!

khufu kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Viittaatko todennäköisyyksien ja luultujen todennäköisyyksien erolla siihen, että itse tapahtuma ei sisällä minkäänlaista tulokseen liittyvää epävarmuutta vaan sitä joudutaan mallintamaan todennäköisyyksien avulla vain siksi, että käytettävissä oleva informaatio on epätäydellistä?

Kuten yllä on selitetty, niin kyllähän vaalit sisältävät myös aitoa sattumaa, etenkin kun arviointihetken ja itse äänestyshetken välillä on aikaa. Sattuma vaikuttaa siihen, kuinka moni äänestäjistä vaihtaa jäljellä olevan ajan puitteissa mielipidettään ja kuinka moni äänestäjistä lopulta äänestää.

Olen ensimmäisen kappaleen kanssa samaa mieltä. Aito sattuma ei vaikuta juuri lainkaan vaaleissa (ei ainakaan tähän Trumpin voittoon tietääkseni). Jos nyt joku yksittäinen äänestäjä joutuukin matkalla äänestämään kolariin, niin ei se vaalien lopputulosta hetkauta, toiseltakin puolelta yhtä moni kolaroinee. Aito sattuma voisi näytellä roolia, jos peli ratkeaisi juuri niihin yksittäisiin kolaroineiden ääniin, mutta kun ei ratkea, kun eroa on kuitenkin lähes aina tuhansia ääniä. Ei kukaan äänestä sattumalta, vaan jonkunlaista harkintaa joka ikinen on käyttänyt. Harkintaansa vaikuttavat tiedot ovat suurimmalta osin olleet julkista tietoa ja joka on osannut tuon julkisen tiedon analysoida oikein, on osunut myös ennusteessaan lähimmäksi totuutta. Suurin osa ei osannut analysoida oikein. Aitoa sattumaa voisi olla esimerkiksi sää, mutta senkinhän piti nyt tukea Clintonia ja sääkin oli tiedossa jo eilen illalla.
Tietenkään muutaman päivän vanhentunutta gallup-tutkimusta ei voi syyttää väärässäolosta, jos peli on ratkennut johonkin uuteen tietoon viimeisien päivien aikana, mutta nythän puhuttiin käsittääkseni uusimmasta mahdollisesta tiedosta, joka analyytikoilla ja meillä taviksillakin oli käytettävissämme eilen illalla, eikä vain vanhaan tietoon pohjanneista gallupeista. Jos joku meistä pohjasi arvionsa vain vanhentuneisiin galluppeihin, niin oli yksiselitteisen väärässä niin metodissaan kuin lopputuloksessaankin. Toisaalta viimeisinä päivinä Trumpin kannatus tuntui ennemminkin laskeneen, ei nousseen, joten tuo selitys uudesta tiedosta ei Trumpin tappiota povanneita galluppejakaan pelastaisi mielestäni.

khufu kirjoitti:

 

Lisäksi kun mallinnuksessa tarvittava tieto ei ole täydellisenä ikinä kenenkään käytettävissä, niin lopputuloksen mallintaminen todennäköisyyksien avulla on minusta mitä järkevintä. Ja ei, ennen tapahtumaa tehtyjen todennäköisyysarvioiden oikeellisuutta ei pysty toteamaan pelkästään toteutunutta lopputulosta tarkastelemalla.

Sikäli kun vaalien lopputulos oli kenen tahansa tiedettävissä etukäteen 100% todennäköisyydellä, keskuudessamme pitäisi olla aika monta uutta äkkirikasta jotka kuusinkertaistivat omaisuutensa (ja kaikki lainatut) tämän tiedon avulla.

Joo, saahan todennäköisyyksiä käyttää hyväkseen, mutta ei voi silti väittää niiden perusteella olleensa oikeassa, kun oli kiistatta väärässä. Silloin on vaan analysoitava, että miksi oli väärässä? Mitä tekijöitä painotti liikaa ja mitä liian vähän, mitä olisi pitänyt osata jo nyt ja mitä osaa jatkossa paremmin?
Paljon tietenkin riippuu myös siitä, että mille perusti analyysinsa? Jos ajatus oli vain "Trump voittaa, öyhönmöyhön!", niin voi kai sanoa, että oli "väärässä", vaikka olikin oikeassa. Mutta kun jotkut gallup-yhtiöt ja varsinkin analyytikot huomioivat piilokannatuksen ja normaalisti nukkuvien kannatuksen heräämisen Trumpille oikein, niin eivät väärin arvioineet kyllä voi tulla ilmoittamaan, että olivatkin oikeastaan oikeassa, kun eivät huomioineet näitä populisteille tyypillisiä kannatuksen piirteitä oikein. Tavikselle tietenkin suunnattoman vaikeaa arvioida, että ketkä analyytikot ovat oikeilla jäljillä? Analyytikoiden huutoäänestyksillä totuus ja paras tiedossa oleva todennäköisyys ei kuitenkaan ratkea.

