Kolumnit

Pankista saa rahaa lähinnä, jos sitä ei oikeasti tarvitse

Aki Pyysing |
Jaa Twiittaa

En ole yhteentoista vuoteen suoraan omistanut edes asunnon puolikasta. Tosin yhtä 17 vuoden takaista asuntolainaa lyhentelen vielä ensi kevääseen asti. Olen siis tyytyväinen vuokra-asuja, mutta viime kesänä harkitsin kerskakulutusta, eli kaksion ostamista samasta kerroksesta kuin vuokrakolmioni sijaitsee, ManCave/AirBnB/sukulaismajoitus -tarkoituksiin.

Arvelin tosin ”sijoituksen” kassavirran asettuvan niukasti positiiviseksi, vaikka näin hankkeen ainakin vakavamielisen sijoittajan tarkastelukulmasta lähinnä humputteluna. Projektini eteni niin pitkälle, että kävin kyselemässä operaatiolle jo rahoitustakin. Selvisi, että omiin nimiini olisin saanut 90 prosenttia lainaa hankintahinnasta alle 0,50 prosentin marginaalilla. Ja yhtiölleni henkilökohtaisella takauksellani ehkä jollain ykkösellä alkavalla marginaalilla jotain 70-80 prosenttia. Kunhan ensin yritysanalyysit valmistuisivat.

Totesin mahdollisen uuden pankin pankinjohtajakandidaatilleni (vanha pankinjohtajani jäi Nordeasta eläkkeelle muutama vuosi sitten), että eihän tässä ole mitään järkeä. Jos velallisena on vakavarainen yhtiö ja velan takaajana yksityishenkilö, on luotto vähintään yhtä riskitön, kuin jos tämä sama jantteri ottaisi lainan omiin nimiinsä. Hän oli samaa mieltä, mutta totesi tämän olevan nykytilanne kaikissa pankeissa. Koska luottamus on hyvä, mutta valvonta on paras, kyselin vähän muualtakin. Soittokierrokseni perusteella totesin pankkien nykyisessä rahoituspolitiikassa olevan saman verran logiikkaa kuin Vasemmistoliiton talouspoliittisessa ohjelmassa.

Tässä kohtaa vähän stetson lerpahti hankkeen suhteen, koska olen melko tyytyväinen yhtiömuotoiseen sijoittamiseen yleisesti ja kirjanpitäjääni erityisesti. Henkilökohtaisen kirjanpidon pitäminen ja siitä verottajalle raportoiminen kiinnostaa tätä laskentaekonomia yhtä paljon kuin TPS -TuTo -ottelun lopputulos.

En tunne erityistä tarvetta omistaa oikeastaan mitään muuta omissa nimissäni kuin LP-levykokoelmani. Koen siis sataprosenttisesti omistetun osakeyhtiön samaksi asiaksi kuin suorankin omistuksen. Toisin kuin jotkut kollegani, jotka pelkäävät kovasti Sanna Marinin vielä ryöstävän yhtiönsä putipuhtaaksi ja osin siksikin pitävät varallisuutensa helpommin karkaavassa muodossa.

Lisäksi omissa nimissä omistetut asunnot, kesämökit ja autot tuntuvat olevan joidenkin miesten potenssin kannalta hyvinkin tärkeitä. Joillakin kollegoilla on jopa veneitä, vaikka kaikki ovat kuulleet Tommy Earl Brunerin ”It it flies, floats or fucks, rent it, don’t buy it”.

Näillä rahoituseväillä olisin tietenkin ostanut kämpän omiin nimiini. Asuntokauppa jäi lopulta kokonaan tekemättä, kun tuleva ex-naapurini laittoi luukun vastoin suosituksiani välittäjälle myyntiin, vaikka olisin maksanut hintapyyntönsä suorassa kaupassa ja sitten miuta alkoi ahdistamaan koko projekti. Jos positio jo ennen ostoa vituttaa, on se syytä jättää kokonaan ottamatta. Lisäksi huoleton on hevoseton poika.

Ovaro pakotettiin velattomaksi

Olen ollut pörssiyhtiö Ovaron hallituksessa noin puolitoista vuotta. Kun suostuin tähän tehtävään, mentorini antoi ohjeen: ”Älä koskaan anna tulosennustetta, jonka seurauksena voit joutua tulosvaroittamaan”. Uraani on sitten tähän mennessä sisältynyt kolme tulosvaroitusta, joista kaksi tulivat tällä ja viime viikolla.

