Olet täällä

Artikkelit

Inflaatiopeikko kurkkii kulman takaa

Inflaatiota mitataan kuluttajahintaindeksillä, joka on tällä hetkellä maltillisilla tasoilla. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa kuluttajahintojen vuosimuutos tammikuussa oli 0,9 prosenttia. Rapakon takana inflaatio tammikuussa oli 1,4 prosenttia, eli selkeästi alle FEDin pitkän linjan tavoitteen, joka on kaksi prosenttia.

Vaikkei maitokaupassa tai huoltoasemalla hinnat valtavasti muutu, ovat esimerkiksi asuntojen, jenkkiyliopistojen vuosimaksujen ja osakkeiden hinnat nousseet voimakkaasti viimeiset kymmenen vuotta.

Inflaation mittaaminen on monimutkaista puuhaa, eikä minulla siihen viisastenkiveä ole. Pelkän kuluttajahintaindeksin tuijottaminen ei kuitenkaan anna koko kuvaa inflaatiotilanteesta.

Toistaiseksi amerikkalaisten stimulusshekit ovat muuntautuneet “asset inflaatioksi”, eli osakkeiden, asuntojen ja Bitcoinin hintojen voimakkaisiin nousuihin. Tuleeko elvytyspaketin vaikutus näkymään kuluttajahintaindekseissä on mielenkiintoinen kysymys. Ekonomisteja ja markkinoita se mietityttää ja huolestuttaa.

FED ei voi vapaaehtoisesti lopettaa valuuttansa printtaamista, sillä se johtaisi nopeasti osakemarkkinoiden, bondimarkkinoiden ja rahoitusjärjestelmän kaatumiseen. Printtaamisen jatkumisen pelkona on dollarin arvon romahtaminen, Treasury-markkinan tuho, inflaatio ja lopulta hyperinflaatio.

Toisaalta inflaatio on vuosikymmenen alimmissa lukemissaan. Tilanne on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Tekno-osakkeille inflaatio tekisi hallaa. Nasdaq 100-indeksin PE-lukuja verrattaessa Markit PMI-indeksiin (kuvaajassa käänteisenä sinisellä viivalla ja oikealla akselilla), voidaan havaita inflaation, eli PMI-indeksin, noustessa tekno-osakkeiden arvostuksien laskevan. Nasdaq PE-luku on laskenut viime vuoden 34x huipuista 28x tasolle.

Inflaation nousemisen tavanomaiset katalysaattorit, tiukka työmarkkina ja yleiset odotukset hintojen noususta loistavat  tällä hetkellä poissaolollaan.

Inflaation oltua vuosia alle kahdessa prosentissa, näkisi FED jatkossa mielellään yli kahden prosentin inflaatiolukemia. Aiemmin pääjohtaja Jerome Powell lupasi, ettei ohjauskorkoon kosketa ennenkuin inflaatio on tukevasti kahden prosentin yläpuolella. Tällä FED toivoo deflaatio- ja stagnaatiopelkojen katoavan. Molemmat niistä ovat vaivanneet kehittyneitä maita vuosikymmenen ajan.

Kehittyvillä markkinoilla ruuan hinnat ovat alkaneet nousta voimakkaasti.

Tämä voi pahimmillaan aiheuttaa poliittista epävarmuutta, sillä ruuan hintojen nousulla oli oma osuutensa Arabikevääseen. FEDin QE2-elvytyspaketin alettua alkoivat ruokien hinnat nousta ja samalla alkoi Lähi-Idässä tapahtua.

Tällä hetkellä Indonesiassa tofun hinnat ovat 30 prosenttia korkeammalla kuin joulukuussa. Brasiliassa mustien papujen hinnat ovat nousseet vuoden aikana 54 prosenttia. Venäjällä sokerista maksetaan 61 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten.

Kehittyvät maat ovat kehittyneitä valtioita paljon alttiimpia raaka-aineiden hintojen nousulle. USA ja Eurooppa eivät myöskään ole immuuneja ruokien hintojen nousulle. Kraft Heinz Co ja Conagra Brand varoittivat helmikuun puolivälissä vehnän, sokerin ja muiden raaka-aineiden hintojen nousun vaikutuksista tuotteidensa hintoihin.