Vähänhän tässä on kyse samasta asiasta kuin osakepoiminnassa vs. indeksisijoittamisessa. Kiistatta jotkut (hyvin harvat) poikkeusyksilöt pystyvät toistuvasti voittamaan markkinat analysoimalla terävämmin kuin muut, mutta valtaosalta se ei edes teoriassa tietenkään voikaan onnistua. Hyvin harvoin onnistuu edes alan ammattilaisilta.

Noppaa oikein heitettäessä ei tosiaan oikein ole mahdollista analysoida lopputulosta. No ehkä joskus 1000 vuoden kuluttua sekin onnistuu, mutta ei siis toistaiseksi. Näihin vaaleihin taas vaikuttivat lähinnä ennalta tiedossa olleet tekijät, analyysit menivät vain pieleen siinä, että minkä arvon ne millekin tekijälle antoivat? Suuri osahan ei uskonut piilokannatukseen tai ottanut sitä mitenkään huomioon gallupeissaan. Pieni vähemmistö gallup-firmoista huomioi piilokannatuksen ja he olivat siis siksi oikeassa, eivät väärässä, kuten pitäisi ajatella, jos näkökulma on se, että galluppien keskiarvo oli oikea tieto, vaikka nyt sattumalta osuikin väärään. Kuten Juha itsekin sanoit lopuksi, niin näistä voi ja pitää lopulta oppia. Toiset olivat oppineet jo ennen näitä vaaleja, osa oppii seuraaviin vaaleihin mennessä ja hitaimmat eivät kai koskaan. Meillä suomalaisillahan on tätä oppia jo viimeistään vuoden 2011 jytkystä saakka, jenkeillä ilmeisesti viime vuosikymmeniltä kokemusta tällaisista ilmiöistä vähemmän, eivätkä siksi osanneet huomioida gallupeissaan, paria poikkeuksellisen oikeassa, ei väärässä, ollutta firmaa lukuunottamatta. Jos lähdettäisiin siitä, että galluppien väärään osunut keskiarvo oli se oikea tieto ja oikeaan osuneet väärin oikeassa, niin nythän niiden oikeaan osuneiden harvojen gallup-firmojen pitäisi siis reivata menetelmiään kohti väärään osunutta keskiarvoa, eikä päinvastoin.

Hämmästyttävä kyllä tämä romahduksen puute. Vähintään väliaikaisen romahduksen piti mielestäni tulla ihan joka ainoan analyytikon mukaan. Vai oliko jossain sekin analyytikoiden vähemmistö, joka oli oikeassa tässä kurssireaktiossa? Nyt kun romahdusta ei ole tullut, niin ei kai ole syytä uskoa sen tulevan jatkossakaan, ellei Trump aiheuta lupaamaansakin kovempia rajoituksia kansainväliselle kaupalle? Tähän en kyllä usko, kai siihen paksuun kalloon asiantuntijat takovat järkeä ja rahaahan Trump osaa ja haluaa tehdä?

Nyt kyllä pitää erottaa todennäköisyydet luulluista todennäköisyyksistä. Näissä vaaleissa, kuten Brexitissäkin todennäköisyys tälle tapahtumalle oli 100%, vaikka asiantuntijoiden konsensus muuta luuli. Asiantuntijat ja heihin uskoneet olivat siis väärässä, ja parempaankin analyysiin oli tarvittava tieto saatavilla. Valitettavasti seuraavallakin kerralla lienee turvallisinta kuitenkin luottaa asiantuntijakonsensukseen eli siinä mielessä heihin luottaminen on muille kuin säännöllisesti heitä parempaan analyysiin pystyville turvallisinta.

Itse osuin tällä kertaa oikeaan ja tein sillä vähän rahaakin, mutta eipä tässä vielä kannata yleistää olevani yleensäkin asiantuntijoita oikeammassa.

