Sijoitusneuvojien asiakkaita ärsyttää neuvojien puolueellisuus. Heistä tuntuu, että sijoitustuotteiden myyminen on neuvojille tärkeämpää kuin asiakkaalle sopivien ratkaisujen löytäminen. Nämä teemat ovat toistuneet joka kerta, kun olen tehnyt tutkimuksia, joissa yksityissijoittajat ovat arvioineet sijoituspalveluiden laatua.
Tämänkeväiseen selvitykseen osallistui 350 sijoitusneuvonnan asiakasta. Heistä joka neljäs katsoi, ettei sijoitusneuvoja ymmärrä asiakkaansa tarpeita. Tulos oli sen verran tyrmäävä, että päätin tehdä henkilökohtaisen pikatestin.
Hetki oli otollinen, koska olin sattumoisin etsimässä osakemarkkinoiden ulkopuolelta uutta kotia varoille, jotka hiljattain vapautuivat muusta käytöstä. Olin valmis sitomaan varat pitkäksi ajaksi, mikäli likviditeettiriskin ottaminen palkittaisiin lisätuotolla. Käteistä tai sijoituksia lyhyen koron rahastoihin halusin välttää, koska niiden avulla olen jo hajauttanut osakeriskiä.
Soitin erääseen suureen pankkiin ja päädyin keskustelemaan ”oman” sijoitusneuvojani kanssa. Se oli ensimmäinen yllätys. En tiennyt, että minulle oli sellainen nimetty.
Selostin neuvojalle kaiken edellä kerrotun ja mainitsin, että olen kokenut sijoittaja. Erityisesti painotin, että olen tarkka kuluista. Lisäksi toivoin, että minua kohdeltaisiin itsenäisesti toimivana sijoittajana, vaikka pientä apua pyysinkin. En nimittäin halunnut, että sijoitusvaihtoehdot rajoittuisivat tuotevalikoimaan, joista sijoitusneuvojat ehdotuksensa poimivat. Se voi olla selvästi pienempi kuin valikoima, joka on itsenäisesti toimivien sijoittajien ulottuvilla. Korostin niin ikään, etten tarvitse sijoitussuunnitelmaa. Kaipasin ainoastaan vinkkejä kriteereihin sopivista sijoituskohteista, joihin voin itsenäisesti perehtyä.
Toivoin ehdotuksia sijoituskohteiksi. Sain yhden.
Parin päivän kuluttua verkkopankkiini losahti toistakymmentä sivua pitkä sijoitussuunnitelma, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Vika ei ollut neuvojassa, koska hänellä ei ollut riittävästi tietoa minusta suunnitelman pohjaksi. Voi olla, että sijoitusehdotusten kaveriksi neuvojan on nykyisin pakko kyhätä jonkinlainen suunnitelma. Silti: ajanhukkaa sekä neuvojalle että minulle.
Yhden sijoitusehdotuksen suunnitelma sisälsi.
Pihiksi itseään nimittäneelle sijoittajalle tarjottiin aktiivisesti hoidettua korkorahastoa, joka sijoittaa varansa pääasiassa toisiin korkorahastoihin. Yhdistelmää ei voi mitenkään pitää kustannustehokkaana. Teki mieleni lähettää sijoitusneuvojalle sijoitustiedontuottaja Morningstarin tuore tutkimus pitkän koron rahastoista (Finding Bond Funds That Can Beat Their Benchmarks After Fees, 2018). Se osoittaa, että keskivertorahaston tuotto jää vertailuindeksiä heikoimmaksi ja tärkein tuottoja latistava tekijä on rahaston kulut. Olin itse kaavaillut mahdollisiksi sijoituskohteiksi passiivisia indeksirahastoja tai jopa suoria joukkolainasijoituksia.
Jäi totta tosiaan tunne, ettei sijoitusneuvoja ollut kuunnellut tai ymmärtänyt tarpeitani lainkaan. Autokaupassa pärjäsin paremmin. Toyota-myyjä oivalsi vartin keskustelun jälkeen, millaisia autoja minulle kannatti esitellä ja malttoi keskittyä niihin.
