Euroopassa osinkoaristokraatiksi pääsee kymmenellä peräkkäisellä vuosittaisella osingonkorotuksella. Atlantin uskonnollisemmalla puolella titteliin tai ainakin S&P 500 Dividend Aristocrats Indexiin pääsyyn tarvitaan peräti 25 vuotta.
Sampo Suomesta takoo kymmenennen nousevan osingon tänä keväänä. Kyseessä ei siis ole omahaturnausten Hilkka Riihivuori Sampo Ryynänen, vaan 23,5 miljardin markkina-arvoinen finanssijätti Sampo Oyj.
Kauppalehden Sijoitusvihjeet-haastattelusarjassa kolme sijoittajaa kertoo osta/pidä/myy -näkemyksensä viidestä eri osakkeesta perustellen kahdella rivillä. Tällä viikolla mukana oli myös Kari Stadighin eläkkeelle operatiivisista töistä vuoden loppuun mennessä kukittava Sampo. Yrittäkääpäs arvata, kuinka moni kirjoittaja jutussa mainitsi osinkoaristokratian?
Väärin meni, sillä oikea vastaus on neljä. Otsikoksikin oli nostettu: ”Osinkoaristokraatti Sampo saa suosituksia”. Nykypäivänä on vaikea käydä sijoituskeskustelua, jossa joku ei osinkoaristokraateista jotain mainitsisi. Tarkoituksena tavallisesti on tehdä selväksi seurueelle, että ammattiterminologia on hyvin hallussa.
Mitä ilmeisimmin Antti Herlin ei välitä aateluudesta, koska Kone pitää osinkonsa ennallaan, ja näin tippuu pois ylimysten joukosta. Antti joutuu jatkossa tyytymään Suomen Leijonan suurristiin ja ”Ensimmäisenä suomalaisena Forbesin listalle noussut” -arvonimeen. Koneella olisivat kassa ja vapaa oma pääoma kestäneet pienen osingonnoston kepeästi. Osakekohtaista tulosta Kone jyskytti kuitenkin ”vain” 1,63 euroa ja yhtiö jakaa 1,65 euroa eli hiukan enemmän.
Muita Suomen listan osinkoaristokraatteja ovat ainakin Huhtamäki ja Tieto. Totesin tätä kirjoittaessani, että miulla onnettomalla ei ole minkään maalaisia osinkoaristokraatteja salkussani. Pitää varmaan jossain välissä ostaa Sampoa, ja pitää osingonjaon yli, että voi kehua osinkoaristokraatiltakin saaneensa.
Osingonkasvattajia en ole mitenkään erityisesti väistellyt. Ilman muuta kykeneminen pitkäaikaiseen voitonjaon kasvuun on merkki hyvin hoidetusta tai ainakin onnekkaasta yhtiöstä. Mutta muodissa olevat tuppaavat olemaan fundamentaalisesti kalliita.
Osinkoaristokraatteihin retkahtavat helposti myös osakesijoittamiseen historiatieteellisesti suhtautuvat. Sekä Jenkeissä että Euroopassa ylimykset ovat nimittäin pitkään tuottaneet markkinaindeksiä paremmin. Tällainen performanssi saa sijoitusrahan virtaamaan sekä suoraan osakkeisiin että näihin sijoittaviin rahastoihin. Tämä tekee sekä indeksin biittaamisen aatelisilla jatkossa vaikeammaksi että kannustaa yhtiöitä tavoittelemaan aateluutta optimaalisen voitonjaon kustannuksella.
En mitenkään ole tuomitsemassa osinkoaristokraatteihin sijoittamista. Strategiana tämä on varmasti paskayhtiösijoittamista sekä varmempi että ainakin tikkaa heittämällä keskimäärin tuottoisampi.
Voitonjaon perustiedot pitäisi kuitenkin olla hallussa. Nordea on vuodesta 2012 asti nostanut osinkoaan, eli tämän kevään sentin nosto oli seitsemäs peräkkäinen. Miulla on teoria, että 69-vuotias Björn Wahlroos aikoo luopua Sammon hallituksen puheenjohtajuudesta, kun sekä Sampo että osakkuusyhtiönsä Nordea ovat osinkoaristokraatteja. Tänä keväänähän Nalle 66v heittää Nordea-kapulan Ifissä vahvat näytöt antaneelle Thorbjörn Magnussonille.
Viisi vuotta sitten Nordea teki osakekohtaista tulosta 0,83 euroa ja viime vuonna 0,76. Osinkoa pankki jakoi 2014 0,62 euroa ja 2018 0,69. Tuloksen kasvu olisi ollut kuitenkin paljon arvokkaampi asia kuin osingon jatkuva nostaminen. 2014 osakkeen päätöskurssi olikin @9,68 ja 2018 @7,30. Omistajan tulevat tuotot Nordeassa kolmen vuoden päähän riippuvat pääosin tuloskehityksestä, ja pääseekö Nalle eläkkeelle kaksin- vai yksinkertaisena osinkoaristokraattina, on melko yhdentekevää.
