Kansanäänestyksellä ei pitäisi koskaan päättää euroviisuedustajaa tärkeämmästä asiasta. Iso-Britannian juhannusaaton Brexit-kampanjoinnin seuraaminen on saanut minut entistäkin vakuuttuneemmaksi kansanäänestysten vahingollisuudesta. Jäämisen puolesta taistelevat pelottelevat epätodennäköisillä kauppasodilla ja ilmestyskirjan pedoilla. Lähtemistä haluavat taas harrastavat itsesensuuria siinä missä brittien keltainen lehdistökin. Mikään EU-eroa puoltava valhe ei leave-osastolle ole liian paksu kerrottavaksi.
Olen päällä olevasta tilanteesta johtuen seurannut vähän tavallista enemmän brittilehtiä, ja joudun vastentahtoisesti myöntämään, että välillä on tullut paljon pilkkaamaani Hesaria ikävä. Ei nyt sentään Economistia tai Financial Timesia lukiessa. Mutta esimerkiksi The Sun on sellainen aviisi, että jos olisin täysivaltainen pääsensori, yhtään numeroa ei enää ilmestyisi. Viisi ja puoli miljoonaa lukijaansa joutuisivat etsimään ihan uuden paskalehden, mistä klikkailla puolijulkkisten seksivideoita. Hesarin talousuutisia kirjoittavat vihervasemmistolaiset kulttuuritoimittajat sentään eivät esittele sellaisia vääriä faktoja, joista jää heti kiinni. Sunissa virheellisten faktojen esittely oikean asian puolesta kuuluu toimittajien arkirutiiniin.
Spekulantille brittien euroero olisi enemmän mahdollisuus kuin oikea uhka. Kaikenlainen kaaos on yleensä näppärälle sijoittajalle edullista. Minun sijoituksilleni parasta lähiaikaista viihdettä oli viime vuosikymmenen lopun finanssikriisi, jolloin pääsi pitkän aikaa ostamaan kaikenlaista kivaa pilkkahintoihin.
Suomelle Iso-Britannian lähtö EU:sta olisi ikävää, joskin vaikutukset olisivat marginaaliset verrattuna vahinkoon, jonka roast beefit itselleen tekisivät. Koska olen nykyisin omasta mielestäni enemmän portfoliosijoittaja kuin täysverinen spekulantti, kannatan järjen voittoa eli äänestäisin Iso-Britannian pysymisen puolesta, jos voisin. Suomalaisista Brexitiä kannattavatkin lähinnä pahimmat hönöt, kuten esimerkiksi osa libertaareista ja tietysti kaikki jotka uskovat EU:n kieltäneen käyrät kurkut.
Suomalaisestakin näkökulmasta voi toki kehitellä rationaalisilta vaikuttavan perusteen kannattaa Brexitiä - ja miksei Donald Trumpiakin siinä sivussa. Jotkut uskovat kaaoksen olevan järkevä tie körötellä parempaan maailmaan. Tosin kaaoksen toivomisen rationaalisuus on lähinnä uskonnon harjoittamista, jos minulta kysytään.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Labourin MP Jo Coxin ampuminen riittää remain-puolen voittoon. Odotan kyllä The Sunin julkaisevan vielä äänestyksen alla uutisen, miten murhassa oli kyse EU-mielisten salaliitosta äänten kalastelemiseksi. Kun luin uutisotsikon tyylin ”Labour MP shot”, tarkistin ensimmäiseksi, että olihan ammuttu varmasti aktiivista remain-väkeä. Tämän varmistuttua tutkin seuraavaksi, mitähän pörssistä voisi ostaa. Kurssit olivat valitettavasti jo nousseet, enkä sitten saanut ostomääräystä aikaiseksi.
Tarkkailen tilanteen etenemistä lähinnä seuraamalla kertoimien kehitystä. Tätä kirjoitettaessa markkinat arvioivat Brexitin todennäköisyydeksi 28%. Tämä saattaa olla jopa vähän oikeaa todennäköisyyttä korkeampi, koska oletan osan sijoittajista suojautuneen David Cameronin typeryyttä vastaan vedonlyöntimarkkinoilla, ja luonnollinen ostopaine olisi siten leaven puolella. Mielipidetiedusteluissa tilanne on tasan 44%/44%, mutta jos polli näyttää tasan, voittaa jääminen ilman muuta. Brittiläinen heikompi aines, joka pääsääntöisesti lähtemistä kannattaa, jää helposti äänestyspäivänä kotiin. Ainakin jos aurinko paistaa tai sataa vettä tai tv:stä tulee jalkapalloa.
