Olet täällä

Artikkelit

Onko deflaatio sittenkin inflaatiota suurempi riski?

Aiemmissa artikkeleissa olen kirjoittanut miten FEDin toimet voivat johtaa inflaation villiin laukkaan, rumimmassa tapauksessa hyperinflaatioon. Se veisi osakkeiden, kullan, kiinteistöjen ja Bitcoinin arvot mukanaan taivaisiin printtereiden huutaessa BRR BRR BRR käteisen menettäessä arvoaan. Mitä jos deflaatio (hintojen ja palkkojen lasku) on sittenkin inflaatiota suurempi riski? Tutkitaan kolikon kääntöpuolta analysoivin silmin.

New Yorkin FED totesi aiemmin koronakriisin aikana: “Uusi hallintotapamme on tärkeä askel eteenpäin ajattelutavassamme tavoitteiden saavuttamiseksi ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Muutos politiikassamme saattaa meidät asemaan, josta voimme jatkossa saavuttaa maksimaalisen työllisyyden ja hintavakauden tavoitteet.”

Kukaan ei tosin tunnu tietävän mitä poliittiset muutokset pitävät sisällään.

Wall Street Journal kirjoitti asiasta: “FED kertoi tavoitteekseen 2 prosentin keskimääräinen inflaatio, eikä se nostaisi ohjauskorkoa taltuttaakseen vahvan työllisyyden teoreettisesti aiheuttamaa inflaatioa. FED jätti kertomatta, miten se keskimääräisen inflaation määrittelee. FEDin aluepomot vihjasivat, että 2,5 prosentin työttömyyslukuja keskuspankki vielä sietäisi. Talouden ollessa syvissä vaikeuksissa inflaatio-odotukset tuskin testaavat FEDin tavoitteita vuosikausiin.”

FEDin uusi politiikka on siis “inflaation keskiarvoistaminen” tietyllä aikavälillä ja antaa työttömyyslukujen pudota aina 2,5 prosenttiin asti. Viimeksi työttömyysaste oli 2,5 prosentissa vuonna 1953 juuri ennen vuoden 1954 taantumaa.

FEDin keskuspankkipolitiikka ei ole onnistunut luomaan voimakasta talouskasvua tai nostamaan inflaatiopainetta. Itse asiassa taustapeilistä näkyy 40 vuotta laskevaa inflaatiota.

Wall Streetin kuhistessa inflaatiopaineista, todellisuus ei välttämättä seuraa Wall Streetin ajatuksia. FEDin politiikka voi olla luonteeltaan jopa deflatoorinen.

Rahan printtaaminen ei välttämättä aiheuta inflaatiota

Viimeisen 12 vuoden aikana vallitseva uskomus on ollut “FED printtaa rahaa, mikä johtaa inflaatioon.” Se muodostuu ajatuksesta, että kierrossa olevan rahan määrän kasvaminen heikentää dollarin arvoa ja nostaa hintoja. Teoriassa on totuutta, jos sitä katsotaan erityksessä muista tekijöistä. Ilman talouden nousevaa aktiviteettia rahan määrän kasvamisesta voi kuitenkin tulla deflatoorista.

Vuoden 1980 jälkeen kierrossa olevan rahan määrä on kasvanut, mutta talouden aktiviteetti on hidastunut.

Rahan kiertonopeus on yhtälössä erittäin tärkeä tekijä. Kiertonopeus mittaa sitä vauhtia, miten nopeasti kierrossa olevaa rahaa käytetään tavaroiden ja palveluiden ostamiseen. Se kertoo talouden terveydestä. Mitä korkeampi rahan kiertonopeus, sitä paremmassa jamassa talous on.

Rahan kiertonopeus on laskenut joka kerta FEDin laittaessa lusikkansa soppaan.

FEDin taseen paisuminen ei ole ainoa tekijä, joka heikentää talouden tilaa. Korkojen alasajaminen talousaktiviteetin stimuloimiseksi aiheuttaa samaa.

Vuodesta 2000 lähtien korkojen alentaminen ei ole nostanut talouden aktiviteettia. Velkataakka sen sijaan on vienyt vauhtia taloudelta.

Rahan kiertonopeus nousee budjetin ollessa ylijäämäinen. Tulot mahdollistavat tuottavat sijoitukset lainanmaksun sijaan.

Rahan printtaaminen ei välttämättä aiheuta inflaatiota

FED on onnistunut luomaan markkinoiden “boom&bust”-syklin, joka on ollut omiaan viemään taloudellista hyvinvointia ihmismassoilta.

Keskuspankin toimet näyttävät onnistuneilta kun niitä tarkastellaan osakemarkkinoiden silmin.

