Onnistuin sitten hävittämään ensimmäisen kirjoituksen. Noh, koitetaan uusiksi.
Varoitan, että mulla on suuri bias, koska kokemukseni rajoittuvat yhteen pieneen osaan Indoneisaa ja referenssimaihin minulla ei ole samanlaista kosketuspintaa. Lisäksi Indonesia on valtava maa, joka ei ole kovin yhtenäinen. Maassa on yli 1000 kieltä, vaikka suurin osa pystyy keskustelemaan keskenään, useampia suura uskontoja ja erilaisia kulttuureita. Kansallinen identiteetti jääkin aika kovaa jalkoihin paikallisemmille heimoille ymv. Eli jokainen voi miettiä, miten fiksua on ekstrapoloida yhden alueen kokemukset ja havainnot kattamaan koko maata.
Olin siis läntisessä Indonesiassa expattina vajaa pari vuotta, jonka aikana paikalliseen menoon pääsi vähän paremmin sisälle, mitä muuten Aasiassa pyöriessä (jonkun verran tullut reissailtua lomalla ja työasioissakin hieman). Indonesia oli mun kokemuksien mukaan ihan oma lukunsa, mitä tulee korruptioon, (huonoon) työkulttuuriin sekä siihen, että mikään ei toimi. Siis paljon pahempi, mitä vaikka Filippiinit. Pidän myös poliittista riskiä poikkeuksellisen suurena. Ymmärtääkseni sotilasjuntta-aikojen jälkeen maata on hallinnut pari sotilasjuntta-ajan valtasukua, joista presidentit ovat tulleet. Nyt vallassa on kuitenkin 2. kauttaan istuva Jokowi(?), joka on mun ymmärtääkseni saanut asioita paljon paremmalle tolalle. Kuitenkin hänen seuraajanaan pidetyn henkilön em. valtasuvut saivat hoidettua vankilaan melko tekaistuilla syytteillä, eli jännä nähdä, että mitä tapahtuu, kun Jokowin toinen ja viimeinen kausi päättyy. Jatketaanko maltillisella ja talouteen keskittyvällä hallinnolla, vai palataanko taas valtasukujen temmellyskentäksi?
Toisaalta taas potentiaalia löytyy ja paljon. Maa on maailman 4. väkirikkain ja väestöpyramidi on sen muotoinen, että kasvua tulee vielä. Koska maa on vielä niin köyhä verrattuna vaikka Thaimaahan tai Malesiaan, niin potentiaalia sisämarkkinan kasvulle ja kulutukselle tosiaan riittää ja on siellä saatu järkeviäkin asioita aikaan, kuten vaikka start-upista miljardiluokkaan kasvanut Gojek (überin/Grabin kopio). Gojekin perustajat ovat myös toimineet melkoisina esikuvina nuorelle sukupolvelle ja yhden perustajista Jokowi nimitti muistaakseni valtionvarainministeriksi. Jonkinlaista etua voisi nähdä myös siinä, että vierestä löytyy vauras Singapore, joka varmaan jatkossa siirtää lisää bisnestä niemen yli halvemmalle alueelle. Vaikkakin pieni, niin Singaporesta 12km päässä oleva Batam on vähän kuin Tallinna Suomelle. Tosin sillä erotuksella, että Singapore on paljon rikkaampi kuin Suomi, ja Indonesia paljon halvempi, kuin Viro.
Olen itsekin miettnyt sijoittavani tuonne jo jonkin aikaa, mutta em. riskien takia en uskaltaisi ainakaan isosti laittaa ennen kuin valta seuraavan kerran vaihtuu ja näkee hieman, että jäikö Jokowin aika anomaliaksi historiaan, vai oliko se lähtölaukaus uudelle suunnalle. Indonesian kohdalla näkisin lisäarvoa aktiivisesti hoidetusta, hyvästä, rahastosta, kuten Vietnamiin keskittyvä PYN Elite. Sijoitustiedossakin aktiivisesti mainostava JOM olisi kenties vaihtoehto, mutta heidän trackinstä ei ole varsinaisesti vakuuttanut.