Tarkkaavaisten sijoittajien katseet ovat erityisesti viime aikoina olleet USA;n ja Japanin bondien pitkässä päässä. One River Asset Managementin sijoituspomon Eric Petersin mukaan huomattavasti nousseet USA:n ja Japanin reaalikorot heiluttavat punaista lippua markkinoille. Velkaa on yksinkertaisesti liikaa. Valtioiden liikkeellelaskiessa bondeja, eli velkakirjoja, se tekee vaatimuksen valtion tulevista tuloista. Yksikään valtio, joka lainaa omassa valuutassaan, ei tule menemään konkurssiin, mutta se voi maksaa velan takaisin arvoaan menettäneellä rahalla. Kulta on Petersin mukaan antanut varoitussignaaleja jo kolmen vuoden ajan ja nyt bondimarkkinoita valppaasti seuraavat sijoittajat soittavat hälytyskelloa reaalikorkojen noustessa voimakkaasti.
Valtiot eivät halua flirttailla katastrofien kanssa. Huonot päätökset hyvinä aikoina kylvävät siemeniä ei-luovalle tuholle, Peters jatkaa. Taseet eivät valehtele koskaan, mutta usein ne jätetään huomiotta kaikkien katseiden keskittyessä kasvuun. Jopa Elon Musk, joka on ollut huolissaan kasvavasta velkataakasta, on sanonut kiihtyvän BKT-kasvun olevan olennaista. Reaalikasvu nostaa elintasoa, mutta nimellinen kasvu inflaation avustuksella laskee elintasoa. ”Huolimattomasti kasvava velka ruokkii omankädenoikeuden harjoittajia, jotka vaativat korkeampia tuottoja kasvavien riskien kattamiseksi”, Peters kirjoittaa.
Keskuspankit voivat leikata ohjauskorkoa helpottaakseen valtion rahoituskustannuksia, mutta se voi Petersin mukaan johtaa korkeampiin pitkiin korkoihin, tiukempaan luottomarkkinaan, haurastaa kasvua ja leikata valtion tuottoja. Toisin kuin 80- ja 90-luvuilla, jolloin kehittyvät markkinat kokivat monia velkakriisejä, tällä kertaa ongelmissa ovat suuret valtion kuten USA ja Japani. Tämä “shampanjaongelma” vaatii tilanteen rohkeaa nollausta, kuten vuoden 1985 Plaza-sopimus, tai uutta tapaa ajatella velkaa poliittisella tasolla, Peters pohtii.
Japani on miehen mukaan globaali punainen lippu. Sen valtiovelka on tikittävä aikapommi, velan ollessa yhteensä 1 200 biljoonaa jeniä, vastaten 200 prosenttia bruttokansantuotteesta. Peters muistuttaa, että Japani on kuitenkin maailman pankki, sillä se omistaa enemmän ulkomaisia sijoituksia kuin sillä on ulkomaista velkaa. Japani voi siis myydä ulkomaisia omistuksiaan helpottaakseen tilannetta kotimaassaan. Maailman pankin aivastaessa kaikki maailman taloudet vilustuvat. Bondihaukat voivat pakottaa talousjärjestelmän kunnostamisen, eikä pelkästään Japanille, vaan kaikille rikkaille valtioille, Peters jatkaa.
Peters ehdottaa radikaalia ratkaisua: keskuspankit voisivat muuttaa valtionvelan 100 vuoden nollakorkoisiksi bondeiksi. Japanissa nykyisillä kahden prosentin bondi yieldeillä 100 dollarin 100-vuotinen nollakorkoinen bondi olisi arvoltaan noin 14 dollaria. Jos Japanin keskuspankki muuttaisi velkansa mainituiksi nollakorkoisiksi lainoiksi, maan efektiivinen velka//BKT-suhde putoaisi 200 prosentista 110 prosenttiin, Peters laskee. Tämä antaisi Japanin valtiolle sata vuotta aikaa pohtia, miten Japanin keskuspankin taseen tappiot voidaan rahoittaa ja toisaalta yksityinen velka, kuten pankit, vakuutusyhtiöt ja eläkerahastot hyötyisivät alemmasta velka/BKT-suhteesta.
Peters ehdottaa samanlaista ratkaisua USA:n velkataakalle, mutta uskoo markkinoiden näkevän sen epätoivoisena kirjanpitotemppuna, joka todennäköisesti kostautuisi. Matalat korot eivät itsessään alentaneet Japanin valtion alijäämää. Japanilla oli maailman alin korkotaso ja niitä pidettiin alhaalla pidempään kuin missään muussa valtiossa ja siitä huolimatta sillä on maailman korkein velka/BKT-suhde.
Peters toteaa suurien veronkiristysten ja/tai kulutuksen leikkaamisen olevan itseään tuhoavaa, sillä ne laskevat talouden kasvuvauhtia, mikä puolestaan laskee valtion tuloja. Kohtuulliset kulutusleikkaukset ja veronkiristykset voivat toimia, mikäli talous on mainiossa vedossa. Mutta nykyinen jenkkihallinto haluaa ajaa läpi “Big Beautiful Bill”-ehdotuksen, joka lähes varmasti nostaa tulevia alijäämiä ja velkaa, ellei talouden kasvu nousu tasolle, jota on lähes mahdoton pitkässä juoksussa ylläpitää.
Jos jenkkihallinto pakottaa keskuspankin muuttamaan valtionvelan 100-vuotisiksi nollakorkoisiksi bondeiksi, nähtäisiin tilanne juuri sellaisena kuin se on: valtion maksukyvyttömyytenä. Tämä johtaisi kaaosmaiseen pakoon jenkkien valtion velasta ja dollareista.
On Petersin mukaan mahdollista, että tekoälyn tuottavuus ja tieteen eteneminen, tuotannon palauttaminen USA:n, verohyödyt investoinneille, sääntelyn helpottaminen ja pääomavirta yhtiöistä, jotka pelkäävät tariffeja voivat nostaa talouden kasvun tasolle, joka pienentää alijäämä ja tasoittaa velka/BKT-suhteen, mutta se voi olla vain haavetta.
“Todellisuudessa ei ole tapaa uudelleenjärjestellä jenkkivelkaa ilman maksukyvyttömyyttä joko suoraan tai epäsuorasti inflaation kautta. Mikäli hallituksen epätoivoinen yritys talouden kohentamiseksi epäonnistuu, muuttuu tilanne erittäin rumaksi. Jokainen pomppu kullan ja bitcoinin hinnassa kertoo riskin nousevan tilanteen suhteen”, Peters päättää.
Keskustele markkinoista Sijoitustiedon palstalla.