Karl Heinzin toimitusjohtaja Miguel Patricion mukaan inflaatio jyllää maataloushyödykkeissä.

Kanadalaisen Dalhousie-yliopiston “Agri-Food Analytics Lab” johtaja Sylvain Charleboisin mukaan kuluttajien tulee tottua maksamaan ruuastaan enemmän. Tilanne muuttuu vain pahemmaksi, hän jatkaa.

Monen ruokaraaka-aineen hinnat ovat korkeammalla kuin vuosiin.

Tilannetta kannattaa seurata erityisen tarkasti kehittyvillä markkinoilla.

Harvardin yliopiston Larry Summersin mukaan ajan henkenä on korkeamman inflaation hyväksyminen ja jopa siihen kannustaminen. Hän kertoo dollarin luhistumisen riskin olevan korkeimmillaan sitten 70-luvun korkeammasta odotetusta inflaatiosta johtuen.

Pandemia sekoitti inflaatiokuvaa. Polttoaineen, lentojen ja majoituksen hintojen laskut auttoivat laskemaan kuluttajahintaindeksiä USA 2,3 prosentista 1,4 prosenttiin.

Wall Street Journalin haastattelemat ekonomistit odottavat inflaation nousevan 2,75 prosenttiin kuluvan vuoden toisella kvartaalilla, ja sitten laskevan uudestaan.

MacroPolicy Perspectivesin Julia Coronado odottaa jenkki-inflaation laskevan 1,2 prosenttiin tämän vuoden lopulla. Tämä johtuisi vuokrien laskusta, mikä puolestaan aiheutuu korkeista työttömyysluvuista.

Väliaikaiset häiriöt, kuten pandemia, eivät todennäköisesti vaikuta siihen mihin inflaatio on menossa pitkällä aikavälillä. Inflaation ajurina on normaalisti talouden kasvuvara. Tällä hetkellä suljettuna olevat pienyhtiöt, työttömyys ja inflaatio-odotukset, joka päättää hinta- ja palkkakäyttäytymisen, vihjaavat että inflaatio olisi nujerrettu.

FED odottaa hintapaineen nousevan työttömyyden laskiessa neljän prosentin alapuolelle ja keskuspankki tekee korkopäätöksiä tältä pohjalta.

Brookings Instituutiosta kerrotaan Joe Bidenin 1,9 biljoonan dollarin elvytyspaketin nostavan jenkki-BKT:a tänä vuonna 7,8 prosentilla ja työttömyys laskisi väliaikaisesti 3,2 prosenttiin.

Tämä tarkoittaisi talouden kuumentumista, mutta johtaako se yli kahden prosentin inflaation? Aiheesta keskustellaan markkinoilla kiivaasti.

Treasury-bondeista laskettu inflaatio-odotus on noussut voimakkaasti viime maaliskuun dipin jälkeen. Viimeisen 25 vuoden aikana inflaatio on ollut kahdessa prosentissa tai sen alle vaikka BKT-kasvu oli korkeaa ja työttömyys matalalla.

Ekonomistien mukaan syitä on monia:

  1. Inflaatio-odotukset on ankkuroitu kahteen prosenttiin. Työnantajat ja työntekijät eivät ole muuttaneet käyttäytymistään, vaikka talous kuumenisi.
  2. Globalisaatio ja automaatio ovat laskeneet mahdollisuuksia palkkojen ja hintojen nousuun. Samalla ikääntyvä väestö hidastaa talouskasvua.
  3. Jenkkihallitus ja FED ovat voineet aliarvioida talouden potentiaalin ja yliarvioida työttömyystason, joka nostaa hintapainetta.

FED Powell kertoo työttömyyden laskeneen 3,5 prosenttiin ennen pandemiaa, mutta se ei odotuksia vastoin aiheuttanut inflaatiopainetta.