Omat henkilökohtaiset rahoitusneuvotteluni olivat yksilötasolla lähinnä hilpeä anekdootti. Paitsi että kämpän lopulta ostanut taho laittoi sen AirBnB-käyttöön ja jotkut vuokralaisensa todennäköisesti murtautuivat käytäväkomeroomme. Tosin murtovarkaille eivät jostain syystä lopulta kelvanneet edes vanhat jenkkifudiskamani.

Mutta Ovaron (o.s. Orava) kannalta pankkien rahoituspolitiikka on ollut katastrofaalista. On enemmän kuin teoreettisesti mahdollista omistaa ja vuokrata hyvällä oman pääoman tuotolla maakunta-asuntojakin, kunhan vain jaksaa positionsa kanssa ahkeroida. Mutta ei se onnistu supernäppärältäkään pojalta 5,25 prosentin vieraan pääoman hinnalla.

Suurin pettymykseni Ovaro-sijoituksessani ei ole toteutunut kurssilasku, vaan ettemme vielä ole päässeet kunnolla pankkirahoituksen piiriin. Yhtiöhän on käytännön konkurssiriskitön, joskin sen saamisessa hyvää oman pääoman tuottoa tekeväksi saamisessa on ollut – ja on edelleen – haasteita. Tähän kuitenkin pyrimme, mutta en ole niin yksinkertainen, että lähtisin lupailemaan mitään.

Joka tapauksessa Ovaron oli järkevää myydä omistuksiaan 26,1 miljoonalla ja maksaa ylihintaiset lainansa kokonaan pois. Jos meillä olisi ollut vaikkapa 1,5 prosentin marginaalin pankkirahoitusta, kauppaa olisi ainakin harkittu pitempään. Ehkäpä uusiin hankkeisiin pystymme jopa saamaan normaaliehtoista lainoitusta, koska nyt pitäisi olla kaikille rahoituslaitoksille selvää, että yhtiöllä ei ole pakottavaa rahantarvetta.

Miksi Ovaro ei saanut riittävästi kohtuuhintaista pankkirahoitusta?

Arvailen tässä vähän, mutta toisaalta olen ammattiarvailija ainakin kahdessa lajissa:

Omassa ja grynderikavereideni rahoituskierroksissa on tullut ilmi, että yritysrahoituksen tapauksessa on pakollista tilata yritysanalyysi. Riippumatta siitä, onko vakuudet miten hyvät tahansa. Jos yhtiö on ollut esimerkiksi viime vuonna tappiollinen, ei rahoitusta tule, vaikka pohjoisvantaalaisen pikkutontin hankintaan löisi lisävakuudeksi eiralaisen kivitalon.

Tässä ei ole varsinaista valoa, koska rahoittajan pitäisi (kuten sijoittajankin) katsoa eteenpäin, eikä sinne missä kiekko oli hetki sitten. Projektiyhtiöt tekevät aina välillä tappiollisia vuosia, koska projektit valmistuvat, kun valmistuvat. Ja välillä muuten kusahtavatkin. Rahoittajan taas kannattaisi katsoa nykyistä, eikä edellistä projektia.

Jos ei arvopaperikauppiasyhtiö tee välillä tappiollisia tilikausia, se ei ainakaan pyysingperspektiivistä ota tarpeeksi riskiä. Tai sitten se on toiminut korkeintaan viimeisimmän kymmenvuotiskauden ja ollut hyvin onnekas. Mutta sijoitusyhtiötä tarkastellessa pitäisi kiinnittää huomiota pelkästään sen nykytaseeseen. Ja kohdella edellisten tilikausien tuloksia lähinnä historiallisina anekdootteina.

Näin tekikin ex-pankinjohtajani, joka kävi henkilökohtaisesti kurkkaamassa kaikki sijoituskohteeni ennen luottopäätöstä. Aina lopulta antoi ja kerran kerrasta sai rahat korkojen kanssa takaisinkin. Selvitti kohtuullisen kovapalkkaisena viiden vuosikymmenen KOP -> Merita -> Nordea yt-neuvottelut, joten tuskin teki muidenkaan asiakkaidensa kanssa ainakaan ylettömissä määrin luottotappioita.

