Kolumnit

Kolumni: Anaalien odotus ei ole markkinoiden odotus

Aki Pyysing |
Jaa Twiittaa

Jotkut meklarit kutsuvat osakeanalyytikkoja ystävällisesti anaaleiksi. Taustalla lienee sama ilmiö kuin miksi sprintterit kutsuvat kestävyysjuoksijoita nylkyiksi. Tietenkin läheisille kollegoille annetaan arvostava hellittelynimi.

Osavuosikatsausaika alkaa olla ohi. Ensi viikolla hitaimmatkin saavat osarinsa (=osavuosikatsausten hellittelynimi) ulos, ja sitten alkaa olla Q2 (=toinen vuosineljännes) paketissa Helsingin pörssin osalta.

Ennen osavuosikatsausta on tiedossa analyytikkojen odotus tuloksesta, jos yhtiötä joku seuraa. Pienimpiä yhtiöitä ei välttämättä seuraa yksikään analyysinsä julkaiseva taho. Konsensusennuste on kaivettavissa pienellä googlaamisella yhtiökohtaisesti. Vuosiennustekoosteita julkaisevat esimerkiksi Talouselämä ja Kauppalehti.

Sijoitustiedossa ovat olleet artikkelit Q2, 2014 osalta isoimpien yhtiöiden omista odotuksista, niiden toteutumisesta, analyytikkojen odotuksista ja markkinareaktiosta. Nämä ovat muuten paras kooste mitä olen vajaalla 30-vuotisella urallani nähnyt. Uskallan kehua, koska en ole itse tehnyt. Olen aivan liian laiska tuollaisen koosteen kasaamiseen. Keep up the good work, boys.

Jos yhtiö ylittää analyytikkojen odotuksen neljännesvuosituloksesta, tämä ei ole tae kurssinousulle.

Anaalien ennuste on pukumiesten exceleitä, oikeat sijoittajat saattavat odottaa ihan jotain muuta kuin konsensusennusteen mukaista tulosta.

Markkinoiden odotusta ei voi tietää, mutta sitä voi arvailla. Jos esimerkiksi osarin alla on kovaa kurssinousua ilman mitään uutista ja konsensusennuste ei odota tulosparannusta, on perusteltua olettaa, että ”markkinat” odottavat tulosparannusta. Asialla saattavat olla optimistiset sijoittajat tai sitten insiderit, joilla on parempaa tietoa asiasta kuin mitä on julkaistu. Näistä jälkimmäiset ovat useammin oikeassa.

Jos osake nousee tulosjulkistuksen alla ja sitten tulema napsahtaa ennusteeseen, olen hyvin taipuvainen painamaan myyntinappia heti kun tulos on ulkona. Hyvällä lukemisnopeudella voi joskus tehdä ihan paperirahaa.

80-ja 90-luvun vaihteessa tein meklarin töitä HSSP:ssä. Muistan kun faksilla (nuoremmille tiedoksi: telefax on laite, josta tulee viestit paperilla) tuli SP-Sijoituksen osavuosikatsaus, jossa yhtiön substanssiarvon (=oma pääoma per osake) ilmoitettiin olevan 20 prosenttia alle pörssikurssin. Päämeklarimme survoi välittömästi kaikki ostolaidat puhki. Vartin päästä kurssi oli selkeästi alle näiden myyntihintojen. Sitten hän alkoi pohtimaan, mille asiakkaille nämä jaetaan vai oliko niitä pankin omassa salkussa.

Lisäksi osavuosikatsaus on paljon muutakin kuin pelkkä osakekohtainen tulos tai substanssiarvo, jotka toki ovat seuratuimmat indikaattorit. Operatiivisissa yhtiöissä tupataan ihmettelemään ensin tulosta ja sijoitusyhtiöissä substanssia. Substanssia kutsutaan muuten nykyisin useimmin NAV:iksi (=net asset value).

Uskoisin, että tulosta tai NAV:ia vielä enemmän pähkäillään yhtiön tulevaisuuden näkymiä. Osa yhtiöistä julkaisee hyvinkin tarkkoja omia ennusteitaan tuloksestaan. Osa ei ennakoi numeroita lainkaan, mutta ilmaisevat sanallisesti kuitenkin jotain tyyliin ”loppuvuodesta odotamme vaikeaa” tai ”uskomme pystyvämme hyvään tulokseen myös loppuvuodesta”. Jos tämä odotus laskee edellisestä katsauksesta, on odotettavissa melko varmaa drop’n’rollia, ellei tästä ole jo ilmoitettu etukäteen tulosvaroituksella eli niin kutsutulla negarilla.

Jos kurssi ei laske, vaikka negaria ei ole tullut ja näkymiä synkennetään, ovat markkinat sitten osanneet odottaa tätäkin. Osa sijoittajista on valitettavasti paremmin informoituja kuin toiset tai sitten arvaavat analyytikkoja paremmin. Onneksi valtaosa sijoitusrahan päällä istujista on palkkatöissä eikä niin hirveästi välitä muusta kuin työpaikkansa säilyttämisestä.

Odotusten lukeminen on melkoista kremlologiaa.

Jos Antti Piippo vielä joskus allekirjoittaa jonkun yhtiön osavuosikatsauksen tekstiosan, en lähtökohtaisesti usko sanaakaan. Koneen omat odotukset ovat olleet usein kovat ja yleensä yhtiö on sitten ylittänyt nämäkin. Jos joku Herlin on vastuussa odotuksista, suhtaudun siis paljon luottavaisemmin kuin johonkin Piippoon.

Kun lukee saman yhtiön osavuosikatsauksia vuodesta toiseen, pääsee hyvin sisälle yhtiön tiedottamispolitiikkaan. Jos on kiinnostanut jostain yhtiöstä sijoituskohteena, voi vanhojen osareiden ja tilinpäätösten lukeminen olla hyvin sivistävää ja jopa rahallisesti hyödyllistä. Joo, kaikki nämä ovat markkinoilla tiedossa - ja suurin osa sijoittajista on unohtanut koko historian.

Joka tapauksessa kannattaa pitää mielessä, että anaalien ennuste ei ole yhtä kuin markkinoiden odotus. Syitä tähän on useita. Sijoittajat ovat kroonisesti ylioptimistisia tai yltiöpessimistisiä. Analyytikot taas päivittelevät ennusteitaan laiskasti ja tarkkailevat toisiaan eli harva uskaltaa ottaa vahvaa konsensuksesta poikkeavaa näkemystä. Usein mukana konsensuksessa on ennusteita ajalta, jolloin Ukrainaan kuului vielä Krimin niemimaa.

Voittava sijoittaja taas on inhorealisti ja päivittää näkemyksiään ahkerasti. Hänellä ei ole tarvetta hymistellä konsensuksen mukana, vaan voi ottaa ihan reippaasti omaa näkemystä. Kenkää ei oman salkkunsa hoitajalle tule, vaikka arvaus menisikin pieleen. Taloudellisia vahinkoja toki voi tulla, mutta niistä otetaan opiksi ja seuraavalla kerralla tehdään vielä valistuneempia sijoituspäätöksiä.

Anna kommenttisi tai keskustele kolumnista foorumilla klikkaamalla tästä.