Toki eroa kannattavien joukossa on myös höyrähtäneitä parempiosaisiakin. Miksi Iaian Duncan Smithin ja Michael Goven tapaiset konservatiivipoliitikot kannattavat EU:sta lähtöä, on selkeää. EU ei nimittäin koskaan hyväksyisi heidän äärioikeistolaisia aloitteitaan. EU:n ulkopuolella voisi sitten yrittää palauttaa kuolemanrangaistusta kaikessa rauhassa.
Mitä jos Brexit toteutuu?
Jos leave voittaa, ja kurssit laskevat, siirtynen Suomessa ostopuolelle. Brexitin vaikutus suomalaisiin pörssiyhtiöihin on lähinnä marginaalinen, toki yhtiöstä riippuen. Markkinat ovat lisäksi diskontanneet hörökorvien euroeroa jo ihan reippaasti. Tunnenkin useamman viimeaikaisen paniikkimyyjän.
Minkälainen kaaos globaaleille markkinoille tulisi, on hankala ennustaa. Minun arvioni on, että pienempi kuin EU ja remainin kannattajat antavat ymmärtää, mutta ihan sellainen hyvä keskikokoinen kriisi kuitenkin.
Entä remainin voittaessa?
Minä arvaan kurssien nousevan ihan räväkästi ainakin heti alkuun. Epävarmuus äänestystuloksen suhteen on ollut myrkkyä markkinoille, ja sijoittajat ymmärtävät Brexitin vahingollisuuden taloudelle paremmin kuin keskimääräinen konservatiivipoliitikko. Yhden epävarmuustekijän poistuttua tulee monelle kiire siirtää pelimerkkejä nollakoroista pörssiin.
Tosin sitten melko pian siirrytään murehtimaan USA:n koronnostoja tai Kiinan talouden yskimistä, joten tuskin mitään kovin pitkäkestoisia härkien juhlapitoja tässä saadaan aikaan.
Jos remain voittaa ja jos kurssit nousevat, keventelen luultavasti viime viikon takaisinostojani. Vaikka Brittiläinen imperiumi päättäisi pitää EU:n edelleen jäsenenään, jää meille vielä monenlaista velkaongelmaa ratkottavaksi.
Täysin varmaksi ei voi laskea sitä, että remainin tullessa kurssit nousevat tai päinvastoin. Tosin leaven voittaessa musiikin laji hyvin todennäköisesti olisi drop’n’roll.
Spekulanteille lisää kansanäänestyksiä
Poliitikot harvoin päättävät mitään hirveän kammottavaa tai ainakaan kovin yllättävää. Yhden patapään tekemä poliittinen murha kansanäänestyksen alla voi heilauttaa tuloksen ylösalaisin - ihmiset kun tekevät äänestyspäätöksensä lähinnä tunnepohjalta. Kaikki kansanäänestykset ovatkin yleensä hyviä tilaisuuksia tehdä monenlaisia hyvän odotusarvon spekulointeja.
Tulossa olevien kansanäänestysten yhteydessä suosittelen hakemaan kertoimet vedonlyöntiyhtiöiden sivuilta ja pohtimaan kunkin äänestystuloksen vaikutuksia. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että sijoittajat ovat kovia panikoimaan ja näkevät pienetkin mahdollisuudet epäsuotuisaan tulemaan katastrofaalisina.
Täytyy muuten tunnustaa, että olen melkoinen vässykkä nykyisin. Analysoin jo perjantaina, että nyt pitäisi lyödä vetoa järjen voiton puolesta. En kuitenkaan lyönyt, ettei tule tupla-ahdistusta, jos britit eroavat ja kurssit laskevat ja vedonlyöntiinkin paloi rahaa. Tämä taas on tunnepohjaista sijoittamista, shame on me.