Mutta kurssireaktiottomuudesta päätellen markkinat näköjään tiesivät Trumpin voittavan?

Helsingin pörssi vain -0,83%, eikö tuo haiskahda alireagoinnilta? Taidan tyhjentää salkkua entisestään. Itse asiassa oli aloittaessani vain -0,5%, mutta piti jostain syystä kirjoittaa tämä ensin.. Tuntuisi, että jenkkilän avatessa syöksytään kuitenkin enemmän. Enemmänhän tässä lähipäivinä noustiinkin, kun Clintonin voitto näytti todennäköisemmältä.

Lienevätköhän asekauppiaat hyvä veto? Jos Trump ei enää sekaannu maailman sotiin edeltäjiensä tapaan, niin ainakin jenkkiarmeijan aseostot vähenevät? On tainnut luvata myös säästöjä armeijaan, vaikkakin myös luvannut rakentaa siitä entistä vahvemman, mitähän sitten tarkoittaa käytännössä ja miten vaikuttaa asekauppiaisiin?

Infrainvestointeja ilmeisesti luvassa eli utilities-firmoja / etf:iä ostoon?

Anonyymi kirjoitti:

Tässä taidetaan mennä nyt metsään aika pahasti. Eihän Kellyn kaava ota kantaa siihen, millä vivutusasteella on järkevää pelata (miten se edes voisi, kun se on suunniteltu panosten hajauttamiseen?). Vedonlyönnissä ainakin kellyä käytetään sen takia, että saataisiin jaettua panoksia enemmän isojen odotusarvon kohteisiin ja vähemmän pienten odotusarvojen kohteisiin. Pelaajan tehtäväksi jää valita kelly-jakaja itselleen sopivaksi, oman riskitason tuntien.
Kuulostaa varsin hazardilta muuten tuollainen 300% vipuaste yhteen suuntaan (short/long).

Osaatko muuten perustella, miksi johdannaiset olisi +EV? Käsittääkseni niitä liikkeellelaskevat pankit on aika tarkkaan laskeneet, etteivät jäisi niissä tappiolle. Itse ainakin miellän johdannaiset enemmänkin vedonlyönniksi kuin sijoittamiseksi. Eli jos on jotain tietoa/osaamista, niin fieldin biittaamalla voi tehdä voittoa. Mutta eivät sovi tikkaa heittävälle apinalle, toisin kuin osakkeet.

Ei minusta Kellyä ole hajauttamiseen suunniteltu, ellei nyt sitten ajallisesta hajauttamisesta puhuta tai kierroskohtaisesta hajauttamisesta ehkä vedonlyöntimielessä? Kellystä on sovellutus myös sijoittamiseen, periaatteessa kai toimii aivan samoin kuin vedonlyönnissäkin, joskin sijoittaessa tuotot, riskit ja yhden "pelikierroksen" kesto vaikeampia hahmottaa ja tietää. Ja nimenomaan sijoittaessa, (ja mikseipä joskus vetoa lyödessäkin?) ottaa kantaa vipuasteeseen. Usein 300% vivutus olisi ollut ihanteellinen, joten riippuu riskinsietokyvystä ja valitusta ajasta sekä sijoituskohteesta onko se liian hasardia? Omaisuusluokkien kesken hyvin hajautetussa salkussa 300% vipu olisi ilmeisesti ollut hyvinkin kannattava vuosikymmenienkin yli, mutta nyt nollakorkojen lähtiessä nousuun ja markkinoiden tultua mahdollisesti kyllästetyiksi tavaralla ja palveluilla, väestönkasvun hiipuessa, en anna takeita, että toimii seuraavien vuosien aikana, vaikka todennäköisenä sitä pitkällä aikavälillä pidänkin.

