Olet täällä

Kolumni: Turkista Kiinaan – Saga Furs

Jaa Twiittaa

Jos olisin maapallon diktaattori, kieltäisin kaiken turkistarhauksen. Koska valituksi tulemisen mahdollisuuteni ei ole kovin suuri, kannatan pestiä odotellessa suomalaista turkistarhausta. Kettutytöt ja kiinalaiset turkistuottajat taas mieluusti lakkauttaisivat tämän toiminnan. Kettutytöt eivät luultavasti tajua kenen etuja he oikeasti ajavat. Eivät muuten ainakaan kettujen.

Jos suomalainen turkistarhaus loppuisi, tuotettaisiin vastaavat nahat muualla. En ole käynyt sen enempää suomalaisella kuin kiinalaisellakaan turkistarhalla. Näkemättä tiedän, että eläimillä on Suomessa paremmat olot. Kerran jankkasin puoli tuntia yhden greenpeaceläisen kanssa, ennen kuin se myönsi, että tämä on mahdollisesti totta.

Vihreä väki muuten harrastaa paljon muutakin hyvää tarkoittavaa hölmöilyä kuin turkistarhauksen kieltämistä Suomessa. Minä taas olen pragmaatikko, eli ajan vain asioita, jotka oikeasti voivat toimia, eivätkä vain kuulosta hyvältä Kallion kasvisravintoloissa. Täten kannatan esimerkiksi luonnonsuojelua, ydinvoimaa - ja suomalaista turkistarhausta.

Saga Furs Oyj eli entinen Turkistuottajat on pörssiyhtiö Helsingissä.

Olen usein katsellut osaketta sillä silmällä, koska sen arvostustaso on historiallisesti ollut matala suhteessa yhtiön tulokseen ja omaan pääomaan.

En ole ennen tätä viikkoa koskaan ottanut, koska lähtökohtaisesti välttelen tällaisia yhtiöitä. Jos joku muuten hetken luuli, että kyseessä on eettinen sijoituspolitiikkani, meni iloisesti kahville.

En nimittäin tee mielelläni pitkäaikaissijoituksia tuottajien enemmistöomistamiin yhtiöihin. Näissä yhtiöissä lähtökohta ei tavallisesti ole yhtiön omistaja-arvon maksimoiminen. Oikea tavoite niillä on pääomistajan hyvinvointi. Tämä on vähemmistöosakkaalle melko epämiellyttävää, vaikkakin toki osakeyhtiölain vastaista.

Saga Fursin äänivalta on tukevasti Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton STKL:n hallussa. Yhtiöllä on ”tasainen” osingonjakopolitiikka, joka tarkoittaa, että osinkoa jaetaan sen verran kuin STKL tarvitsee, ei siis enempää. Saga Furs on ainoa pörssiyhtiö, missä koskaan olen kuullut yhtiökokouksen alentavan jaettavaa osinkoa hallituksen ehdotuksesta. Tämä historiallinen tapahtuma oli yhtiökokouksessa 2013.

Lisää olen kuullut vaadittavan monessa yhtiökokouksessa, vaikka itse asiassa hallituksen ehdotus on maksimiosinko, paitsi jos se alittaa osakeyhtiölain mukaisen minimiosingon.

Turkistuottajien nettisivuilta näkee, että turkiksia myytäisiin mielellään kenelle vaan. Sijoittajille tietoa jaetaan äärimmäisen niukasti. Katkeilin itsekseni, kun klikkasin yhtiön sivuilta kohtaa osakkeiden hinnat, noteeraukset ja trendit. Sieltä sain selville, että osakkeen kurssikehitystä voi seurata Nasdaq OMX Nordicin sivuilla.

Jyrkempi sijoittaja voisi ottaa tämän vittuiluna, mutta on siellä sentään oikea linkki, joten eiköhän tämä ole ihan vilpittömässä mielessä laitettu.

STKL:n toiminnanjohtajan Marja Tiuran liiketoiminnalliseen kyvykkyyteen suhtaudun lisäksi epäluuloisesti.

Yhteistyökyvyttömät populistipoliitikot harvoin ovat taitavia linjajohtajia. Tosin uskon, että Tiura on lobbaushommissa ja bisneksen hoitavat Pohjanmaan pojat.

Viime viikolla lukaisin Sijoitustiedon foorumilta, että Tanskan helmikuun huutokaupassa oli minkit viety käsistä huippuhinnoilla. Kurssi taas ei ollut juuri noussut. Viime vuonna nahat olivat käyneet huonosti kaupaksi, koska kiinalaisilla oli ongelmia paikallisen verottajan ja venäläisillä romahtaneen ruplansa kanssa.

