Lukijoitani saattaa hämmästyttää, että arvostan pääministeriämme Sanna Marinia verraten paljon. Hän nimittäin edustaa maailmaa parantamaan pyrkiviä vasemmistodemareita. Toisin kuin edeltäjänsä, joka halusi vappusatasineen parantaa lähinnä omaa asemaansa.
Olemme toki eri mieltä monista maailman parantamisen metodeista. Mutta jos päämäärä on sama, ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin asti siitä, valitaanko matkustusvälineeksi juna vai auto.
Miulla on nimittäin hyviäkin kokemuksia maailmaa parantamaan pyrkivistä demareista. Äitini kun on sellainen.
Meillä ei ole äiskän kanssa juurikaan poliittisia erimielisyyksiä. ”Vähäosaisista täytyy pitää huolta”, ”Velaksi ei pitäisi elää”, ”Markkinatalous on paras toistaiseksi keksitty talousmalli”, ja ”Kaikki saavat sekstailla kenen kanssa haluavat”, ovat molemmille yhteisiä linjauksia. Äiskä luultavasti saisi nykydemareista kenkää aivan liian oikeistolaisena. Tosin taisi lopettaa säästäväisyyssyistä jäsenmaksun maksamisen jo 1970-luvulla.
Toki riitaa on tullut aika paljonkin siitä, ketä kannattaisi äänestää. Mutta siinäkin on saavutettu konsensuksia. Koska 53 vuodessa miulle on selvinnyt, että tuli sitten heinäsirkat tai vedenpaisumus, äiskä äänestää demarinaista. Tähän ei voi vaikuttaa. Joten myinkin sille vuoden 2014 eurovaaleissa Liisa Jaakonsaaren, joka edustaa niin lähelle samoja ajatuksia, kuin pari vuotta Jaakonsaarta nuoremman äitini kanssa kenellekään vakavasti otettavalle demarille on mahdollista. Mutta äiskä ei lappeenrantalaisena ollut oululaiseen demariin kiinnittänyt itse huomiota.
Lappeenrantalaista Aura Sallaa, jota itse 2019 äänestin, en olisi esimerkiksi mitenkään saanut kaupattua. Vaikka kyseessä onkin nuori eteläkarjalaistaustainen nainen, mikä olisi lähtökohtaisesti hyvä myyntiargumentti samanheimoista naista – ja mielellään itseään selvästi nuorempaa – äänestävälle. Mutta väärää pelipaitaa ei itärajalla kannata kaupata. Se on SaiPa ja SDP hautaan asti.
Lähtökohtaisesti oletan, että hallintotieteitä lukemalla ei juuri yrityselämästä sivistytä. Ainakin itse suoritin hallinnon pakolliset neljä opintoviikkoa HKKK:ssa 1987 lukemalla tenttiä edeltävän illan ja sitten kirjoittamalla kysymyksen sanat vähän eri järjestyksessä vastauksiksi niihin kysymyksiin, joita en ymmärtänyt. Joten en seuraa hallintotieteiden maisterin Sanna Marinin sanomisia pörssivihjeitä odottaen.
Silti vähän huimasi lukea pääministerin lausuntoa Kaipolan kannattavan tehtaan sulkemisesta. UPM:n paperidivisioona oli tappiolla Q2/2020, ja vasemmistodemarikin voisi keksiä, että ei mikään pörssiyhtiö sulje tappiollisen divisioonan kannattavinta tehdasta tappioitaan kasvattaakseen.
Tässä Sanna lähti Antti Rinteen ja Donald Trumpin viitoittamalle tielle, jossa totuudella ei ole väliä, kunhan riittävän suuri osa omista joukoista uskoo. Arvailen tässä aika paljon, mutta luulen Marinin jo tässä vaiheessa katuvan vähän mitä tuli sanottua. Hän nimittäin vaikuttaa asioihin oikeasti perehtyvältä poliitikolta mallia Wille Rydman. Marinilla tuskin on suunnitelmissa ottaa rinnemäistä linjaa, jossa puhutaan läpiä päähänsä vain suun auetessa.
Olen 95-prosenttisen varma, että joku Sanna Marinin kuudesta erityisavustajasta on kertonut Kaipolan tehtaan olleen kannattavan. Ellei sitten ollut sihteerinsä tai valtiosihteerinsä. Siinä rimpassa on nimittäin nähdäkseni osaamisalueella sekoittaa yrityksen ja tehtaan kannattavuus. UPM tekee voittoa joo, mutta Kaipola tietenkään ei ja näkymätkään eivät ole mitenkään mairittelevat. Marin ei nähdäkseni omalla pohdinnalla olisi voinut mitenkään päätyä hehkuttamaan Kaipolan ”kannattavuutta”.
Sen verran poliittisista realiteeteista luulen ymmärtäväni, että on turha odottaa pääministerin korjaavan hätiköityä lausuntoaan Kaipolan tehtaan kannattavuudesta. Vastaavassa pestissä saman tehtyäni en miekään tunnustaisi.
Demareiden ydinkannattajajoukolle palvelutaloissa jäi kuitenkin mieleen, että UPM ilkeyttään sulki kannattavan tehtaan. Tämä edistää näiden vaaleista toiseen jaksamista työntää rollaattorinsa äänestyspaikalle ja jättää demarilappu riippumatta siitä mitä maailmassa ympärillään tapahtuu.
Mutta suosittelen Sanna Marinille vahvasti sen erityisavustajan, joka syötti idean kannattavasta Kaipolasta, oma-aloitteista siirtymistä ”uusiin haasteisiin”. Pääministerin olisi kuitenkin hyvä säilyttää uskottavuutensa senkin kansanosan silmissä, jotka pörssiyhtiöiden toimintalogiikasta jotain ymmärtävät.
P.S. Juna-asioista olimme Sanna Marinin kanssa eri mieltä jo silloin kun Marin oli varapuheenjohtaja vain. Matkustan paljon junalla, ja käytän ahkerasti sekä ravintolavaunua että sen lähellä olevia vessoja. Minun filosofiani mukaan invavessaan voi mennä kävelykykyinen täysi-ikäinenkin, mutta toki jonon ensimmäiseksi pitää ilman muuta päästää lapsi tai invalidi. Invavessatkin tykkäävät siitä, että niitä käytetään. Sanna toki oli enemmän kiintiölinjoilla, kuten kunnon demarilta sopii odottaakin.
