Olet täällä

Kolumnit

Valtionyhtiöt pörssissä - koulukiusaajien suosikkikohde

Taistelu maakuntalentojen turvaamisesta oli synkkä episodi suomalaisessa poliittisessa historiassa. Jossain määrin hilpeyttä toki herättivät useampien poliitikkojen vaatimukset ehdollisesta osakeannista. Eli Finnairin pitäisi luvata lentää sisukkaasti Joensuusta Helsinkiin, vaikkei paluukoneeseen ymmärrettävistä syistä olisikaan yhtään tulijaa, tai valtio ei merkitsisi osakkeita Finnairin annissa.

Tällainen ehdotus paljastaa tekijänsä jättäneen pörssikurssit suorittamatta hyväksytysti, eli puhuvansa läpiä päähänsä. Ehdottajat eivät yleensä ymmärrä, että antirahan ehdollistaminen pitää sisällään joko valtion omistusosuuden dilutoitumisen Finnairissa (ei käy vasemmistolle) tai yhtiön konkurssin (ei käy aluepoliitikoille).

Jos mille tahansa yhtiölle ollaan antamassa suoraa valtiontukea, oli se sitten takauksia tai selvää rahaa, tukeen voidaan kyllä hyvin leipoa sisään aluepoliittisia vaatimuksia. Ja tätä leipomista on Suomessa ihan merkittävässä määrin vuosikymmenien ajan harrastettukin. Kekkosen ajoista on kuitenkin taidettu pääsääntöisesti siirtyä vähän ohuempiin leipiin.

Ennakkoluuloni pysyivät ennallaan, kun vassareiden kansanedustaja Matti Semi kertoi, että ”Finnair ei voi toimia pelkällä markkinalogiikalla, vaan sen tulee turvata Suomen sisäiset yhteydet ja elinkeinoelämän toiminta koko Suomessa”. Sama kun persujen Jari Koskela vaati ”tukipolitiikkaan” kytkettäväksi ehdollisuutta. Vähän kohottelin kuitenkin kulmakarvojani, kun valtiovarainministeri Katri Kulmuni kirjoitti ”Odotamme, että Finnair palvelee hyvien kotimaan yhteyksien kautta myös suomalaisia”. Tosin tämä oli tavanomaista kepulaista aluepoliittista sanalöpinää, joka on suunnattu lähinnä kotikentälle. Haluaisin uskoa, että valtiovarainministerikin ymmärtää, että pörssiyhtiön antiin osallistumiselle ei mielekkäästi pysty asettamaan ehtoja. Joka tapauksessa ainakin VM:n virkamiehet ymmärtävät.

Mutta tiesittekö, että meillä on puolue, jonka periaateohjelmassa lukee ”Julkisen vallan oma osallistuminen markkinoille on pidettävä rajattuna ja varattava sellaisiin tilanteisiin, joissa se on yleisen edun kannalta välttämätöntä tai yksityisiä toimijoita ei ole.” Ei se mitään, vaikkette ehkä tienneet. Tätä on nimittäin ollut vaikea päätellä ainakaan Suomessa harjoitetun julkisen sektorin määrätietoisen paisuttamisen perusteella.

Se puolue on siis kokoomus, joka tällä kertaa oli pitämässä julkisen vallan roolia pienenä vaatimalla, että valtion pitäisi ostaa Finnairilta maakuntalennot koronakriisistä toipumisen ajaksi. Pääsi siinä sitten muutama Kehä III:n ulkopuolinen kokkarikansanedustaja heiluttamaan iloisesti maakuntaviirejään. Epäilen tai vähintään toivon, että kannattamattomien maakuntalentojen subventoiminen valtion rahoilla ei ole ihan jokaisen kokoomusedustajan kärkiteema 2023 eduskuntavaaleissa, vaan kyseessä olisi ollut lähinnä kiusanteko keskustalaisille saman vaalipiirin edustajille.

Finnairin Topi Manner on varmasti lukenut politrukkien avauksia. Topi on saattanut pohdiskella, että jos olisi sittenkin pysynyt pankkiirina, voisi edes joskus sanoa, mitä omistajansa edustajista ajattelee.

Tokihan siis Finnair mielellään lentää, jos valtio kattaa tappiot. Lentojen subventoiminen osana ilmaston lämpenemisen pysäyttämistä ei olekaan ollut viime aikoina kovin usein tapetilla.

Fortum avasi hiilivoimalan – tavalliset rikolliset riemastuivat 

Kaikki tavanomaiset osapuolet Greenpeacesta Greta Thunbergiin ovat painostaneet Fortumia olemaan avaamatta 13 vuotta rakennettua ja 1,5 miljardia maksanutta Datteln 4 -hiilivoimalaansa. Kukaan täysipäinen ei toki ole kuvitellut, että Fortum vapaaehtoisesti polttaisi osakkeenomistajien rahaa, vaan työntää kyllä eurojen sijaan tämän viikonlopun jälkeen hiiltä uuteen kattilaan.