Vuoden 2007 markkinahuipuista S&P500 on tuottanut 135 prosenttia. Se on 12 kertaa enemmän kuin jenkki-BKT:n kasvu ja 3,6 kertaa enemmän kuin indeksin yritysten liikevaihdon kasvu.

Osakemarkkinat ovat irrottautuneet talouden realiteeteista.

Valitettavasti tämä “varallisuusefekti” on hyödyttänyt vain murto-osaa koko taloudesta. Tällä hetkellä parhaiten tienaava 10 prosenttia omistaa 87 prosenttia osakemarkkinoista.

Inflaation aikaansaamiseksi tulisi talouden kasvaa riittävän voimakkaasti tuotannon kasvattamiseksi. Tämä puolestaan tukisi voimakkaampaa kulutusta. Kestävää inflaatiota saa aikaan vain itseään ruokkiva kulutuksen kasvu.

Varallisuuserojen kasvaminen rikkaimman 10 prosentin ja tuskailevan 90 prosentin välillä aiheuttaa deflatoorista painetta.

Täystyöllisyys ei välttämättä aiheuta inflaatiota

Oletetaan työttömyyden palaavan historiallisen alhaisiin vuoden 2019 lukemiin ja verrataan vuosittaista työttömyyden muutosta palkkoihin.

Tämä paljastaa, miksi FEDin toimet ovat deflatoorisia luonteeltaan.

Talouskasvun tapaan myös työllisyyden tulee olla tuottavaa, jotta se johtaisi korkeampiin palkkoihin. Palkkojen nousu johtaa kasvavaan kysyntään, mikä johtaa hintojen nousuun eli inflaatioon.

Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut viimeisen 40 vuoden aikana teknologian vähentäessä kysyntää työvoimalle samalla tuottavuutta kasvattamalla. Tuottavuus nousee teknologian ansiosta, mutta palkat nousevat vain marginaalisesti.

Velka ei välttämättä aiheuta inflaatiota

Rahan kiertonopeus on alkanut laskea USA:n valtiovelan noustessa tuottavan tason yläpuolelle. Sen jälkeen velka on muuttunut luonteeltaan tuhoavaksi.

FEDille ongelmaksi muodostuu se, että massiivisen velkataakan ansiosta korkojen täytyy pysyä alhaalla. Korkojen pienikin nousu laskee talouden aktiviteettia.

Ei uutta auringon alla

FEDin uusi politiikka ei ole muuta kuin tekosyy saman vanhan mallin jatkamiseksi. Keskuspankki ei pysty luomaan työpaikkoja, kontrolloimaan inflaatiota tai luomaan TODELLISTA varallisuutta.

Sen sijaan FED on aika epeli luomaan varallisuuseroja.

Nykytilanteessa ei ole mitään, mitä aiemmin ei olisi jo koettu.

Japanin viimeiset 30 vuotta on koejakso siitä, mitä Yhdysvallat käy läpi tällä hetkellä.

Yhtäläisyyksiä Japanin kanssa on monia:

  • Laskeva säästämisaste

  • Ikääntyvä väestö

  • Valtava velkataakka

  • Laskeva vienti

  • Laskeva kotimainen talouskasvu

  • Alityöllistetyt nuoret aikuiset

  • Joustamaton kysyntä-tarjonta käyrä

  • Heikko teollisuustuotanto

  • Riippuvuus tuotannon kasvusta

Finanssikriisistä lähtien Japani on elvyttänyt taloutta voimakkaasti. Vaikka osakemarkkinat ovat pärjänneet hyvin, taloudellinen hyvinvointi on vajonnut vuosituhannen vaihteen tasoille.

Huolimatta Japanin keskuspankin 80 prosentin omistuksista ETF-markkinoilla ja isosta siivusta yritys- ja valtionbondeissa, on maa kärsinyt taantumista, matalasta inflaatiosta ja matalista koroista. Japanin kymppivuotinen korko kääntyi negatiiviseksi toisen kerran viimeisien vuosien aikana.

Käteinen ei ole kuningas

Ei ole olemassa takeita tai todistuksia siitä, että FEDin uusi politiikka tulee johtamaan inflaatioon, voimakkaaseen talouskasvuun tai tasa-arvoisempaan varallisuuteen.

Varallisuuseron kasvu sen sijaan tulee jatkumaan, aiemman keskuspankkipolitiikan tapaan.

Rahat siis pois patjan alta ja pankkitililtä osakkeisiin, kiinteistöihin, kultaan, Bitcoiniin.

Keskustele Sijoitustiedon foorumilla.

Lähde: Real Investment Advice

Kuukausittaista korkotuottoa lainasijoittamisesta