Kun on pohdiskeltu suomalaisten pokeriammattilaisten lukumäärää, olen varsin usein ollut se, jonka arvio on ollut korkein. Olen perustellut, että jos viihdyt Sodankylässä, ja haluat pysyä incognitona nettipokerissa, se onnistuu melko helposti. Ei vain kerro oikeaa nimeään kenellekään. Jotkut turkulaiset toki luulevat tuntevansa kaikki ja tuntemistaankin on kuulemma iso osa mennyt poikki.
Joka vuosi kuitenkin törmään uusiin miulle ennestään tuntemattomiin nuoriin suomalaisiin pokeriammattilaisiin, vaikka en tietenkään koskaan tapaa kaikkia. Aika monet suomalaiset kun tykkäävät enemmän salamyhkäisyydestä kuin vaikkapa jotkut jatkuvasti huomiohuoraavat pokerikolumnistit.
Tänä vuonna tutustuin ensimmäiseen uuteen suomalaiseen pokeriammattilaiseeni kuuntelemalla Kärkipari- podcastin kolmannen kauden kakkosjakson. Markus ”makeboifin” Leikkonen on siis ollut pokerijulkisuudeltakin pitkälti piilossa.
Kokkolalaissyntyinen, Tampereella vaikuttava teekkari on omien sanojensa mukaan kontaktoitunut lähinnä muihin eurooppalaisiin pokerinpelaajiin kuin suomalaisiin. Tämä on ihan ymmärrettävää, olemmehan me metsäläiset melkoisia mörököllejä.
Selvisi, että Leikkonen on 27-vuotias ja pelaa maailman suurimpia nettitexaspöytiä. Heikohkosti nettipokeriuutisia seuraavana en muistanut kuulleeni aikaisemmin sen enempää nickistä kuin miehestäkään. Olin varmaan missannut Pokerisivujen 2018 uutisen ”Suomalainen high stakes -pelaaja “makeboifin” Joey Ingramin vieraana tänään klo 22”. Tuolloin tosin Pokerisivujen toimituskaan ei tiennyt pelurin oikeaa nimeä.
”Aina ollut pokeripöydissä yksi nuorimmista, mutta nyt alkaa pöytiin tulemaan nuorempia kavereita”. Vähän sama homma alkaa miullakin muuten tulla vastaan.
Alaikäisenä ”jotain freerolleja” pelailtuaan päätti Markus hankkia yliopiston ”ykkös-kakkosvuonna jonkun harrastuksen”. Lajiksi valikoitui pokeri.
”Alusta asti latailin pokerikirjoja ja aloin niitä lukemaan. Olin alusta asti tavoitteellinen, eli jatkuvasti yritin kehittää peliä, koska tiesin pelin olevan taitopeli.
Luin foorumeita, kirjoja ja katsoin opetusvideoita. Laitoin hakemuksen parille coachille ja pääsin yhteen saksalaiseen talliin.
Talli otti puolet voitoista yhden vuoden ajan, mutta yhdellä tasonnostolla siihen menevät rahat on kuitattu. Coachaaminen on aliarvostettua ja ohituskaista tasojen nostamiseen.”
Ennen talliin liittymistä makeboifin oli korkeintaan shotitellut NLH50:stä. Talli laittoi kuitenkin aluksi pelaamaan NLH10:tä, mutta sieltä tuli nousu kiloiseen ja sieltä vauhdikkaasti sitten takaisinkin päin.
”Ensimmäinen upswing mitä on, niin kuvittelet että sulla on hirvee edge kaikkiin”.
Ensimmäisenä kesänä ilman muita kesätöitä ollessaan Leikkonen joutui hakemaan vauhtia NLH100:sta asti, mutta sen jälkeen ura on ollut aika tasaista nousua.
Älä mene ikinä katki
Kusin hunajaa kotona, kun kuulin nuorelta mieheltä bankroll managementin perusidean: Älä mene ikinä katki. Jotain Antti tivasi myös paljonko niitä binejä pitää olla (vastauksena 50-100), että tasoa uskaltaa nostaa. Mutta bankrollista on kirjoitettu aika paljon käytännön turhaa tekstiä. Olennaista on, että ei mene koskaan poikki.
”Amatööri ei ollut hirveän huono”
Melko hiljan muutaman kuukauden ajan muutama amatööri pelasi Markun ja muiden huippuammattilaisten kanssa 500/1000 tai 1K/2K pelejä. ”Ei ollut kaikki pinnat itsellä”, eli jotkut toiset olivat ostaneet actionista osuutta. Mie en muuten edes tiennyt, että noin isoja pelejä pyörii texasissa edes satunnaisesti.
Makeboifin ei ole yleensä muista pinnoja ostanut, koska se on liian stressaavaa puuhaa. Miulla on muuten aika samat perusteet, miksi olen pelannut omillani, enkä pinnoja muistakaan ole ostanut.
