Tankki täyteen -sarjan Vilénin Sulo tykkäsi ostaa, jos halvalla saa. Ja niin miekin teen. Tosin ostelen lähinnä pelkästään osakkeita. Aina silloin tällöin löydän jonkun osakkeen tai instrumentin, joka näyttää jopa liian halvalta ollakseen totta. Yleensä tällaiselta vaikuttavaan törmätessäni ostan heti ainakin vähän. Fundamenttianalyysi ilman osakkeiden ostamista on filosofiani mukaan vähän kuin nettipornon katselu ilman käsitöitä.
Huterimmilla perusteilla otan löytöäni itselleni. Jos osakkeen hinta laskee tai näkemykseni vahvistuu, otan/puhutan myös yhteissalkkuihin ja jos olen kohteen edullisuudesta yhtä varma kuin vasemmiston sijoittajavihamielisyydestä, otan lopulta sotaveteraanisäätiölle ja äiskällekin.
Tässä yhteydessä täytyy alleviivata, että miulle osakkeen hinnan lasku todellakin tarkoittaa ostoperustetta. Teknisen analyysin lahkolaiset saattoivat nimittäin luulla typoksi. Mie kuitenkin kastoin itseni fundajätkäksi vuonna 1986 lukemalla Seppo Saarion ”Miten sijoitan pörssiosakkeisiin”. Olen uskossa yhä edelleen ja sellaisena luultavasti pysyn hiekkahoitoon asti. Eli yritän ostaa tunnusluvuiltaan ja suhteessa näkymiinsä edullisia osakkeita ja toivon niiden hintojen nousevan. Aika harvoin kuvittelenkaan tietäväni, milloin tämä mahtaa tapahtua. Teknikot saavat kaikessa rauhassa työntää 50 päivän liukkarinsa leikkaamaan kaksisatasensa ylhäältä päin[1].
Vilénin Sauli lämpeni ostamaan Sievi Capitalia viime viikolla ensin aamupäivällä itselleen ja sitten iltapäivällä Inderesin mallisalkkuunkin. Sulo on mallisalkun direktoraattitriossa, johon kuuluvat lisäksi Mikael Rautanen ja Juha Kinnunen. Inderesillä on lapusta voimassa oleva ostosuositus. Läskit tietenkin vinkuivat, että Sauli olisi tehnyt tässä jotain väärää. Koska kun Inderes tiedottaa ostaneensa jotain mallisalkkuunsa, Inderes-uskovaiset näkevät lapun ilmaisena ämpärinä ja kurssi nousee heti (=Inderes-efekti).
Vetäkää nämä hyvin ruoka-aikoina kotona olleet viltti päähänne, sanon mie. Totta kai analyytikko saa ostaa itselleen samaa osaketta, jota sitten tankkaa yhtiöönsäkin. Inderesin mallisalkun kehityksestä 50.000 eurosta 400.000 euroon 2011-2020 lapsinerojen ainakin pitäisi olla ylpeitä. Toki vaatimattoman teeskentely on Suomessa fiksua, joten eivät välttämättä tunnusta.
Lisäksi tämän yksistään pitäisi todistaa tehokkaista markkinoista ja osakepoiminnan mahdottomuudesta jauhavien neroloiden teesien olevan naulattuna kirkon seinään hyvin heiveröisillä nauloilla. Totta helvetissä Sulo haluaa ottaa mallisalkkuun parasta mahdollista kamaa, jotta se pysyisi hyvissä säväreissä tälläkin vuosikymmenellä. Hänen asemassaan (ja Sievi-innokkuudellaan) olisin tehnyt tasan saman ja nyt näyttäisin kitisijöille kolmea sormea ja kehottaisin lukemaan englanniksi rivien välistä.
Lisäksi kun ne osakkeet ovat yhä edelleen siellä salkussa, niin mitään henkilökohtaista iloa mallisalkkuun ottamisesta Vilénille ei tullut. Ellei osaketta ole myymässä, on aivan sama, missä sen hinta kirikierroksilla pörrää. Siis henkisesti vahvoille aivan sama, paniikkihäiriöisillä tietysti tämänkin kevään koronakuopat saattoivat vähän yöunia heikentää.
