Yleensä sijoitussuunnitelmaa laadiattaessa lähdetään liikkeelle riskinottokyvyn määrittämisestä. Muistan täysi-ikäiseksi tultuani OP:n konttoritädin tehneen riskinottokykytestin, jossa sanallisesti kuvattiin kuutta erilaista riskinottokykytasoa ja lause määritti suoraan 20% välein olevalla asteikolla, paljonko osakepaino voisi olla. Testi taitaa olla lakisääteinen ja ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta jopa mopolla ajeleva pikkupoika tajusi testin älyttömyyden. Matkasta ei jäänyt käteen kuin tavoitetili, johon ei ikinä rahaa siirtynyt, ja äidiltäni poistuneet käyttöoikeudet tiliini.
Opintojen aikana riskin ja tuotto-odotuksen suhde aukeni hieman paremmin. OP:n pääkonttorilla kurssivierailulla joku geelitukka osasi avata riskinottokykyä hieman paremmin, mutta rahaa ei vieläkään siirtynyt tavoitetilille, vaan avasin seuraavana päivänä Nordnetiin tilin.
Minulla ei varsinaisesti ole mitään eksaktia tavoitetta, mihin sijoitussuunnitelmallani tähtään. Omistusasunto ei ole ainakaan nykyisessä elämäntilanteessa ajatuksissa, vaikka ASP-tilille säästänkin minimisummaa. ASP-tili toimii jonkinlaisena hajautuksena ja jos elämäntilanne muuttuisi omistusasumiselle suotuisaksi, tilin saisi alle vuodessa täytettyä parempien lainaehtojen ja marginaalin saadakseni.
Kertynyt varallisuus kuitenkin luo selkeää turvallisuuden tunnetta. Välillä kuuntelen kauhulla kavereiden puheita, kuinka pitää odottaa palkkapäivään asti että on varaa maksaa osuus juhannusmökin vuokrasta – eikä kyse ole likviditeettiongelmasta, vaan puhtaasta persaukisuudesta. Nukkuisin tässä tilanteessa yöni paljon huonommin kuin nykyisellä lähes sadan prosentin osakepainolla. Jos salkku olisi sen sijaan kiinni yksittäisessä yhtiössä, nykyiset sikeät yöunet voisivat olla historiaa. Myöskään mahdollinen työttömyys ei pelota samalla tavalla ja uuden työpaikan etsimisille olisi paremmat edellytykset, kun ei tarvitse ensimmäistä siivoojan paikkaa ottaa vastaan.
Suomessa asuminen nostaa riskinottokykyäni. Vakuutukseni ovat täysin minimissään ja jos worst case scenario tapahtuisi – pörssi romahtaisi ympäri maailmaa, työpaikka (ja työterveyshuolto) lähtisi ja vakava sairaus iskisi yhtä aikaa – sosiaaliturva ja julkinen sairaanhoito ottaisivat kopin. Vaikka nuo kolme tekijää korreloivatkin varmasti jollain tasolla keskenään, uskoisin siinä tilanteessa maailmassa olevan paljon suurempiakin selviytymisen kannalta olennaisia ongelmia. Jos vain pörssi romahtaisi hetkellisesti, ei se todennäköisesti vaikuttaisi päivittäiseen elämiseeni välittömästi. Minun ei myöskään tarvitse säästää mahdollisten lapsien koulutukseen jne versus jenkit. Maariski on toki huomattava ja nykytasoisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyminen epätodennäköistä.
Jos sijoitussalkun käymä oma elämä ei kuitenkaan varsinaisesti vaikuta päivittäiseen elämääni, miksi tyytyä 100% osakepainoon? Muistan lukeneeni arvostelun sijoituskirjasta, jossa kehoitettiin nuoria hakemaan tuottoja 200% osakepainolla optioiden kautta. Yleisempi taktiikka on varmasti velkavivun käyttäminen. Optiokauppa ei kuitenkaan kuulu helppoon ja automatisoituun säästämissuunnitelmaani, enkä optioita ymmärrä riittävästi. Velkavivun käyttäminen osakkeisiin saisi varmasti yöunet häiriintymään, ainakin sijoituslainan hinnalla. Opintolaina on ollut hyvin halpaa ja hyvillä ehdoilla, joten sen olen itselleni sallinut kun järjestelmä sen mahdollistaa. Periaatteessa velkavivun käyttäminen kyllä kiinnostaa oman pääoman tuoton lisäämiseksi, mutta riskinä on taas alkaa ajoittamaan sijoittamistaan ja muutenkin pyrin vivun kanssa varovaisuuteen.
Pyörittelin myös muutamia riskinottokykylaskureita, mm. https://www.ifa.com/survey/. En oikeastaan keksinyt syitä, miksi en hakisi tämänhetkisellä elämäntilanteella parasta mahdollista tuotto/riski –suhdetta. Nyrkkisääntö on yleensä ollut osakkeisiin painolla 100 - ikä, mutta vasta kolmannella kymmenennellä elävänä ilman perhettä tai kiinteää omaisuutta uskon 100% osakesalkun olevan minulle sopivan.
Sijoitussuunnitelmaa tulee varmasti päivittää jatkuvasti, mutta uskoisin päivittämisen olevan paikallaan vasta elämäntilanteen muuttuessa tai kun salkun koko kasvaa huomattavasti. Jos salkku mahdollistaisi aikaisen eläköitymisen, riskeiltä suojautuminen ja pääoman turvaaminen nousisivat tärkeään asemaan. Tuolloin voitettu raha ei olisi yhtä tärkeää kuin hävitty raha. Tarkkaa summaa on vaikea määrittää, mutta puhuttaneen sadoista tuhansista. Ja toki siirtyminen turvallisempaan salkkuun olisi vaiheittainen ja riippuisi paljon elämäntilanteesta, eikä esimerkiksi miljoonan täyttymistä haeta täydellä riskillä ja sitten siirrytä yhtäkkiä suojattuun salkkuun. Mutta jotta tuohon tilanteeseen voitaisiin päästä, täytyy riskiä ottaa nyt.