Olet täällä

Kolumnit

Velkaa ei tarvitse pelätä – mutta kunnioittaa pitäisi

Minä pelkään velkaa kaikilla tasoilla erittäin suuresti. Nuorille haluan sanoa, että älkää lähtekö velkarahalla mukaan. Sijoittakaa osakkeisiin vain niin paljon kuin voi hävitä.”

Näin sanoi nuorille HS Vision haastattelussa veteraanisijoittaja Erkki Sinkko 83v. Tämän olisi joku voinut kertoa Akille 21v, joka otti kaikki sijoituslainat, mitä suinkin myönnettiin. Ja askaroi itsensä pahimmillaan 800.000 markan nettovelkoihin.

Tuskin olisin nuorena ja yli-itsevarmana osakespekulanttina ainakaan Sinkkoa kuunnellut. Tai itse asiassa luin Erkin kolumneja jo 80-luvulla ja tykkäsinkin niiden reippaasta suoran osakesijoittamisen puolesta liputtamisesta. Mutta ansiokkaan kansankapitalismin esitaistelijan jo silloinkin markkinoima elämäntapapihistäminen vaikutti melko ahdistavalta.

Tosin koko 90-luvun alun päädyin venyttämään joka jeesuksen penniä. Tämä johtui eloonjäämiskamppailuuni käyttöön ottamastani väliaikaisesta taktiikasta, eikä mistään ”Ollaan vaan ja sniiduillaan” -strategiasta. Kun nousin muutaman pinnan alla vietetyn vuoden jälkeen nettovaralliseksi joskus 1992-3 haminoissa, suostuin jopa muutaman päivän Länsi-Suomen lomamatkaan. Luiskahdin kyllä Hamburger Börsista puhelinkoppiin salaa meklarille soittamaan.

Tällä kertaa kaikki on toisin

Huolimatta omista velkavuoressa vietetyistä vaaran vuosistani, haluan kuitenkin huomauttaa, että korkotaso on tällä hetkellä nolla. Tai ainakin lähellä. Nordnetin Superluoton Kulta-tason korko on 0,99%. Mie tuskin tässä elämässä täytän sen ehtoja.

Korkeintaan 20 prosentin paino yksittäisessä osakkeessa on tainnut jäädä tälläkin vuosituhannella missään vaiheessa saavuttamatta. Jos mie näen paikan, niin tosiaankin lauon heti. Laiskahkolla ja rimpuilevalla osakeskannaamisella vastaan tulee sopivalta tuntuvia ostokohteita suhteellisen harvoin.

Eikä ehto ”Luotosta käytössä korkeintaan 20 prosenttia salkun (jo valmiiksi matalilla prosenteilla lasketuista) lainoitusarvoista” ole sekään toteutunut kuin satunnaisesti.

Korot muuten heiluivat kaksinumeroisissa luvuissa 90-luvun alussa. En vieläkään näe, miten EKP voisi uskaltaa nostaa korkoja merkittävästi, eikä ole kyllä sitä pystynyt miulle uskottavasti selittämään edes kaikkein kuumimmat hyperinflaatiolla pelottelevat kryptokeisarit.

Jos vierasta pääomaa saa prosentin, parin hinnalla ja osakkeiden tuotto-odotus on vaikkapa seitsemän prosenttia, on vieraan pääoman käyttämättä jättäminen lähinnä rahan polttamista.

Mikä on osakkeiden tuotto-odotus, on toki arvauksen varassa. Omassa salkussani näen silti paljon osakkeita, jotka tekevät seitsemän prosenttia tai enemmänkin suurehkolla todennäköisyydellä. Sanottakoon taas tässä yhteydessä, että luulen jatkossa yleisindeksitasolla jouduttavan tyytymään historiallista matalampiin tuottoihin. Korkotason reilusti ylittävää tuottoa osakkeista on seuraavinakin vuosikymmeninä kuitenkin tulossa.

Korothan pystyy maksamaan perussalkusta osingoilla ja vielä jää vähän ylikin. Tilanne on siis jo vuosia ollut luottotiedot kunnossa oleville sijoittajille poikkeuksellisen houkutteleva ottaa vähän vipua salkkuun. Miekin olen nostellut limiittejäni ylöspäin aina kun vakuuksista on lisätilaa löytynyt.

Indeksirahastosijoittajille sanoisin, että ilman edes kymmenen prosentin vipua ajeleminen on vastuutonta sijoittamista. Ainakin jos tarkastelee tuottojen maksimoimisen perspektiivistä.

Toki jos on syntymästä tai teknokuplan puhkeamisesta säikähtänyt, ei voi mitään. Voihan sitä pelata pelkästään omilla rahoillaankin. Mutta vaurastuminen siinä radikaalisti hidastuu.

Yritettyäni tässä kappaleessa villitä nuorisoa velanottoon, on toki aika setämiehen vähän sormeaankin heristellä.

Poikki ei saa mennä

On melkoinen ero ajella täyteen kuin maltillisesti vivutetulla salkulla. Toivonkin, että monissa asioissa arvostamani Erkki Sinkko tarkoitti velan pelkäämisen suhteen sellaisen velanoton pelkäämistä, kuin mie 80-luvulla harrastin. Pahoin pelkään, että Emil Elo poimi erinomaiseen haastikseensa Sinkon oikean ajatuksen kaiken velanoton väistelemisestä. Tämä on odotusarvomielessä hönöilyä.

