Varsin harvat hahmottavat vähänkään isompia lukuja. Jo miljoona on monille jossain määrin hämärä käsite ja miljardi useimmille jotain sci-fiä. Mutta valtiovarainministeri Katri Kulmunin kannalta ikävästi 50.000 euroa sijaitsee suuren yleisön hahmotettavissa olevassa avaruudessa.
Käyttämällä valtion rahaa kymmeniä tuhansia, päätyy eroamaan ministerin paikalta. Lisäksi jää vielä Akin analyysitoimiston arvailuissa puheenjohtajakausikin lyhyeksi.
Tuhlaamalla euroja taas miljarditolkulla Sanna Marinin tapaan, saa jatkaa vanhaan malliin ja kannatus vain kasvaa. Mitä ilmeisimmin siis miljardeja voi poliitikko polttaa, mutta kymppitonneja ei. Tosin vasemmistolaisten ekonomistien mukaan valtion miljardeja ei tarvitse maksaa koskaan takaisin. Ideologiansa myyminen tieteen varjolla rinnastetaan muuten Pyysingin toverituomioistuimessa rikoksena pyöreästi törkeään pahoinpitelyyn.
Kirjoitin vuosi sitten ”Rinteen hallitus on ottamassa velan päälle lisää velkaa. Suomella on vielä toistaiseksi velanottokykyä jäljellä ihan hyvin. Seuraavat neljä vuotta pystytään ihan hyvin mässäilemään seuraavien sukupolvien kustannuksella.”
Marinin hallitus jatkoi tunnetusti Rinteen ohjelmalla. Mutta sitten tuli korona ja tytöt pistivät tanssiksi. Tällä viikolla julkaistusta lisäbudjetista selvisi, että nyt on sellaiset bileet pystyssä, ettei ihan heti mennä nukkumaan. Eli jokainen hallituspuolue on päässyt toteuttamaan pyöreästi kaiken, mistä ei ole edes aiemmin uskaltanut haaveilla. Onneksi ainakaan minun ikäluokkani ei näiden juhlien loppulaskua kuittaa.
Hillopurkkihallitus ei ole aikeissakaan tehdä mitään työllisyyttä parantavia uudistuksia. Tämä on toisaalta ollut selvää jo hallitusohjelman julkaisemisesta lähtien. Jos demarit oikeasti haluaisivat parantaa työllisyyttä, tokihan hallitusohjelmassa olisi muutakin kuin LSD-tripiltä löydetyltä vaikuttava työllisyystavoite. Li Anderssonin vassareita ei saa kesken hallituskauden suostumaan mihinkään rakenteellista työttömyyttä oikeasti laskevaan toimenpiteeseen. Tosin kaikki valtiolle töihin luonnonsuojelujoukoiksi kävisi kyllä.
Uskoikohan joku muuten oikeasti Kulmunin syksyistä väitettä: ”Jos työllisyystavoite ei täyty, hallitus voi leikata pysyviä menolisäyksiä.” Marinin hallitus ei selkeästi aio leikata yhtään mitään. Tosin ei sitä olisi Rinteen hallituskaan tehnyt, vaikkei olisi koronaa tullutkaan. Keväällä 2019 ei hallitusneuvotteluissa annettu budjettiraamien olla unelmoinnin tiellä. Nyt nämä unelmat velanotosta ilman turhia murheita koronan varjolla toteutuvat.
Olisiko Kulmunin kannattanut sittenkin kirjoittaa matematiikka?
Vaikka suhtaudun Paavo Arhinmäkeä penseämmin julkisen rahan käyttämistä omiin menoihin, aika vähästä hölmöilystä Kulmuni otti pallinsa altaan pois. Tosin hölmöilystä oli kyllä kyse. Kaikille pitkän matematiikan lukijoille on selvää, että valtion kuittien ollessa julkisia, on iso riski jäädä kiinni viestintäkonsultoinnin ostosta puoluekokouspuhetta varten. Ja että tämä ei ole suuren yleisön silmissä kosher, pitäisi ymmärtää lyhyelläkin matikalla.
Kun joku poliitikko tekee jotain loogisesti hönöä, on miusta hilpeää tarkistaa sen koulutodistukset, koska sieltä löytyy yllättävän usein jokin pahansuopainen selitys. Kulmuni ei näköjään kirjoittanut matematiikkaa ollenkaan. Loogisen ajattelun koulutuksen puute saattaa selittää myös miksi tuore puheenjohtaja pohdiskeli ääneen Hesarissa, että ”Voi olla myös, ettei keskusta nouse tästä.”
Uskon Kulmunin olleen rehellinen pohdinnoissaan. Mutta jos haluaa pysyä puheenjohtajana pitkään, ei välttämättä kannattaisi myöntää, että kannatus voi jäädä totuttua alemmaksikin. Pitkän matematiikan kirjoittaneen silmin maailma on erilainen. Jotain vaikutusta asiassa saattaa olla myös kierolla luonteellani, joka on taipuvainen pohdiskelemaan enemmän reittejä kuin päämääriä.
Tässä vaiheessa lukemista lyhyen matematiikan lynkkausjoukot lienevät jo valmiita köyttämään kolumnistin kaulastaan korkealle. Lisään hirttämisinnokkuutta muistuttamalla, että 2016 analysoin Alexander Stubbin puoluejohtajuuden ja hallintarekisterilain kaatuneen Ticon lyhyen matematiikan A:han.
Googlattuani Kulmunin yo-todistuksen en pystynyt mitenkään olemaan kirjoittamatta tätä varmasti verenpainetta matematiikkavastaisessa kulmauksessa nostattavaa kappaletta. Pitkä matikkakaan ei valitettavasti auta ylimielisyyteen, vaikka helpottaa kovasti pokeriammattilaisuutta, pörssisijoittamista ja vähämerkityksisempääkin elämää.
Valtiovarainministerin vaihtuminen osakesijoittajan silmin
Vaikka Katri Kulmuni veikkausperheen jäsenenä kannatti ennen vaaleja nettipokeriblokkeja, en silti otsikoinut ”Kulmuni erosi ja pörssikurssit lähtivät hirveään nousuun”, vaikka näin tavallaan kävikin. Oikeasti yksi valtiovarainministeri sinne tai tänne, eivät ne paljon pörssikursseissa tunnu.
Kepulla on monta ihan kelvollista valtiovarainministerikandidaattia. Pitäisin parhaana läppänä Juha Sipilää, mutta suosikki lienee kuitenkin Mika Lintilä. Toisaalta tupailloissa juntataan välillä esille melkoisia yllätysnimiäkin. Maanantaina taitaa olla seuraava. Syksyllä Suomen Keskusta vaihtaa puheenjohtajaa, ellei taivaalta ala sataa lisää maataloustukia ja kadonnutta kannatusta.
Kurssit ovat tosiaan nousseet niin paljon, että jotkut pahanilman harkimot voisivat jo pyydellä anteeksi niiltä, jotka he saivat myymään osakkeensa.
Tältä porukalta tuskin löytyy samanlaista vastuunkantoa kuin Katri Kulmunilta.
Päivän politiikasta voit keskustella tässä ketjussa
Aki Pyysing: Antti I antaa asuntosijoittajille keppiä 2.6.2019
Aki Pyysing: Puheenjohtajilla on väliä 12.6.2016