En tiedä kaikista johdannaisista, ehkä osa onkin odotusarvoisesti tappiota tuovia ja näin ajattelin itsekin niiden kaikkien olevan vielä muutama kuukausi sitten. Pankki saa varmaa tuottoa johdannaisistaan laskumarkkinassakin, toisaalta päiväpelurit ja spekulantit tuovat leijonanosan johdannaisten tuotoista pankeille, joten johdannaisia holdaavien ei tarvitse jäädä tappiolle, jotta pankki kuitenkin voittaisi. Ja jos yhtä moni sijoittaja on ostanut shortteja kuin longeja, niin pankkihan voittaa varmasti vähintään kulujensa verran. 
Kuitenkin se mitä olen johdannaisiin perehtynyt, niin käsitän esimerkiksi minifutuurista pankin ottavan kaupankäyntikulut, spreadin ja koron. Korko otetaan knock-out-tason nousuna ja se on halvimmissa löytämissäni n. 2,5%/v. Kaupankäyntikulut ja spreadi jäävät holdaajalla käsittääkseni aika pienelle merkitykselle, tosin jos ottaa aina korkeimman vivun johdannaisia, jotka knockkaavat useimmiten, niin noita kuluja tulee enemmän. Saattaa kyllä olla, että olen aliarvioinut holdaajalle tulevat kulut kaupankäynnistä, sillä knock-outteja pitkässä juoksussa tulee aina ja pankit taitavat sulkeakin johdannaisensa vuosien kuluttua ilmankin knock-outtia. Joka tapauksessa näen näissä positiivisia tuotto-odotuksia, jos pörssi tuottaa historiallisen keskiarvonsa verran ja jos minifutuurien sisäinen korko pysyy 2,5%:ssa. Jos taas pörssi ei tuota mitään, niin vivuttamalla tavalla millä hyvänsä häviää. Tosin yhdessä Excel-laskelmassani sain minifutuurit Japanin historiallisella nollatuottoisella Nikkei-indeksillä kannattaviksi, mikä perustui siihen, että voitot ovat suurimmillaan isoja, kun taas tappiot on rajattu ja jos saaduista voitoista siirtää osan turvaan, niin omaisuus kasvaa nopeammin kuin vivuttomalla ja johdannaisia omistamattomalla sijoittajalla.

Jeans kirjoitti:

Tämä särähti korvaan. Tiedäthän, että samalla tavalla nuo mainitsemasi strategiat (betting vs beta, riskparity) ovat vastoin tehokkaiden markkinoiden uskomuksia. Eli jos mainitsemillasi strategioilla saavuttaa ylituottoa, pitäisi myös olla mahdollista löytää ylituottoja esimerkiksi valitsemalla yksittäisiä osakkeita.

Aivan totta. Itse on kai tullut liikaakin ihastuttua tuohon ajatukseen, että tietynlaiset osakkeet voisivat tarjota lieviä ylituottoja, mutta näihin joukkoihin kuuluvien yksittäisien osakkeiden poimiminen olisi turhan työlästä ja koska kyse yksittäisistä osakkeista, toisi lopputuloksena turhan volatiilin salkun. Mutta osakkeitahan saa kyllä ostaa salkkuunsa vaikka satamäärin, eivätkä aina edes kaupankäyntikulut juuri hidasta. Edelleen kuitenkin suhtaudun skeptisesti siihen, että osakepoiminnalla voisi saada todella merkittäviä ylituottoja, vaikka onhan siinä muutama sälli historiassa onnistunut. Jostain syystä vaan juuri mikään rahasto ei siinä onnistu pidemmän päälle, kuitenkin rahastomaailmasta varmaan löytyy niitäkin erikoisrahastoja, joilla ei olisi rajoitteita jahdata suurimpia mahdollisia tuottoja / Sharpea. Vaikka ylimielinen olenkin, niin vähän alkaa puntti tutisemaan, kun pitäisi uskoa pystyvänsä tekemään parempaa työtä kuin 99% ammattilaisista.

Jeans kirjoitti:

Ymmärrän suurin piirtein mistä Kelly kriteerissä on kyse mutta en oo koskaan miettinyt miten sitä käytettäisiin osakesijoittamisessa. Tuntuu, että se sopii paremmin käytettäväksi, kun payoffit ovat selkeästi tiedossa. Oletan, että tuossa mainitsemassasi Kelly-strategiassa vipua säädellään volatiliteetti odotuksien perusteella? Eli tyyliin just ennen Brexit/jenkkipressa-äänestyksiä tai esim jonkun keskuspankin korkopäätöstä pienennetään vipua ja sit rauhallisen periodin aikana nostetaan jopa tuohon 10x vipuun. Kuulostaa silti melko korkealta, koska tosiaan pörssissä ei koskaan oo etukäteen tiedossa betsin payoffia. Vaikka ois muuten vaikka kuinka rauhallista, niin jenkit ampuu vahingossa yhden Venäjän koneen alas Syyriassa, johon Putleri vastaa ampumalla alas pari Nato-konetta ja yhtäkkiä pörssi onkin -10% ja salkku on sileä. Tosin tästä strategiasta ei ehkä tartte liikaa vääntää, ei vaikuta hirveän käytännölliseltä enkä usko että juuri kukaan on valmis 90% drawdowneihin.