Itse asiassa kaikkien Suomen yhtyneiden vassareiden ykkösinhokki Björn Wahlroos olisi tänä keväänä jo kaksinkertainen osinkoylimys, jos olisi ymmärtänyt tavoitella titteliä kiivaasti jo vuodesta 2012. Hänen niin ikään puheenjohtamansa UPM-Kymmene on nostanut tai pitänyt paikallaan osinkoaan vuodesta 2009. Vuosina 2012-4 Nalle piti osingon paikallaan 0,60 eurossa. Vuonna 2012 0,59, 2013 0,60 ja 2014 0,61 olisi tuonut saman voitonjaon ja tuplabileet tälle keväälle.
Olen ziljoonannen kerran tällä viikolla havainnut, että Suomessa eivät kovinkaan monet ymmärrä yhtiön omien osakkeiden ostamista voitonjakomuotona. Minulla on pikku hiljaa kasvanut aristokraattinen nippu Ovaroa. Hyvän lähtökiihdytyksen jälkeen olen jo onnistunut askartelemaan keskihintani nykyistä pörssikurssia (4,78) korkeammaksi.
Olen kuitenkin vakuuttunut, että yhtiön hpj ja pääomistajan toimitusjohtaja Petri Roininen ymmärtää, että kun yhtiö hinnoitellaan 56 prosenttiin osakekohtaisesta varallisuudestaan, on sille ylivoimaisesti paras investointi- ja voitonjakomuoto omien osakkeiden ostaminen. Jokaisella ostolla printataan rahaa jäljelle jääville osakkeenomistajille.
Tosin omistajan tuotoksi tämä realisoitunee vasta, jos Ovaron uusi johto saa kiinteistösijoitusyhtiönsä vakaalle tuloskasvun tielle. Olen omalla rahallani äänestänyt sen puolesta, että tämä onnistuu, koska kiinteistösijoittaminen ei vaadi juuri luovuutta, vaan paljon kovaa mikro- eli asuntotason työtä.
Kiinteistösijoittamisessa, toisin kuin lähes kaikissa muissa bisneksissä, on vaikea liikaa mikromanageroida. Kun vaan sitkeästi nakuttelee tuottoja ylös ja kuluja alas halliten sekä omaisuuden että rahoituksen terveen järjen pohjalta, niin kyllä se siitä.
Jos Ovarolta olisi muuten tullut marginaalinenkin osinkoesitys, olisi ostolaita toimestani kilahtanut. Rahantekokoneesta vapaaehtoinen luopuminen olisi ollut vain niin hölmöä, että tämänhetkinen vahvahko luottoni yrityksen nykyjohtoon ja -hallitukseen olisi haihtunut savuna ilmaan.
Pitkään kasvaneet osingot voivat toki olla indikaatio yhtiöllä olevista syvemmistä vallihaudoista kuin esimerkiksi Stockmannilla oli. Itse asiassa osinkoaristokratia ei ole niin kovin yliarvostettua, kuin ehkä otsikostani voi päätellä. Mutta osingot ovat. Niitä monet pitävät korkotuottoihin verrattavina, mitä ne eivät tosiaankaan ole. Ne ovat vain verotettuja tilisiirtoja yhtiön omistajien tililtä toiselle. Ja ne loppuvat, jos siirrettävää rahaa ei enää yhtiöön kerry tai ainakin jos se kokonaan loppuu.
Pidetään tämä mielessä, kun vaalien alla taas vaaditaan osingonjaon lopettamista ja investoimista kannattamattomiin kohteisiin. Kyllä yhtiöt tekevät kaikki kannattavat investoinnit- ja osan kannattamattomistakin - ilman poliittista painostustakin.
Ja katsellaan suomalaisen pörssihistorian kuumimpana 14 miljardin osinkokeväänä mieluummin eteenpäin kuin peruutuspeiliin. Osinkohistorian näkee kirkkaana peilistä ja tuloskehitystä joutuu tihrustamaan sumuisesta tuulilasista. Mutta se, joka näkee tarkimmin eteenpäin, tekee myös parhaat sijoituspäätökset. Jaetut osingot ovat vain historiatietoa, jonka jokainen voi tarkistaa esimerkiksi Kauppalehden pörssisivuilta. Tähän kykenee jokainen, kun kerran miekin osasin.
P.S. Mauno Koivistoa vielä toisen kerran lainatakseni: Elämässä on tärkeää luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Ovaron tilinpäätöstiedote synkisti viime perjantaiaamuni, mutta tiedotustilaisuus palautti optimismini. Asuntobisneksessä kaikki menee yleensä hyvin, jos tekijät ovat töissä eivätkä pelkästään nostamassa palkkaa.
https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/kolumni-tilisiirtokausi-lahestyy
