Monet ihmiset ovat käsityksessä, että Suomesta Brysseliin kannetaan tolkuttomat määrät rahaa. Ja niin miekin tämän viikon torstaihin asti. Luin Talouselämästä ”Kurkut, korkit, kiellot ja käskyt”-jutun, jossa mm. ex-pääministeri Jyrki Käteinen kertoi, miksi haluaa saada EU-korkin nenäänsä pikahuikkaa ottaessaan.
Mutta vielä suurempi uutinen oli, että 2022 jokainen suomalainen maksoi EU-jäsenyydestä 144 euroa. Tai siis tämä oli nettomaksu EU:lle per henkilö. Talouselämän nettomaksu 534 miljoonaa ei täsmännyt muistelemaani Suomen asukaslukuun, joten tarkistin Eurooppatiedotuksesta onko 144 euroa vai 534 miljoonaa oikea luku. Vai onko meitä sittenkin vain 3,7 miljoonaa sierainparia arvelemani 5,6 miljoonan sijaan.
Joskus oli sellainenkin aika, kun uskoin isojen lehtien luvut sellaisinaan. Mutta sitten vaihtui vuosituhat ja siirrettiin oikolukuresurssit poliittisen korrektiuden valvomiseen. Ja vaihdettiin miljoonat miljardeista erottavat ciscascus-osaajiin.
Osoittautui, että 144 euroa per nassu oli oikein. Tämä on selkeästi vähemmän kuin mitä maksoin elatusmaksuja kuussa toukokuuhun 2024 asti. Suorastaan humoristisen halpa hinta tulliunionin suojasta ja vapaasta liikkuvuudesta sen sisällä. Ottaen huomioon, että Bryssel syytää holtittomasti euroja sekä ranskalaisille maanviljelijöille että Strasbourgin kaupungille. Ilahduin siis vilpittömästi summan pienuudesta.
Jos olisin perussuomalainen eurovaaliehdokas, kysyttäessä ”Paljonko EU-jäsenyys maksaa suomalaisille?” vastaisin melkein miljardi euroa vuodessa. Jos taas joku aavistuksen vähemmän epäluuloisesti EU:hun suuntautuvien ääniä kalasteleva, määrittelisin summaksi suuruusluokkaa satanen per henki. Vielä on viikko aikaa kampanjoida, saa käyttää.
Eurovaalit eivät sytytä
Europarlamenttivaalien äänestysprosentti on ollut Suomessa niukasti Koskenkorvan alkoholipitoisuuden (38%) yläpuolella neljissä viime vaaleissa. Tämä kertoo selkosuomeksi, että vaalit eivät oikein nappaa kansalaisia. Vaikka pitäisi. Sillä on paljonkin väliä, lähetämmekö sankareita vai tunareita Brysseliin painimaan. Siellä nimittäin säädetään valtaosa regulaatiostamme ja jaetaan paskalasteittain (eng. shitloads of) hynkkyä.
Normaaleissa eduskuntavaaleissa tärkein valinta tehdään puolueen kohdalla. Mitkä puolueet muodostavat hallituksen on se mistä pitkälti Suomessakin eduskuntavaleissa äänestetään, vaikka ruotsalaisen mallin blokkivaaleista ei olekaan ainakaan vielä kyse.
Eurovaaleissa taas henkilöillä on enemmän väliä, koska europarlamentaarikkoja valitaan vain viisitoista. Tämä on yksi enemmän kuin 2019, nämä karkelothan pidetään viiden vuoden välein. Joten Teuvo Hakkarainen muodostaa yhden neljästoistaosan tämän hetken suomalaisista mepeistä!
Läpällä äänestämisen vastuuttomuudesta huusin muuten pää punaisena velttovirtaslaisille jo 1990-luvulla. Kun solidisti markkinataloususkovainen polttaa äänensä pellelle, on tapahtunut kahden äänen vahinko. Kuulin yhdeltä tutultani kännisten matkustajien hurranneen lentokoneessa känniselle meppi-Teuvolle, joten voi olla, että valutan vettä hanhien selkään.
Olen muuten kova polttamaan ihmissuhteitani huutamalla, kun näen täysipäisten ihmisten tekevän typeryyksiä. Tätä en siis tee pokeripöydässä, sieltä lähinnä patoutuu huutamistarpeita siviilielämään.
Älkää levittäkö ebolaa
Oletan Sijoitustiedon lukijoiden äänestävän vielä markkinatalousmyönteisemmin, kuin keskustelupalstalta voisi päätellä. Kovimmat kuumakallet yleensä nimittäin postaavat eniten, joten epäilen komentotaloussiipemme olevan postauksissa yliedustettuna. Näin ollen omasta perspektiivistäni toivoisin teidän äänestävän ahkerasti.