En ole kuullut tuollaisesta ennakoivan volatiliteetin Kellystä, enkä nyt muutenkaan Kellyn pohjalle rakennettuja kokonaisia strategioita juuri nähnyt. Ideasi ennakoinnista olisi varmaan hyödyksi. Omissa Excel-harjoitelmissani olen säätänyt Kellyä vain jo tapahtuneiden kurssimuutosten perusteella. Aika moni pokeriammattilainen on tainnut tehdä elantonsa sellaisten(kin) kustannuksella, jotka ovat valmiita -90% drawdowneihin? Matalan betan anomaliaakin selitettiin lottovoitto-hakuisuudella, kaikki ihmiset eivät siis ota mieluummin turvallista 10%:ia kuin riskaabelia 11%:ia, äärimmäisen riskaabelista 100%:sta puhumattakaan. Tietenkin kyse myös elämäntilanteesta, jos on nuori ja uskoo saavansa vielä monia uusia mahdollisuuksia, niin ei suunniteltua elämänkaarta ajatellen pienehkön salkun menettäminen välttämättä kirpaise, vaikka se sillä hetkellä olisikin koko omaisuus. Tai jos on vanha, eikä koe pienen pottinsa kohentavan elämänlaatuaan juuri, mutta kokisi sen kymmenkertaistamisen tuovan suurta iloa.

Jeans kirjoitti:

CAPM ei ota huomioon esimerkiksi kaupankäyntikuluja ja olettaa, että myös vivutus tapahtuu riskitömällä korolla. Siksi sen ei kuulukaan toimia täydellisesti oikeassa maailmassa. Näin on myös selvästi käynyt, kun kahden betan osake ei tuota tuplasti enemmän riskipreemiota yhden betan osakkeeseen verrattuna.

Ymmärrettävää, mutta ei selitä sitä, että matalan betan osakkeet ovat useiden (eivät kaikkien) tutkimusten mukaan tuottaneet myös absoluuttisesti paremmin kuin korkean betan osakkeet. Ei siis kyse vain riskikorjatusta tuotosta, eikä tuosta hyötyäkseen ole tarvinnut ottaa minkäänlaista velkavipua ja on saanut sekä korkeammat tuotot, että etenkin pienemmän riskin. Tämä aiheuttaa myös sen, että jos ylipäätään kannattaa vivuttaa, niin se kannattaa tehdä matalan betan osakkeilla, sikäli mikäli tältä osin tulevaisuus noudattaa edes suunnilleen samoja linjoja menneisyyden kanssa. Myös normaalin vivuttoman keskivertosijoittajan kannattaisi keskittyä matalan betan osakkeisiin, jolloin saisi parasta riskikorjattua tuottoa (parasta Sharpea), mihin rahoituksen perusteorian mukaan sijoittajat pyrkivät.

Jeans kirjoitti:

Mun mielestä tärkein pointti ottaa huomioon on, että suurin osa sijoittajista ei saa vipua lähellekkään riskittömällä korolla.

Jep. Itse olen laskelmissani pyrkinyt huomioimaan korot marginaalit riskittömän päälle laskien. Ihmetyttää, että niin harvassa akateemisessa paperissa niitä jaksetaan huomioida.

Jeans kirjoitti:

Lopuksi tutkimus toteaa, että ottaessa huomioon vivutus- ja kaupankäyntikulut, ei risk-parity enää tuottanut ylituottoa. Musta tuntuu, että betting against betassa voisi käydä samalla tavalla. Kaunis ajatus teoriassa, mutta imo törmää käytännössä liiallisiin ongelmiin.

Noin ainakin näyttää käyneen jonkunlaista BAB:ia noudattavalle BTAL-etf:lle:
https://finance.yahoo.com/chart/BTAL#eyJtdWx0aUNvbG9yTGluZSI6ZmFsc2UsIm…

Vähän turhan shorttipainotteista tuon liikehdintä mielestäni ja ehkä siksi ei oikein tuota mitään. Tuohan ei ole markkinaneutraali korrelaatioltaan, vaan vahvasti, jopa bondeja vahvemmin negatiivisesti markkinan kanssa korreloiva ETF. Turvaelementiksi salkkuun harkitsin, mutta vaatisin edes vaatimatonta pitkän aikavälin, syklit ylittävää tuottoa. Siitä tuo ei oikein pysty antamaan vakuuttavia lupauksia. Maksamaanhan en vakuutuksista lähtökohtaisesti ala.