Luin tiedotteen Tanskasta ja V.R.:n tiedot vaikuttivat olevan oikeita. Hongkongissakin raportoitiin vähän myöhemmin parempaa myyntiä, kuin mitä oli odotettu.

Sagalla on omaa pääomaa 25 euroa per osake, missä paikkeilla kurssikin pyörii.

Tulosta se on hyvänä vuonna tehnyt jopa yli kuusi euroa. Viime vuonna, kun turkistuottajien maailma romahti, tuli 0,41 euroa.

Sitten tajusin, että nämähän myyvät minkkinsä pääosin dollareilla kiinalaisille. Kulut sen sijaan ovat euroissa. Dollari on vahvistunut sitten viime lokakuun tilinpäätöksen radikaalisti. Maaliskuun huutokauppa alkaa 10.3. ja yhtiö tekee tuloksensa pääosin neljässä Suomen huutokaupassa. Kaiken järjen mukaan maaliskuussa minkit ja ketut kelpaavat kiinalaisille, kun pääsevät heiluttelemaan vahvistuneita dollarinippujaan.

Näin kävi jo Tanskassa, ja sen jälkeen dollari on vahvistunut vielä lisää. Tästä vuodesta voi taas tulla Sagalle useamman euron tuloksen vuosi. Kun Mario Draghi heittää ensi maanantaista lähtien rahaa helikoptereista pitkin Eurooppaa, luulisi yksinumeroisen P/E:n alkavan houkutella sijoittajia.

Ahneuteni ylitti pelokkuuteni ja ostin osaketta pienen määrän. Jos maaliskuun huutokauppatiedot tai 26.3. osavuosikatsaus tai joku myy syy nostaa kurssia merkittävästi, irrotan varmasti.

Minä kehotan siis varovaisuuteen tämän yhtiön kanssa. Kerroin ostoksistani Sijoitustiedon keskustelupalstalla, ja siellä on jo kuulemma beesattu eli ostettu osaketta perässäni. Let’s be careful out there.

Mielestäni se miten Saga Furs näyttää kohtelevan vähemmistöostajia, on lähinnä rikollista.

Siksi kurssi on niin halpa, ja saattaa sellaisena pysyä jatkossakin. Rahastotkaan eivät hirveän mielellään ota epälikvidiä lappua vähemmistöosakasvihamielisellä pääomistajalla varustettuna.

Saga Furs luotottaa turkiksentuottajia, ja sillä rintamalla voi olla tulossa isojakin kupruja. Viime vuosi oli hyvä vuosi tehdä turkistarhalla pieni omaisuus. Jos nimittäin aloitti isolla. Jos aloitti pienellä, voi olla, että naapurit näkevät vielä tällaisilla turkistarhoilla laudat eessä ovien.

Minun ostokseni oli puhtaasti spekulatiivinen. Tämä ei ole sellainen arvostettu pitkäaikaissijoitus, vaan juuri sitä mitä vasemmisto kutsuu keinotteluksi. Olen spekulantti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen.

Turkistoiminnan kieltämisestä Suomessa on sinänsä turha murehtia. Seuraava hallitus on kepuvetoinen, ja se mieluummin rakentaa moottoriteitä turkistarhoille kuin sulkee niitä. Ainoa hallituskombo Suomessa, joka turkistarhauksen kieltäisi, olisi vasemmistohallitus vihreillä täydennettynä. Suomalaisen turkistarhauksen ja valtiontalouden kannalta toivon, että tällaista ei koskaan tulisi.

Olen muuten turkishuutokauppojen aikaan pääosin turhaan odotellut kasinolla kiinalaisia turkiksenostajia tulemaan Punto Banco -pöydästä pokeripöytään. Kasinolla on kaikki mahdollinen henkilökunta töissä aina tähän aikaan. Itse asiassa pokerinpelaajilla ovat asiat tavallista huonommin, koska kaikki Casino Helsingin ylimääräiset resurssit kohdistetaan turkistenostajiin. Ymmärrän takana olevan liiketoimintalogiikan, vaikka se toki joka kerta vähän nyppiikin.

Marja Tiuralle tiedoksi: Kun esittelet laskelmia turkistarhauksen tuomista vientimiljoonista, ota mukaan se muutama miljoona euroa, minkä turkiksenostajat vuosittain Mikonkadulle jättävät.

Iltarukoukseni pokeri- ja pörssijumalille:

Tulkoot kiinalaiset sankoin joukoin Vantaalle paksuilla dollarinipuilla varustettuna ja ostakoon he kaikki tarjolla olevat ketun- ja minkinnahat. Sen jälkeen kokeilkoot he illalla onneaan pokeripöydässä.

Keskustele Saga Fursista täällä