Mutta joka vanhoja muistaa, sitä mololla silmään. Nykyisin on päädytty data-analyysiin, joka on helpompaa ja halvempaa. Joskin johtaa aika moneen false negative -tulokseen. Itselleni tämä on ollut sinänsä hyvä, että olen aina välillä päässyt antamaan siltarahoitusta melko kovilla koroilla, mutta hyvin kattavilla vakuuksilla.

Lainoitusmahdollisuuteni ovat pohjautuneet siihen, että luottolimiittini ovat kunnossa, vaikken nyt varsinaisesti tarvitse lainaa mihinkään muuhun kuin spekulointitarkoituksiin.

Väärin kalibroidun data-analyysin lisäksi epäilen Ovaron rahoituksen saamisen kivirekisyyden takana olleen vanhan maineen. Vähänkään sisälukutaitoinen rahoittaja näki edeltäjänsä Orava Asuntorahoituksen liiketoimintamallin johtavan väistämättä vähintään pakkorealisaatioihin. Miten vanhan hallinnointiyhtiön väki pystyi tyytyväisenä istumaan pääkonttorillaan Pörssitalolla tekemättä mitään saneeraustoimenpiteitä matkallaan kohti selvitystilaa, ihmetyttää miuta vieläkin. Toisaalta taivastelen omankin toimintani rationaalisuutta varsin usein.

Tuplatulosvaroitus Ovarolta

Jos pörssiyhtiö antaa viikon sisään kaksi tulosvaroitusta, on filosofiani mukaan yhtiössä vähintään pörssiteknisesti kämmätty jotain.

Yhtiön hallitus vastaa yhtiön toiminnasta. Näin ovat asiat muuten yksityisissäkin osakeyhtiöissä. Joten kun selvisi, että joudumme ehkä antamaan lyhyen ajan sisällä toisen negarin, nukuinkin seuraavana yönä kokonaiset kaksi tuntia.

En selittele koomailujamme pörssitiedotteita enempää. Toimin kuitenkin tämän suhteen kuin Veikkauksen johto, eli väitän nostavani käden ylös virheen merkiksi, katsovani peiliin ja jatkan tehtävissäni vanhaan malliin.

Mitä pankkiregulaatiolle pitäisi tehdä?

Selvää on, että pankkiregulaatiossa on ongelma, koska pankkien johdossa vaikuttaa kuitenkin pääsääntöisesti olevan ihan pätevää sakkia. En osaa mikrotasolla ottaa kantaa, pystyn vain tunnistamaan ongelman. Jos pankkilainaa saavat lähinnä ne, jotka eivät sitä tarvitse, ei rahoitusmarkkina toimi yhteiskunnan kannalta optimaalisesti.

P.S.

Sain vähän tuikkua unihäiriömurheisiini, kun tajusin olevani puolisiedettävä pokerinpelaaja ja osakespekulantti, koska olen aina kantanut omista toimistani raskaita henkisiä vastuita, jotka ovat sitten johtaneet välillä rivon vajaisiin yöuniin. Ilman vastuunkantoa omista toimistaan ei ole juuri mahdollisuuksia selvitä pokerin tai osakespekulaatioiden kilpailluissa viidakoissa.

Selkärankaisuusilluusiot eivät tosin juuri silloin lohduta, kun aamukuudelta nukahdettuaan herää kaksi tuntia ennen pörssin avautumista.

Keskustele Ovarosta

Yhteistyökumppanit ja tarjoukset: Mandatum Trader

Löydä osakkeet ja ETF:t ympäri maailman. Sijoita jopa 2 kk edullisimmassa hintaluokassa (alk. 0,03 % tai min. 3 €).

Artikkelit, Kaupallinen yhteistyö

Kulta nousi uuteen ennätyshintaan

Johannes Ankelo
18.4.2024
east Lue lisää
Artikkelit, Kaupallinen yhteistyö

Google valjastaa AI-teknologiaa hyödykseen

Johannes Ankelo
16.4.2024
east Lue lisää
Kaupallinen yhteistyö

Bitcoinille tavanomainen korjausliike puoliintumisen lähestyessä

Pessi Peura
15.4.2024
east Lue lisää