Jeans kirjoitti:

Small capit ovat tuottaneet large capejä paremmin ja alhaisen P/Bn osakkeet korkean P/Bn osakkeita paremmin. Ensimmäinen anomalia näyttää melkein kadonneen viime 30 vuoden aikana, mutta P/B jatkuu edelleen.

Tässä myös todistusaineistoa rahoitus-opintoaineen kritisojille: kyllä, oppikirjassa ei luoteta sokeasti teorioihin, vaan tuodaan myös kaikki heikkoudet esille (eikä kaikki proffat usko tehokkaiden markkinoiden hypoteesiin)!

 

Jännä käyrä etenkin small-big-osalta, en ollut huomannutkaan, että jo noin kauan anomalia ollut hukassa. Olin alkamassa inttämään vastaan esittämällä Portfoliovisualizerin tulokset, mutta nehän vahvistivat kuvasi.. Sen sijaan mid-capit ovat tuottaneet melkein 2%/v enemmän vuoden 1981 jälkeen. 2000-luvulla taas pienet (7,52%/v) ovat jyränneet isot (3,95%), mutta midit (8,87%) jälleen olleet parhaita. Pienten ylituottojahan on osaksi selitetty niiden suuremmilla riskeillä, mutta kyllä nuo näyttävät Sharpellakin lyövän isot selvästi 2000-luvulla, ja vuoden 2008 romahduskin pienillä aavistuksen vähäisempi. Linkki Portfoliovisualizeriin.
Yksi tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mahdollistava selitys oli muistaakseni pienten vähäisempi likviditeetti ja siitä johtuvat isommat kaupankäyntikulut ja vaikeus ostaa ja myydä. Tehokkaiden markkinoiden profeetta-proffat ovat nerokkaita keksimään selityksiä tehokkaiden markkinoiden tueksi, vaikka joskus selitys kuulostaisi maalaisjärjellä vaikuttavan tasan päinvastaisesti. Esimerkiksi arvoyhtiöiden ylituottoja on selitetty niiden korkeammalla riskillä, minusta kun niillä vaikuttaa olevan vähemmän riskiä kuin kasvuyhtiöillä.

Harva on perehtynyt rahoitukseen oppiaineena riittävästi ymmärtääkseen kokonaisuuden. Itsekin olen käynyt vain muutaman ensimmäisistä kursseista, joiden perusteella luulin tehokkaiden markkinoiden hypoteesin olevan edelleen tieteen täysin tukeman, alkeiskursseilla kun ei vielä menty syvemmälle aiheen kommervenkkeihin.

 

Voisin kuvitella, että matalan betan anomalia ja arvoanomalia ovat sitkeää sorttia, sillä nehän perustuvat molemmat jossain määrin hyljeksittyjen, epätrendikkäiden osakkeiden ostamiseen. Jos sijoittajien mielenkiinto yksittäistä arvoyhtiötä tai matalan betan yhtiötä kohtaan kasvaa, niiden kurssit nousevat ja samalla ainakin vanha arvoyhtiö muuttuu liian kalliiksi arvosijoittajalle ja taitaa se betakin kurssin pullistuessa yleensä lähteä kasvuun, jolloin matalan betan osakkeita hakeva ohittaa kyseisen osakkeen ja etsii seuraavan matalan betan osakkeen.

Ps. Sori, musta on tullut vanhemmiten tietokonevammainen, en osaa poistaa tätä laatikkoa oman tekstini taustalta.

