Olet täällä

Artikkelit

Keskuspankit tekevät turskaa, hamstraavat kultaa

 

Viime vuonna keskuspankit ostivat kultaa enemmän kuin vuosikymmeniin. World Gold Councilin mukaan keskuspankkien kultaostokset olivat mittavimpia sitten vuoden 1967. Maailman keskuspankit ostivat yhdessä kuukaudessa yhteensä 673 tonnia kultaa ja kolmannella kvartaalilla luku oli 400 tonnia. Trendistä tekee mielenkiintoisen se fakta, että keskuspankit olivat vuoden 2020 jälkeen olleet kullan nettomyyjiä.

Miksi keskuspankit ovat nyt ostopuolella, lisäten kultaa reserveihinsä? Syitä voi olla monia.

Useimpien keskuspankkien suurin reservivaranto on USA:n dollari, joka on tyypillisesti keskuspankin salkussa US Treasury-bondien muodossa. Monille keskuspankeille olisi järkeenkäypää olla vähemmän riippuvainen taalasta, erityisesti Kiinalle.

Kullan hinta on noussut viime kesän tasoille.

Kiinan keskuspankit suuret vieraan valuutan reservivarannot ovat tärkeä tekijä keskuspankin vakaudelle. 3,1 biljoonan dollarivarannot saattoivat olla avaintekijä viime vuoden suhteelliselle vakaudelle, mutta tilanne voi muuttua seuraavan kymmenen vuoden aikana, mikäli dollari kokee ennennäkemättömän arvon alenemisen.

Keskuspankit ympäri maailmaa ovat tutkineet keskuspankkien digivaluuttojen mahdollisuutta, mikä muuttaisi totaalisesti sen, miten raha käytännössä toimii. Keskuspankit voisivat tallettaa suoraan kansalaisten tileille ja täten saisivat tietoa säästäjien tilanteesta. Samalla ne voisivat nopeuttaa rahapolitiikan välitysmekanismia poistamalla inflaation nousua estävät kanavat: tavanomaiset pankit ja luottokysynnän suojan. Inflaation kiihtymistä estää pankkijärjestelmän luottokysyntä ja tämä puolestaan hidastaa rahapolitiikan toteuttamista. Tämä on johtanut esimerkiksi osakkeiden hintojen nousuun ja sen kiihtymisestään entisestään, kun rahan tarjonnan kasvattamisella rahoitettiin valtion kulut ja tukiaiset.

Jos keskuspankit alkavat laskea liikkeelle digivaluuttoja, viimeisten 50 vuoden aikana koettu valuuttojen ostovoiman tuhoutuminen voi olla varsin pientä verrattuna siihen, mitä keskuspankkien valvonnan alaisuudessa voi pahimmassa tapauksessa tapahtua.

Tällaisessa tilanteessa kullan rooli reservivaluuttana olisi vertaansa vailla.

Syitä kullan ostoon on muitakin.

Kryptojen akilleen kantapää on niiden alhainen likviditeetti. Kryptot eivät onnistuneet taistelussa rahan tarjonnan lisäämistä vastaan, päinvastoin, ne olivat sen seurausta. Kulta on yksi harvoista jäljelläolevista todellisista arvonsäilyttäjistä.

Kullan tuotto dollareissa mitattuna aiheutti viime vuonna pettymyksen monille sijoittajille. Kullan hinta kuitenkin nousi esimerkiksi euroissa, punnissa ja jeneissä sekä monissa kehittyvien talouksien valuutoissa.

Keskuspankit tarvitsevat kultaa, mikäli ne haluavat suojautua ennennäkemätöntä rahan arvon alenemista vastaan.

Financial Timesin mukaan keskuspankit kokevat jo nyt merkittäviä tappioita niiden taseessa olevien bondien menettäessä arvoaan. Viime vuoden toisen kvartaalin päätteeksi Fed oli kärsinyt 720 miljardin dollarin tappiot ja Englannin keskuspankki 200 miljardin punnan tappiot. EKP:n taloudellista tilannetta selvitellään paraikaa ja ennusteiden mukaan tappioita on luvassa. Reutersin mukaan Fed, EKP, Englannin ja Sveitsin keskuspankit yhteensä voivat kokea yli 1 biljoonan dollarin tappiot bondien muuttuessa tuottavista papereista veloiksi.

Jos keskuspankki kokee tappiota, se voi täyttää aukon hyödyntämällä aiempien vuosien käytettävissä olevia varantoja tai pyytämällä apua muilta keskuspankeilta. Liikepankkien tapaan keskuspankit voivat ajautua merkittäviin vaikeuksiin, mutta keskuspankeilla on kuitenkin mahdollisuus kääntyä hallitusten puoleen viimeisenä keinonaan. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että reikä taseessa kaatuu veronmaksajien niskoille ja kustannukset olisivat tähtitieteelliset.

Tämä korostaa viimeisen vuosikymmenen aikana koetun  rahapoliittisen elvyttämisen riskejä. Keskuspankit alkoivat ostaa laajemmalla skaalalla houkuttelevia tuottoja tarjoavia valtion bondeja sen sijaan, että olisivat pitäytyneet matalariskisten paperien hankkimisessa.

Miksi keskuspankit ostavat kultaa samaan aikaan, kun taseeseen merkitään tappioita? Reservitasojen nostamiseksi, tappioiden pienentämiseksi ja keskuspankkien digivaluuttojen mahdollisten vaikutusten suojaamiseksi. Jos inflaatio säilyy korkeana, ei länsimaiden bondeja ostamalla voi pienentää tappioiden riskiä, joten kullan ostaminen voi hyvin olla ainoa vaihtoehto.

Länsimaiden keskuspankit supistavat taseitaan taistelussa inflaatiota vastaan, mutta samalla niiden taseessa olevien varantojen arvo voi laskea. Tappioita kokeva keskuspankki ei välittömästi voi paisuttaa tasettaan tai ostaa lisää valtioiden bondeja. Tästä seuraa likividiteettiansa. Elvyttäminen ja matalat korkotasot ovat välttämättömiä omaisuuserien korkeille hinnoille, mutta likviditeetin ja rahoituksen kontrolli voi aiheuttaa inflaatiopaineiden jatkumista, mikä puolestaan asettaisi painetta omaisuuserien hintoihin.

Ajatus siitä, että rahan printtaaminen ei johtaisi inflaatioon, toimi perustana rahapoliittiselle kangastukselle. Päinvastaiset todisteet osoittavat, että keskuspankit kohtaavat vakavan haasteen: ne eivät pysty samanaikaisesti kestämään kertoimien nousemista ja omaisuusluokkien hintainflaatiota, alempia kuluttajahintoja ja rahoittaa julkisen talouden alijäämää.

Keskuspankit ostavat kultaa suojellakseen taseitaan omia rahan arvon alentavia ohjelmiaan vastaan. Niillä ei ole muuta mahdollisuutta.

Keskustele kullasta Sijoitustiedon palstalla.

Liity postituslistalle ja kuulet kohteista jotka eivät tule julkisille markkinoille