Aloitan 26. kauteni pokeriammattilaisena. Tosin koska aloitin ammattimaisen pokerinpelaamisen keväällä 1995, tulee kvartaali korttien kehässä pyörimistä vakavasti katsellessa oikeasti täyteen vasta tämän vuoden toukokuussa. En osaa sanoa tarkkaa päivämäärää, koska etsin vanhoja pokerikirjanpitojani läppäriltä huonolla menestyksellä. Taisivat karata, kun luovutin viimeisen PC:ni kierrätykseen tänä vuonna, nyyh.
Tosin olen havainnut, että kaikki nettipokeriammattilaiset eivät liveammattilaisia ammattipelaajiksi laskekaan. Esimerkiksi viimeisimmässä Pokeriyhdistyksen kokouksessa todettiin, että paikalla on tavanomaista enemmän pokeriammattilaisia. Mie en yllätyksekseni ollut näissä luvuissa mukana.
Pidän kuitenkin ammattilaislisenssini voimassa edelleen, koska oma määritelmäni on yhä edelleen, että jos pokerilla tienaa riittävästi, ettei muuta tarvitsisi tehdä, kelpaa pokeriammattilaiseksi. Olen koko vakavan pokeriurani ajan puuhastellut myös kaikenlaista muuta, mutta tämä ei Pyysingin toverituomioistuimen päätöksellä riitä häpeälliseen palveluksesta vapauttamiseen.
Jos ammattilaisstatuksesta kiinni pitämisestä tulisi verotuksellisesti haitallisia seuraamuksia, kuten verohallinnon johtava veroasiantuntija Taneli Lallukka on aika ajoin vaatinut, lentäisi lisenssini rakettina taivaalle, sai niitä sitten ampua tai ei.
Yritän tässä nitoa pokeriurani ensimmäisen kvartaalin kompaktiin pakettiin. Tämä on tosin patologiselle rönsyilijälle haastava tehtävä.
1990-luku
Keväällä 1995 päätin David Sklanskyn kirjojen innoittamana kokeilla siipiäni pokerissa. Yllätyksekseni ne tuntuivat kantavan, ja aloin kuvitella olevani Doyle Brunsonin ja Barbara Enrightin lehtolapsi. Näin itseni pyyhkimässä Chip Reesellä pöytää Bobby’s Roomissa. Vuosikymmenluvun lopussa arvioin olevani Suomen johtava pokeriammattilainen.
Noughties
Suomeksi ei ole tietämääni kunnollista ilmaisua tämän vuosituhannen ensimmäiselle vuosikymmenelle, joten käytän englanninkielistä termiä, jonka opin tänään avovaimoltani.
Tämä oli pokerillisesti surkea vuosikymmen. Suomalaiset teinipojat tulivat jatkuvalla syötöllä hetkeksi rinnalle ja karkasivat pian kauas ohi. Pelit olivat 2003 Suomessa niin kuivat, että muutin kahdeksaksi kuukaudeksi Pariisiin syömään sammakoita 54 euron tuntikorvauksella. Sitten aloin luottaa nettipokeriin, ja uskalsin muuttaa takaisin sinne, missä kateus voittaa kiimankin.
Siirryin pokeriin, koska koko elämän kestävä ruudun tuijottaminen omaisuudenhoitajana tuntui kovin vähän Rock’n’Rollilta. Päädyin takaisin tuijottamaan ruutua vuosiksi 2004 -2010. Oh yes, oh yes, oh yes, olen Diogenes.
Aluksi luulin nousevani helpohkosti Nosebleedeihin (=netin suurimpiin peleihin) ja lopuksi päädyin tiputtamaan tasoja 25/50- regusta -> 2,5/5-grindaajaksi. Ei paljon lapsenlapsille kertomista, ellei oteta huomioon taloudellisesti kohtuuttoman kovaa tulosta.
2010-luku
Avioerottuani perinteisesti vuosikymmenen vaihtuessa, päätin hakea sosiaalisia kontakteja vanhasta ystävästäni kasinopokerista. Yllätyksekseni sieltä saaduilla tuotoilla pystyi kuin pystyikin hoitamaan kaksi asuntolainaa, ruokot kolmesta lapsesta ja vielä keskusta-asunnon vuokrankin.
Onnekkaat tapahtumat sekä sijoitusmarkkinoilla että pokerissa johtivat siihen, että vuonna 2018 annoin itselleni vapauden keskittyä pokeriturnauksiin. Liveturnausten pelaaminen on käsitykseni parhaasta viihteestä, joskin niistä saa irti selkeästi pienemmän tuntituoton kuin käteisistä. Päätin siis asettaa viihteen tuntituoton edelle.
Voitin edellisellä vuosikymmenellä paljon enemmän, mutta pidän nyt päättynyttä parhaanani. Pysyin edelleen voitollisena pelaajana erittäin kilpaillussa lajissa, joka suosii nuoruutta ja raittiutta. Olen 52 vuotta nuori ja kokeilin tipatonta tammikuuta 1989, mutta en tykännyt.
Muutama turnausvoittokin tuli, koska flipit ja vielä heikommissakin asemissa sisään survotut merkit palasivat riittävän monta kertaa mukavasti lisääntyneinä sunnuntaina syntyneen eteen.
2020-luku
En asettele mitään tavoitteita, enkä tee uudenvuodenlupauksia. Niistä on oikeiden päätösten tekemiselle nähdäkseni lähinnä haittaa. Tai voin luvata olla aloittamatta tupakointia. Kannabista ei lasketa, jos kihti vaikka sattuisi taas iskemään.
Jos vuosikymmen osoittautuu pokerissa tappiolliseksi, lupaan julistautua viihdepelaajaksi ja keskittyä Hendon Mob -lippujen keräämiseen – maksoi mitä maksoi.
Juice: Diogenes
Tiedä en, mutta epäilen,
että taivas on takana eilisten. Se taakse jää, se häviää, paitsi jos kuljemme ympyrää.
Kadulla seison järki kädessäin.
Miksi järki vain on lyhtynä etsijäin?
Tulee jumalan mies, hänkin kaukana kodista, ihmistä kysyy hän todista todista.
Ihmistä etsin järki kädessäin.
Sillalla seison järki kourassain. Marssijat marssii tahdissa marssijain. Sotilaat kurissa kaukana kodista, sotiin on menossa, tulossa sodista. Ihmistä etsin järki kourassain.
Oh yes, oh yes, oh yes Olen Diogenes
Kun hallitsijan tapaan, hän polkee minut rapaan ja kysyy mikä on.
Kiitä, kiitä, kiitä, mene, mene siitä, eestä auringon.
Väkijoukko tuo seisoo torillain. Sekö vienyt on järjen kourastain? Onneton olento kaukana kotoa, leipää ja sirkusta, lottoa, totoa.
Ei järkeä ei, vain ihmistä sielussain.
Oh yes, oh yes, oh yes, olen Diogenes