Pelkän risk of ruinin minimoiminen säätämällä vipu kestämään pahimmat historialliset romahdukset ei välttämättä maksimoi tulosta. Korkealla vivulla voidaan pysyä kyllä plussalla, mutta jos romahdetaan senttiluokkaan, niin sieltä ei enää oikein millään keinolla nousta huipulle. Kellyn kriteeri nähdäkseni paremmin maksimoi pitkän aikavälin tuotot niin, ettei koko pääoman menetys toteudu, mutta ei todennäköisesti myöskään tuo aivan senttiluokkaan painuminen, vaikka yli 90% romahduksia voikin tulla. Tämän näkee 15 x vivutetuista sertifikaateista, jotka oikeastaan aina pidemmän päälle painuvat senttiluokkaan, vaikkeivat menekään nolliin koskaan, 15 kun on lähes aina yli Kellyn kriteerin.
Mutta muuten kyllä tuo historiasta arvioiminen ilman Kellyä voi olla paras tapa, joskin luultavasti Kellyn kriteeri antaisi about saman vipukertoimen kuin kurssihistoriasta päätteleminen, jos tähdätään maksimaaliseen tuottoon ja unohdetaan riskikorjaukset.

Päivittäinhän vipua ei varmaan ole käytännöllistä säätää kaupankäyntikulujen, verojen ja vaivannäön takia, joten jonkunlainen vaihteluväli, jonka rajoilla tekee tasapainotukset, lienee parempi tapa.

Kellyn luku (tai joku muu maksimivivun määrittävä keino) voisi olla tarpeen myös, jos uskaltaa harrastaa äärimmäisen vivun antavia johdannaisia. Eli jos esimerkiksi Kellyn luku (tai puolikelly) on kolme, niin voit ottaa yhtä omaa osaa vastaan kaksi osaa velkaa, minkä voi toteuttaa esimerkiksi ostamalla 10%:lla salkun arvosta 21 x kertoimella varustettua johdannaista, jolloin salkkusi on 10% x 21 + 90% = 300%.

Korot olen omissa laskelmissani pyrkinyt huomioimaan, jopa hakemalla historialliset liborit taulukkoon ja lisäämällä niihin eri marginaalivaihtoehtoja. Johdannaisten kautta velkavipua on nykyään tarjolla luottokelvottomillekin ja jos en ole aivan harhaanjohdettu, niin siedettävällä 2,5% korolla alimmillaan tavistenkin tavoitettavissa minifutuureissa. En tiedä isojen poikien futuureista ja niiden kustannuksista vielä tässä vaiheessa riittävästi, kun en ole iso vieläkään. Enkä isoksi ole matkallakaan, kun tänään otin vivut pois, kun alkoi pakkaspäivät kyrsimään ja Trumpin valinta pelottaa, katsotaan vaalien jälkeen sitten taas. Jos Trump voittaa, niin saattaa iskeä ostopaikan tarjoava ylireagoiva hysteria, edellyttäen, ettei Trump ihan oikeasti laita koko maailmaa kauppasaartoon.

"Mietyttää hieman, millä perusteella kellyn kaavasta saa sopivan vivutusasteen sijoituksille?"

Eiköhän peruste tule todennäköisyyslaskennasta. Toimiminen edellyttää tietenkin, että annetut volatiliteetti ja tuotto-odotus ovat lähelle toteutuvaa. Jos oikein varovaisesti, vai pitäisikö sanoa inhorealistisesti, laskee Kellyn luvun, ei tulos usein olekaan kahta enempää ja joskus jopa alle yhden.

No en sitten tiedä, että onko Kellyn luku tarpeen, kun itselleen sopivaa vipua voi harkita suoraan historiallisien tuottojen perusteella arvioiden? Optimi ei välttämättä kovin usein, varsinkaan sijoittajan riskiprofiili huomioiden, ole tasan sama kuin Kellyn kriteeri.

Jos nyt tässä ymmärrän robustin oikein, niin en pitäisi Kellyn lukua suoraan kovin robustina, se menee helposti liian suureksi ja aiheuttaa tappioita ja koko pääoman menetyksiä, jos sen laskemiseen on käytetty huomattavasti parempaa ajanjaksoa kuin sitten sen avulla kohdataan. Puolikas-Kelly laskettuna romahduksiakin sisältäneeltä ajanjaksolta jo lienee melko turvallinen, mutta eihän sekään mitään mahda sille, jos tulevaisuudessa kurssit eivät nousekaan juuri lainkaan.

