Olet täällä

Kolumnit

Tonni puhtaana käteen

Jaa Twiittaa

Koronavuoden lähestyessä loppuaan on hyvä hetki huomioida ihan aiheellisesti koronanpelkoisia vanhuksia. Miekin lähetin seitsemän joulukorttia arvostamilleni ikäihmisille, mikä oli seitsemän korttia enemmän kuin olen aiemmin tällä vuosituhannella lähettänyt yhteensä. Voi olla, että ei ole poliittisesti korrektia kutsua vähän yli seitsemänkymppisiä ”ikäihmisiksi”, mutta mie en välitä. Mökötelkööt, saavat kuitenkin kortin.

Tokihan oikea motiivini oli hyvesignaloida ja sitä myöten esittäytyä varajeesuksena. Mutta kannattaa kokeilla. Kun tipautin kortit postilaatikkoon, tunsin tehneeni jotain sellaista, mitä esimerkiksi nykyvihreät poliitikot väittävät tekevänsä päivittäin. En nyt sentään kuitenkaan tehnyt mitään niin merkittävää maailmanparantamista kuin politisoinut 114-vuotista perustuslakivaliokuntaa tai siirtänyt tai yrittänyt siirtää hyvän edessä olevia virkamiehiä uusiin tehtäviin. Palkitsin itseni tästä huolimatta rutikuivalla siiderillä.

Lisäksi voi tehdä rahanarvoisiakin asioita suurten ikäluokkien eteen. Monilla heistä on osakesijoituksia, joita he eivät hoida millään lailla. Esimerkiksi 150 Elisaa tai 100 kappaletta Kuopion puhelinta löytyy vielä kymmeniltä tuhansilta eläkeläisiltä vanhan puhelinliittymän jäljiltä. Nämä ovat valtaosalla menossa perikunnan iloksi.

Melko vähän tunnetun tuloverolain 48§:n mukaan omaisuuden luovutusvoitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovuonna luovutetun omaisuuden yhteenlasketut luovutushinnat ovat enintään 1 000 euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 22 Elisaa @44,57 tai 44 KPY:tä @22,55 voisi myydä verovapaasti, jos mitään muuta omaisuutta ei ole sinä vuonna laitettu lihoiksi.

Osakkeiden myyminen omatoimisesti on liikaa vaadittu useimmilta asuntovelkansa inflaatiolla hoitaneilta. Jos ei ole vielä 73-vuotiaana tullut kokeiltua moottoripyörällä ajoa, voi se ollakin vähän nihkeää. En tosin tiedä, en ole mopollakaan ajanut kuin ne pari kertaa, kun kaverit pelko perheessä antoivat 80-luvun alussa koittaa.

Joten vaaditaan reipas lapsi tai lapsenlapsi 1) selittämään 2) toteuttamaan. Ja vielä 3) valvomaan, että toinen jalka haudassa olevat humputtelevat rahat esimerkiksi kotiin toimitettuun ruokaan tai sosiaaliset etäisyydet säilyttäen oikein ravintolaillallisiin, eivätkä jätä niitä tilille makaamaan.

Näistä 1) ja 3) ovat haasteellisia, mutta pelkistä fyysisistä ikääntymisen aiheuttamista vaivoista kärsiville toteuttamiskelpoisia. Eikä 2) ole ihan helppo sekään. Pitää askaroida internetissä säilyttäjäpankin kanssa tai kyntää pörssilistaamattomien osakkeiden tapauksessa Fivan kylvämän kyisen pellon läpi Privanetissä eli allekirjoituttaa sopimus jossa väitetään luetun ja ymmärretyn kaikki ja hoitaa vielä toimeksiannon antaminenkin. Mutta se on vain kertarytinä ja -kitinä, jonka näppärä jälkeläinen hoitaa alta tunnissa.