Inderesin toimitusjohtajan Mikael Rautasen mukaan heidän suorituksensa ei mennyt ”putkeen”. Ellei sitä nykyisin katsottaisi hyvän tavan vastaiseksi seksistiseksi ilmaisuksi, sanoisin että Mikaelille mekko päälle, kun meni Sulon ostoja pahoittelemaan ilman mitään oikeaa syytä.
Siinä Inderesin suoritus ei mene putkeen, kun liki kaikki analyytikkonsa sohivat pitkillä tähtäimillään ympäriinsä ja tätä olisikin meille kielipoliiseille syytä pahoitella. Mutta ainakin Pyysingin toverituomioistuimessa itselleen ja firmalleen saa ostaa osakkeita, vaikka ihan samanakin päivänä. Ja usein olen ostanutkin.
Inderesin säännöt henkilökuntansa kaupankäyntiin olivat huomattavan vastuullisia ainakin verrattuna 80-luvun ”Tee mitä huvittaa” -sääntöihin. Miulle selvisi tämän ”kohun” keskellä, että kukaan geelitukista ei saa myydä lappua, jos Inderesillä on siitä ostosuositus. Tässä on kyllä lähtökohtaista valoa, mutta mitä jos aloitteleva analyytikko Emilia on sitä mieltä, että pääanalyytikko Sulon silmissä edullinen on todellisuudessa aivan karmea pommi ja Emilialla on jostain syystä jäänyt niitä hyvä nivaska jonkun salkun pohjalle?
Lisäksi inderesintiukat kaupankäyntirajoitukset kannustavat bulvaanien käyttöön. Tietysti voi olla, että millenniaalit ovat niin rehellistä porukkaa, että tällainen ei tule edes mieleen. Tosin ihmisten merkittävään rehellistymiseen en usko. Olen esimerkiksi viime aikoina lukenut jonkun verran Jussi Saramon ja Li Andersonin lausuntoja ja en usko kummankaan olevan niin tyhmän kuin esittää, vaan puhuvan muunneltua totuutta.
Olen näkemyksesssä, että Li on rehellisempi, koska uskoo oikeasti progressiivisen pääomatuloverotuksen keräävän lisää verotuloja.
Saramo taas puhuu lähinnä, mitä arvelee potentiaalisten äänestäjiensä haluavan kuulla, ja tuskin uskoo itsekään omiin juttuihinsa. Jos on ollut Veikkausperheessä tarpeeksi pitkään, on taloudelliset realiteetit ja suomalainen korruptio tulleet jo niin tutuiksi, että tuskin nyt mihinkään yksisarvisiin enää uskoo.
Vasemmistoliiton (ja ehkä koko eduskunnan) ylivoimaisesti rehellisin kansanedustaja on Anna Kontula, joka on julistautunut avoimesti kommunistiksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmästä esimerkiksi ei ole juuri kukaan tunnustanut oikeasti olevansa oikeistodemari, vaikka niitä on siellä vaikka kuinka monta.
Joka tapauksessa huomautan, että toisin kuin vasemmistoliitto haluaa antaa ymmärtää, ei osakkeiden ostamisen yhteydessä tapahdu mitään rikollista. Ellei ostajalla ole insider-tietoa, mutta sellaista ei kai tässä yhteydessä ole edes väitetty. Jos joku väittää Sulon ostaneen itselleen, koska pystyi puhuttamaan sen myös mallisalkkuun, ja täten saavan jotain henkilökohtaista etua, suosittelen keskittämään sijoituksensa vähäkuluisiin indeksirahastoihin.
Jonain päivänä ryhdyn vassareiden lisäksi osta & unohda -väenkin sylkykupiksi, ja perustelen miksi osakkeiden myyminenkin on ihan laillista ja joskus rationaalistakin touhua.
P.S.
Jos miulla olisi investointipankki, ei sinne palkattaisi yhtään ketään, jolla ei ole omia osakesijoituksia. Jos osakeanalyytikko ostaisi tutkimansa markkinan indeksirahastoa, olisi se työsuhteen purkuperuste.
[1] Kun 50 päivän liukuva keskiarvo osakkeen pörssikurssista leikkaa 200 päivän liukuvan keskiarvon ylhäältä päin, tulkitaan tämä klassisen teknisen analyysin mukaan myyntisignaaliksi. Kaiken myyminen pelkästään tämän signaalin perusteella on palkkatöihin johtava tie.