Meitä muita paremmat ihmiset olisivat oikeammalla asialla, jos mellakoisivat vanhojen hiilivoimaloiden edustalla. Tai vaatisivat Saksan ydinvoimaloita pidettäviksi auki ilmaston lämpenemisen estämisen nimissä. Mutta vaikuttaa siltä, että tärkeintä maailmanparantajille ei ole niinkään oikeaan suuntaan vaikuttava toiminta, vaan hyvä alarmistinen televisioviihde.

Kuinkahan moni Dortmundin mielenosoittajista on muuten pohtinut, että jos Fortum sulkee 2,9 gigaa vanhaa hiilivoimaa ja samaan aikaan avaa 1,1 gigaa uutta, nettovaikutus on ilmastolle positiivinen? Tämä voi kyllä olla poliittisesti epäkorrekti kysymys, koska matemaattisesti lahjattomat ovat nyt monta päivää mellakoineet, että lukion pitkää matematiikkaa painotetaan liikaa pääsykoevalinnoissa.

Fortumin koulukiusaajat ovat osin keksineetkin oikean kiusattavan Fortumin Pekka Lundmarkin sijaan. Pekkahan toimii vihervasemmistolaisten sylkykuppina jatkossa Nokialla, mutta hän tuskin oli Fortumin karavaania haukkuvista koirista juuri millänsäkään.

Marinin hallitus on siis hyvesignaloijille pehmeämpi ja oikeakin kohde. Sieltä löytyy monta ministeriä, jotka mielellään määräisivät valtionyhtiöitä palkkaamaan kaikki kaverinsa hyvin palkattuihin leppoisiin sisätöihin. Ihan kaikki toimittajat eivät ole onneksi ymmärtäneet, että Suomessa enemmistöomistaja voisi lähtökohtaisesti valita juuri sellaisen yhtiön hallituksen, kuin itseään huvittaa. Fortumin Uniper-kaupathan ovat näitä värikkäitä tapahtumia seuranneille sijoittajille opettaneet, että Saksassa nopeat henkilövaihdokset ovat aika paljon hankalampia.

Omistajaohjausministeri voisi siis lykätä Finnairin hallitukseen Piilokorko-Pekkarisen (kesk.) klaaneineen ja Jyväskylän lennot olisi turvattu saman tien. Tai Emma Karin (vihr.) parhaine kavereineen Fortumin hallitukseen ja hiilivoimalat sulkeutuisivat ja valot sammuisivat vähän sieltä täältä aika rivakasti. Lisäksi Fortum alkaisi rakentaa mailleen valkoposkihanhille ruokailupeltoja. 

Tämä toki olisi väärin pörssiyhtiöiden pienomistajia kohtaan ja osakeyhtiölain vastaistakin, mutta mahdollista. Se myötätunto, jota Emma Kari (vihr.) tuntee Fortumin pienomistajia kohtaan, lienee verrattavissa persujen puoluetoimiston tunteisiin edustaja Karin poliittisia vastoinkäymisiä kohtaan.

Käytännössä asiat kuitenkin mennevät niin, että yksittäiset poliitikot kinttuavat valtion omistamilta pörssiyhtiöiltä milloin minkäkin äänestäjäryhmän etujen turvaamista. Yhtiöt sitten nyökyttelevät julkisuudessa kiltisti, mutta oikeassa päätöksenteossa viittaavat näille kintaallaan. Nämä poliitikkojen ultimaatumit onkin oikeasti suunnattu omille äänestäjille: ”Katsokaa, pidän teidän puolianne! Kärnä bundolo!

Tällainen pelleily on kuitenkin omiaan heikentämään ihmisten uskoa demokratiaan. Kaikille ihmisille ei ole selvää, ettei valtio voi enemmistöomistajanakaan hygieenisesti määrätä yhtiötä tekemään tappiota, koska vähemmistöosakkaat ja usko omaisuuden suojaan Suomessa kärsisivät liikaa. Eivät Mikko Kärnät (kesk.) ja Peter Östmanit (krist.) puhuisi höpöjä valtion asemasta pörssiyhtiön enemmistöomistajana, elleivät he arvelisi äänestäjiensä tätä uskovan. Kai.

Ja on meidän nykyisessä poliittisessa kulttuurissamme eväitä valita omistajaohjausministeriksi sellainenkin, joka suhtautuu vähemmistöosakkaiden suojaan kuin mie jalankulkijoiden liikennevaloihin: Ohjeellisina.  

Valtion ei olisikaan syytä omistaa mitään pörssiosakkeita. Monopoliyhtiöitä voi kyllä yksin omistaa, joskin niihinkin pitäisi valita johtajat kykyjen eikä jäsenkirjan perusteella. Jos joku pörssiyhtiö katsotaan tarpeelliseksi julkisilla rahoilla pelastaa, tällöin valtion pitäisikin tässä yhteydessä ottaa osakkeet haltuunsa, mutta myydä ne sitten ensi tilassa markkinoille.

Lisäksi SaiPan pitäisi voittaa SM-Liiga. Kolmella seuraavalla kaudella peräkkäin.

Aki Pyysing 3.5.2020: Finnairkin kurottaa koronassa sijoittajien taskuihin

Aki Pyysing 1.10.2017: Fortum, vihreät valheet ja valtion omistajanohjaus

Keskustele

Johannes Ankelo 6/2020: Korreloivan kullan kimallus
Liity Sijoitustiedon jäseneksi