Kannattaa toki huomioida välittäjän minimipalkkiot. Privanet ottaa näköjään hinnastonsa mukaan minimissään 40€, joten jos myy vanhan Kuopion puhelimensa verovapaasti kolmessa erässä, menee 80 euroa enemmän välityspalkkioihin. Mutta maksaa hankintameno-olettama 40 prosenttia yli kymmenen vuoden omistuksesta huomioiden 0,3 x (100 x 22,55 – 0,4 x 100 x 22,55) = 405 euroa vähemmän veroja.

En tunne ketään, joka maksaisi mielellään enemmän veroja. Joskin luen säännöllisesti poliittisiin tehtäviin pyrkivän tai muuten hyvesignaloivan väen lausuntoja, miten he kovin mielellään maksavat veroja. Tosin olen torjunut useamman vasemmistolaisen ystäväni ehdotuksen maksaa heille palkkaa, jotta he saisivat ansiosidonnaiseen tarvittavat 26 viikkoa täyteen. Näen laillisen verosuunnittelun kestävän eettisen tarkastelun oikein hyvin ja tukikeinottelun taas sitten aika paljon heikommin. Mutta miulla onkin pokeriammattilaisen ja osakespekulantin yleisesti arveluttavat moraalikäsitykset.

Joten en näe yhtään yhteiskunnallisesti vahingollisena, että suosittelen vahinko-osakeomistajien lisäksi myös osta ja unohda -väkeä käyttämään tämän verovapaan tonnin hyväkseen, ellei ole tullut pakkolunastuksia tänä vuonna vastaan. Valtiollahan täytyy olla rahaa rajattomasti, ainakin mikäli tarkastelemme tuoreen sote-uudistuksen fiskaaleja vaikutuksia.   

Edustan filosofista koulukuntaa, jonka mukaan elämän loppusuorallakin olisi hyvä ottaa iloa irti. Mutta ei mennä pankkiin yksin kysymään sijoitusneuvoja. Jälkimmäiseen päädyin, kun miulle selvisi 90-luvulla, että eläköityneellä entiselle esimiehelleni ja mummilleni oli pankista myyty eläkevakuutus.

Muistan keskustelun, jossa mie sanoin mummille: ”Sie et mee enää yksin pankkiin”, johon mummi huusi ”Sie sit saat ottaa miun rahat hoitaaksesi”. Olin lopettanut omaisuudenhoidon jo vuosi pari aikaisemmin, mutta suostuin kuitenkin ostelemaan mummille sen kahvikioskin ja kesämökin äiskälle myynnistä saamilla rahoilla jotain Marimekkoja, Fortumeja ja vastaavia. En ottanut palkkiota, mutta toisaalta olin suoraan alenevassa polvessa, joten omakin lehmä oli ojassa.

Mummia en saanut koskaan humputtelemaan osakesijoituksiaan, vaan se sinnitteli pienehköllä eläkkeellään. Kuten kaikki sivistyneet yrittäjät, mummi oli maksanut minimi-YELlit. On jonkun verran parempi muuten nähdäkseni sijoittaa osakkeisiin kuin maksaa senttiäkään ylimääräistä YEL-maksuja.

Nyt käyn samaa vääntöä rahan käyttämisestä vanhempieni kanssa, jotka mököttelevät, kun iskä hurjasteli tiellä Tampereelle peltipoliisin kohdalla ”seitsemän kilometrin ylinopeutta” ja sai satasen sakot. Nämäkin ovat jo sen saman torikioskin ja kesämökin pikkuveljelleni myyneet ja yritin selittää, että satanen ei tunnu ikidemarien hoidossani olevat osakesijoitukset huomioiden missään. Ei uponnut selitys kovin hedelmälliseen maaperään.

Mutta joka tapauksessa näen mielekkäämpänä joululahjana askarrella edelliselle sukupolvelle verovapaa tonni käteen ja vaikkapa pieni känni parilla kolmella laatudinnerillä toteen, kuin ostaa niille jotain tavaraa, mitä niillä muutenkin on enemmän kuin mihinkään tarvitsevat.   

Sijoittajan verotus -keskustelu

Lue kuinka vertaislainat ovat tuottaneet koronaviruksen aikana!
Liity Sijoitustiedon jäseneksi