Toisaalta sijoitustietolaiset ovat valitettavasti myös niin sivistyneitä, että tietävät yhden äänen rajoitetun merkityksellisyyden. Jos olette niin laiskoja, ettette viitsi tehdä yhtä maksutonta palvelusta paremman yhteiskunnan suuntaan, toivoisin teidän kuitenkin vaikenevan asiasta. On jo jonkunlainen vastuullisuuden osoitus olla levittämättä vastuuttomuuttaan.
Olen äänestämään kannustamisen lisäksi myös yrittänyt joskus yrittänyt saada ihmisiä olemaan äänestämättäkin. Nuorena nimittäin yritin lahjoa viikonloppuna lakkiaisten takia luonani vieraillutta Lappeenrannan demarien nuoriso-osastoa (keski-ikä alle 80). Olen varma, että jos tuo kaksikko hankkii joskus rollaattorit, ne työntävät nekin sisukkaasti vaalipäivänä uurnille.
Ihan hukkaan eivät vaikuttamisyritykseni ole kuitenkaan menneet. Kerran sain ainakin äiskän äänestämään eurovaaleissa Liisa Jaakonsaarta, eli Nato-myönteistä demaria. Sellaisiakin oli siis olemassa jo ennen helmikuuta 2022.
Valintakelpoisuus ja vaalikoneet
Itse etsin vanhana poliittisen painoarvoni maksimoijana kaikissa vaaleissa sellaista ehdokasta, jolla on hyvä, mutta ei varma mahdollisuus tulla valituksi. Vielä en ole löytänyt sellaista, jonka valinnan oma ääneni olisi ratkaissut, mutta ei ole täysin poissuljettua, että niinkin voisi vielä tapahtua. Voittihan Suomi Euroviisutkin.
Vaalikoneesta en etsi ehdokasta, mutta tarkistan muilla meriiteillä valitsemani vastaukset. Politiikkaa seuraamattomille ymmärrän vaalikoneiden kelaamisen kyllä. Siksi niitä toimittajat virittelevätkin omien poliittisten mieltymystensä mukaan. Esimerkiksi mie koen olevani hyvinkin arvo- ja markkinaliberaali, enkä pääse ikinä vaalikoneissa oikeaa alakulmaa lähellekään. Alareuna on varattu paremmistolle ja sinne päästäkseen on pakko tyyliin vastustaa ydinvoimaa tai harrastaa puunhalailua.
Työntäkää polarisaatio nenäänne
Suhtaudun EU-korkkeihin luultavasti Momentum-Matikaistakin vihamielisemmin. Mutta en silti ole nähnyt tarpeelliseksi postata itsestäni kuvia korkki nenässä. En siis koe kyseessä olevan kovin elämää mullistava asia.
Aikamme irvikissa on twitter-keskustelu pulloon kiinnijäävien korkkien ympärillä. EU-kriittiset näkevät korkit yhdeksi EU:n tuomista maailmanlopun merkeistä. Ja suurempaa Brysseliä ajavat väittävät korkkeja hyödyllisiksi ja kutsuvat niistä vikisijöitä pikkulapsiksi.
Itse pidän molempia osastoja patologisina sekä propagandan levittäjinä että sen uhreina. Toiset ovat vain kuplautuneet oikealle ja toiset vasemmalle vaikka kohtaavatkin silloin tällöin twitterissä.
Mutta sillä aikaa, kun hönöt kiistelevät korkeista, sivistyneiden ihmisten on syytä käydä äänestämässä eurovaaleissa. Ainakin miulle oli uutinen, kun Aura Salla Sijoitustiedon Teerenpelissä kertoi, että EU:sta voi hakea myös sellaista rahaa, joka ei ole korvamerkittyä Suomeen. Olin luullut, että rahat on etukäteen pääsääntöisesti maittain jaettu ja sitten EU lähinnä valvoo, täytetäänkö tukilaput oikein. Tietäisittepä, lukijani, miten vähällä tiedolla näitä kolumneja väsätään.
Joka tapauksessa Suomi ja suomalaiset tarvitsevat kyvykkäitä meppejä puristamaan EU:sta mahdollisimman paljon rahaa Suomeen ja tekemään niin vähän haitallista regulaatiota kuin mahdollista.
P.S. Nykyisen alhaisen vaatimustason maailmassa täytyy alleviivata, että viimeinen lauseeni on osin huumorivitsi. Kyllä EU ainakin joskus on tehnyt myös hyödyllistä regulaatiota. Tätä saattaa olla vaikea hahmottaa, ellei ole soittanut Euroopassa kännykällä neljällä eri vuosikymmenellä.