Omat vipuoptimaationi lähinnä Excel-harjoituksia. Keväästä alkaen kokeilumielessä vedin oikeallakin rahalla, ensimmäiset kuukaudet toimi kuin junanvessa vipu-etf:illä, nyt viimeiset kuukaudet taas olleet enemmän sitä vessan sisältöä, kun sekä pörssi että korkosijoitukset olleet laskussa samanaikaisesti, ja tietenkin tälle heikommalle ajalle satsasin reippaasti enemmän, kevään kokeilun rohkaisemana. Mutta omien kokemuksieni ajanjakso on tietenkin aivan liian lyhyt otanta, paremmin pääsee kärryille tutkimalla historiaa. Hurjimpana esimerkkinä, lähes täysin utopistisen epärealistisena tosin käytännössä, 3 x vipu-etf:t RETL + TMF vivutettuina Kellyn mukaan kyseisten rahastojen alusta, vuoden 2010 syksystä alkaen, olisi muuttanut 10 000€ => 27 miljoonaksi tähän päivään mennessä. Epärealismia tässä tulevaa ajatellen siis liian hyvä ajanjakso, jälkikäteen optimoitu vipu ja jälkikäteen valikoidut rahastot. Valitettavasti vuoden 2008 romahduksen kokeneita vipurahastoja on vain vähän. Niistä SSO, 2 x S&P 500 on 10 vuodessa voittanut S&P 500:n vain niukasti tuotoissa ja hävinnyt selvästi riskikorjattuna suuren volatiliteettinsa takia. Mutta SSO:kin olisi yhdistettynä korkorahastoihin ja vuosittaiseen tasapainotukseen antanut mahdollisuudet voittaa S&P 500 ylivoimaisesti. Matalamman riskin kuluttajatuote-UGE myös ollut selvästi SSO:ta tuottavampi.
Linkin takana esimerkkejä edellämainituista, myös volatiliteetit näkyvät, S&P 500:lla ollut rapiat 15% viimeisten vajaan 10 vuoden ajalta.
https://goo.gl/1WzPnJ

Itse olen laskelmissani aina käyttänyt historiallisia aikasarjoja, joita saa Portfoliovisualizerin, Yahoon tai vastaavien kautta. Mielestäni aika hyvä mittari on ollut salkun selviäminen vuodesta 2008, sen pahemman varaan en viitsi itse laskea. Mitään generoituja keskihajontoja en ole oikeastaan yrittänytkään tehdä, en tiedä onko se edes mahdollista, jos tuotot eivät noudata normaalijakaumaa tai mitään muutakaan kaavana esitettävissä olevaa jakaumaa? Tulevaisuutta en ole varsinaisesti pyrkinyt ennustamaan, mutta vaikuttaisi siltä, että vivuttaessa momentum kannattaa huomioida. Siis enemmän vipua viime kuukausien oltua vakaan tuottoisia ja vähemmän vipua tai vipu kokonaan pois epävakaiden ja tappiollisien kuukausien jälkeen. Ylipäätään riskinhallinta on vivuttaessa äärimmäisen tärkeää, korkosijoitukset olleet aiemmin suosikkini, mutta nyt kun ne ovat lasketelleet yhtä aikaa pörssin kanssa, niin olen alkanut miettimään momentumin käyttämistä riskinhallintaan.

Eilen tämän ketjun innoittamana kokeilin taas leikkiä yhden Excel-taulukkoni kanssa, siinä tuottotietoja vuodesta 1988->, uusi löytö, joka päti tuon taulukon kanssa oli, että Kelly olisi parhaan tuoton saamiseksi tuolla aikavälillä kannattanut jakaa n. 1,2:lla ja korkeimmillaan momentumia haistellut vipu olisi saanut olla n.9, sen yli meneminen hyvänkään momentumin jälkeen olisi aiheuttanut heikomman lopputuloksen. Pienillä eroilla ajanjaksossa, jolta momentum laskettiin oli huomattavan suuria vaikutuksia lopputulokseen, kuten monella muullakin tekijällä. Järin "robustia" tuottoennustetta Kellyn luvulla vivuttamisesta ei siis oikein voi antaa, mutta melkein kaikilla mahdollisilla vähänkään järkevillä arvoilla voitettiin kuitenkin vivuton indeksi selvästi, vaikka pyrin huomioimaan kaupankäyntikulut ja verot taulukossa. Kun S&P 500 oli noussut vuoden 1988 10 000€:sta n.160 000€:oon, niin erilaisien vivutuksien vaihteluväli oli 300 000€ - 4 milj.€. Tuo alarajan 300 000€ alkaa jo olla turhan matala, epävarmuustekijät huomioiden, jotta kannattaisi suinpäin syöksyä "kellyttämään".