Joskin maailma on erilainen pokeriammattilaisen ja lukion lehtorin silmin. Lisäksi jos jostain käsittämättömästä syystä elän 83-vuotiaaksi, tuskin miulla silloin enää on sijoituslimiittejä miinuksella. Ainakaan kovin paljon.

Jos sitä vipua lähtee mukaan peliin ottamaan, niin ajellaan sitten varovaisesti. Pakkorealisaatioihin ei salkkua saa koskaan päästää. Luototusasteiden ja velan ehtojen olisi syytä olla sellaiset, että osakkeiden puoliintuessakaan ei vielä oteta kaupankäyntinappeja pois omista käsistä. Tulevina vuosikymmeninä tulee nimittäin vielä useita samanlaisia pörssinotkahduksia kuin viime kevään koronakuoppa.

Paniikkihäiriöihin taipuvaisille velan käyttö ei myöskään sovi. Ei kyllä sovi suora osakesijoittaminenkaan, mutta yritetään tällä kertaa keskittyä velan käyttöön osakesijoittamisessa. Tulee törkeän kalliiksi, jos ensin velkarahalla kuumissaan ostaa (molempiin suuntiin voi siis panikoida) ja sitten joskus myöhemmin paniikissa myös myy.  

Yleensä panikoiminen vain pahenee ikääntyessä (väittävät vanhukset mitä hyvänsä), joten jos sinulla on vieläkin kaapit täynnä vessapaperia tai olit jossain vaiheessa varma koronan tappavan kaikki, älä koske velkarahaan sijoittaessa. Paniikkihäiriöisyytesi tuskin helpottaa tulevaisuudessa. Ehkä joku mietiskely voisi auttaa? En tiedä, kun en ole koskaan kokeillut.

Itse saan sydämentykytystä aina kun olen edes lähellä kaataa vesilasin. Siiderilasista nyt puhumattakaan. Voisiko joku joogi kertoa miten tästä pääsee (joogaamatta) eroon? Mutta edes orastavia paniikkioireita osakemarkkinoilla tunsin viimeksi 1990-luvun alussa (samoin kuin Sinkko), kun Helsingin pörssi laski yli 70 prosenttia kolmen ja puolen vuoden aikana.

Likviditeettiä pitää aina olla

Vanha hevosmiesten hokema on, että miehellä pitää olla aina hevosen hinta taskussa. Osakesijoittajalla taas olisi aina fiksua olla likviditeettiä salkussaan. Koska mistä sitä tietää milloin taivas taas putoaa niskaan ja solideja voitollisia ja vallihaudallisia yhtiöitä saa taas ostaa alle tasearvojensa, kuten keväällä 2020 kävi.

Tietysti limiitit tykkäävät, kun niitä käytetään, ja joskus voi tulla ammuttua kaikki ostoslaukaukset ennen kuin markkinat ovat löytäneet pohjansa. Tällöin kannattaisi välittömästi a) tutkia lisävelanottomahdollisuuksia b) tutkailla olisiko salkussa sittenkin joku heikko yhtiö, josta oikeasti pitäisi irrottaa. Paperikäsi-Pyysing ei muuten saanut koronakuopassa limiittejään käytettyä lähellekään pohjaan.

Selvisin 90-luvun sijoitusveloista a) koska olen sunnuntaina syntynyt b) koska pidin likviditeetistäni niin hyvää huolta kuin suinkin mahdollista.

Jokaisesta tulee rikas

Haastattelussa oli paljon hyvääkin. Olen vain sen verran eteläkarjalainen, että poimin yleensä omiin juttuihini muiden jutuista esille sen kohdan, josta olen jyrkästi eri mieltä. Jos sanon sen tarpeeksi hauskasti haastateltavan fanit sitten jaksavat yleensä päivän pari twitterissä kivittää.

Joten etteivät Sinkon fanit heittele kepeillä tai yritä ajaa rollaattoreillaan yli, nostan framille Erkin rohkean lausunnon:

Uskallan sanoa, että jokaisesta tulee rikas, kun vain pysyy pörssissä ja sijoittaa oikein.”

Tämä tapahtuu kuulemma näin:

Lykätkää oman asunnon ja auton ostamista. Lopettakaa lomamatkat ja luopukaa alkoholista. Laittakaa edes vähän rahaa pörssiin joka kuukausi. Vähitellen tuottoa kertyy niin, että se tuntuu taloudessa.”

Näinhän tämä menisikin kuin Strömsössä. Kansamme on huolellisesti yritetty pelotella osakesijoittamisen riskeillä, mutta kyllästetty loton tuplajättipoteilla sekä kauppojen mummorullilla, joten koko kansa ei pörssikursseille valitettavasti kuitenkaan pääse koskaan.

Olen joka tapauksessa itsekin ilahtunut samoista asioista kuin Erkki Sinkko:

Suomalaiset naisetkin ovat löytäneet pörssiin ja Helsingin Sanomatkin voi nykyään käyttää ”kansankapitalismi”-sanaa pääkirjoituksissaan!

Keskustele

Tutustu Suomen suosituimpiin viputuotteisiin ilman välityspalkkiota
Liity Sijoitustiedon jäseneksi