Bidenin uusimman elvytyspaketin odotetaan tuovan inflaatiota lähemmäs FEDin tavoittelemaa kahden prosentin tasoa. Markkinat tai FED eivät usko paketin puskevan inflaatiota selkeästi kahta prosenttia korkeammalle. Elvytyksen loppuessa kulutus ja hinnat tulisivat jälleen alas.

Wall Street Journalin haastattelemat ekonomistit ennustavat 2,2 prosentin inflaatiota vuoden 2023 lopulle.

Toiset ekonomistit ovat eri mieltä. Heidän mukaan Bidenin elvytyspaketti on niin valtava, että se puskee USA:n tuotannon yli kaikkien järkevien ennusteiden yli, aiheuttaen paljon korkeampaa inflaatiota kuin mitä FED toivoo.

Larry Summers uskoo nykyekonomistien olevan liian nopeita päättämään, ettei matala työttömyys aiheuta nykymaailmassa inflaatiota. Hänen mielestään työttömyys ei ole pysynyt matalana tarpeeksi pitkään todistaakseen oletuksen. FED on normaalisti toiminut matalan työttömyyden aikaan nopeasti nostamalla ohjauskorkoa ja aiheuttamalla taantuman.

FED on kertonut tavoitteekseen kahden prosentin inflaation ja täystyöllisyyden, muttei ole kertonut mikä inflaatiotaso olisi liian korkea. Chicagon FEDin Charles Evans kertoi tammikuussa “En ole huolestanut, vaikka inflaatio nousisi selkeästi yli 2,5 prosentin. En pelkää edes 3 prosentin inflaatiota.”

FEDin korkopolitiikka tulee pitkälti riippumaan inflaation kehityksestä ja työllisyystilanteesta. FED tullee kokemaan poliittista painetta korkojen nostamista vastaan. Korkeammat korot nostaisivat valtionvelan ja budjettialijäämän hintaa.

Jos inflaatio nousisi kolmeen prosenttiin, voisi FEDillä olla sisäistä tai ulkopuolista painetta nostaa inflaatiotavoitettaan korkojen nostamisen sijaan. Powell kertoi viime viikolla kongressille; “Inflaatiodynamiikka muuttuu ajan mittaan, muttei käden käänteessä.”

Elliott Managementin Paul Singer on jo vuosia varoittanut luottamuksen menemisestä taloudelliseen järjestelmään. Hän ei usko FEDin olevan sen viisaampi kuin vuonna 2007. Singer ei luota nykyisten toimenpiteiden tuovan odotettuja tuloksia. Hän uskoo piilevän ja nousevan inflaation aiheuttavan vakavaa sosiaalista levottomuutta rikkaiden ja köyhien välillä.

Michael Burryn tapaan Singer varoittaa hyperinflaation mahdollisuudesta: “Tulevista ongelmista antavat signaalia seuraavien tekijöiden yhdistelmä: huonolaatuiset arvopaperit, ällistyttävät arvostukset, rehellisten tuottojen niukkuus, aktiivisten treidereiden ymmärryksen vähyys ja makrotaloudelliset näkymät, jotka eivät ole niin ruusuisia kuin monet uskovat.”

Singerin keskimääräinen vuosituotto 44 vuoden uralta on 13 prosenttia, joten ainakin tähän asti mies on tiennyt pääasiassa mistä puhuu.

Singer päättää kirjeensä toteamalla, ettei “kukaan Amerikassa ole nähnyt, tai osaa edes kuvitella, miltä tosiasiallinen luottamuksen menetys näyttäisi.” Bitcoiniin hän ei luota lainkaan ja varoittaa, ettei tällä kertaa kannata odottaa tyypillistä kriisinjälkeistä karhumarkkinaa.

Millaisena näet inflaation seuraavan viiden vuoden aikana? Ovatko Singerin ja Burryn pelot hyperinflaatiosta perusteettomia? Keskustele Sijoitustiedon palstan Inflaatio-ketjussa.

Jarkko "Random Walker" Aho: Mikä on sijoitussalkun sopiva osakepaino?
Liity Sijoitustiedon jäseneksi