Isoista peleistä löytyi ranskalainen treideri, joka oli ottanut tuntejakin makeboifinin kaverilta. Eli kaveri oli ihan semiok-pelaaja, mutta vastassa vain olivat maailman parhaat. Joskin sitten kun peliin tuli mukaan myös nettiturnaustähtiä, peli alkoi tuntua kuulemma varmasti pelaamisen arvoiselta.
Jos istut high stakes heads up -käteispöytään, vastassa on todennäköisimmin botti.
”Monet luulee, että olen heads up-spesialisti, vaikka lähes koko uran olen pelannut 6-maxia. Tämä on ollut ongelmallista, koska jos heads-upissa luullaan sinun olevan hyvä, niin actionia on vaikea saada.
Selvää on, että botit pikkuhiljaa tappavat joitain pelejä. High-Stakes on tässä suhteessa enemmän turvassa kuin Mid-Stakes, koska pienessä pelaajapoolissa bottien tunnistaminen on helpompaa ja niiden virittäminen kalliimpaa.”
Elämän tavoitteena laittaa ruotsalainen poikki
Kaltaiselleni pervolle oli varsin viihdyttävää kuunnella, miten suomalainen nettiammattilainen käytti neljä kuukautta elämästään laittaakseen ruotsalaisen kollegansa BERRI SWEETin nippuun.
Päivittäisten pelisessioiden jälkeen Leikkonen käytti aina 4-5 tuntia ”labraamiseen” eli pelatun pelin analysoimiseen. Kuulosti siis ihan kokopäivätyöltä. Kuunnelkaa podcastilta, miten kävi. Käsiä löytyy vielä näköjään Youtubestakin.
Taso on ehkä laskenut NLH:n huipulla?
”Parhaat ovat lopettaneet ja siitä seuraava ketju vaikuttaa osin menneen sekaisin.”
Jos ei teksusta actiona tule, pitää PLO-hommia koittaa
”Kilosta olen käynyt rätkimässä ja vähän kaksikilosta.”
Ihan kaikille sopivat harjoittelutasot eivät siis ole kysymyksessä.
Live ei oikein maailman huipulle maistu
”Pari kertaa olen käynyt Tampereen Pelaamossa pelaamassa 1/1 Teksua ja kerran käynyt Helsingin kasinolla.
Livekäteinen on aivan hirveätä. Jos haluat pelaa isoa, et tiedä milloin pelit alkaa. Jos ne sitten alkaa, et tiedä ketä pelaa.”
Eli Barcelonassa on kuitenkin käyty. Lähinnä kuulemma hauskaa pitämässä.
Pehmeämmät kaverit voivat hoitaa psyykeään
Jonkun verran kikattelin, kun totesin maailman huipulla hoidettavan henkistä tasapainoa samalla lailla kuin Helsingin pienissä livepeleissä.
”Mental game hoituu sillä, että otat vähän arpia. Mitä enemmän sä pelaat, sitä enemmän paskaa sä kestät. Sitten kun on samplee, että olet voittava pelaaja, niin kyllä se valo sieltä tunnelin päästä paistaa.
Antaa tiltin tulla, tunnistaa sen ja laittaa softat kiinni. Sitten seuraavana päivänä uudestaan. Tai ottaa välipäivän.”
Antti totesi, että Markuksella ei ole vaihtoehtona tiltatessaan vaihtaa isompaan pöytään, koska pelaa jo valmiiksi maailman isoimpia pelejä.
Jos blokit toimii, Itävalta kutsuu
”Suomessa tykkään asua. Mutta saa nähä mihin nää nettiblokkihommat kehittyy. Mun kohdalla ei mikään ongelma, koska lähtisin seuraavalla viikolla Itävaltaan. Perheellisillä vähän nihkeämpää.”
Pokerinpelaajalla on hyvä olla harrastus
”Hyvänolontunne ei saisi olla sidottu siihen, miten menee pokerissa, vaan kannattaa hankkia harrastus, jossa pystyy kehittymään. Boulderointi on siihen oikein hyvä. Ei se salia korvaa, mutta jos käy kiipeilemässä ja tekee siihen vähän penkkiä, kyllä se ihan treenistä käy.
Äiti on kannustanut opiskelemaan tutkinnon loppuun, mutta jos itse pelaa puolivillaisesti ja muut täysipäiväisesti, voi alkaa tulla kovasti kilpailussa lajissa pataan.”
Tämäkin Kärkipari-podcast oli pokerifriikille lähinnä kuuntelemisen juhlaa. Antti Tiainen oli taas kaivanut jostain mustasta aukosta tosi mielenkiintoisen vieraan. Luulisin, että siviilitkin voisivat saada näistä jotain iloa irti.
