Olen väittänyt sijoittavani vain sellaisille toimialoille ja sellaisiin yhtiöihin, jotka ymmärrän. Joten on loogista, että vanha kahvinmyyjä on ostanut kunnon hivakan joulukuussa Ruotsiin listautunutta Coffee Stain Groupia (=kahvitahra).
Tosin yhtiö ei myy kahvia vaan tekee ja julkaisee indie-videopelejä. Jonka termin opin pelikioskin lappuja plärätessäni. Omat viimeisimmät kokemukseni videopeleistä ovat Tetriksestä, Neuvostoliiton lahjasta palikkaorientoituneille.
Osakesijoittaminen kuitenkin sivistää. Nyt tiedän videopelejä olevan kolmenlaisia. On alan jättien tekemiä AAA-pelejä, jotka ovat suuria ja mahtavia kuin itäinen naapurimme. Sitten löytyy AA-pelejä, joita tekevät keskikokoiset (= 50–100 hengen) studiot. Ja sitten indie-pelejä, jotka mielellään profiloituvat söpöiksi, pörröisiksi ja riippumattomiksi eivätkä miksikään ylituotetuksi valtavirraksi. Toki kaikki pienessä mielessään toivovat kasvavansa isoina jättiläisiksi.
Coffee Stainilla on kolme studiota, joissa kehitellään, viritellään ja julkaistaan Indie- ja AA-pelejä. Kuusi peliä, Goat Simulator, Satisfactory, Deep Rock Galactic, Teardown, Welcome to Bloxburg ja Valheim tuovat 90 prosenttia rahasta. En ole pelannut ensimmäistäkään.
Ennen yhtiön syväanalyysiä paljastan oikeat syyt, miksi ostin ruotsalaista videopelifirmaa.
Spinnit ovat jänniä
Embracer Group (os. Nordic games ent. THQ Nordic) osti Coffee Stainin 317 miljoonalla kruunulla vuonna 2018. Joulukuussa Halaaja spinnasi viiden miljardin kruunun markkina-arvoisen tyttären Tukholman First North listalle. Voitaneen todeta, että jotain lisäarvoa oli ostolla kyetty luomaan. Neljäntoista jaardin äiti jäi edelleen päälistalle.
Nythän on niin, että tyhmä raha (=indeksirahastot) joutuu hinnasta välittämättä myymään spinnattavaa osaketta, varsinkin jos ex-tytär putoaa Liigasta Mestikseen.
Ei olisi välttämättä hölmöä näissä tilanteissa ostaa listalta ensimmäisenä päivänä sokkona kaikkia tällaisia spinnejä. En ole siis näin ainakaan systemaattisesti tehnyt, kunhan pohdiskelen.
Muistellaan vaikkapa Mandatumia. Sammon ex-tytär tosin pysyi päälistalla, mutta ei tulokkaana heti mahtunut OMXH25:een. Siellä toki nykyisin 3,5 miljardin markkina-arvollaan pelailee.
Jätin omat Mandatum-kauppani (vihreät ostoja, punaiset myyntejä) näkyviin muistuttaakseni itseäni, millainen paperikäsi oikein olenkaan. Vähän voi lohduttautua sillä, että ostin kolmeen ensimmäiseen päivään semi-isosti.
Ellei ihan sokkona uskalla, uskonvahvistusta voi tulla siitä, että
Johto ostaa
Listatulokkaan pääomistaja Lars Wingefors osti pörssistä itselleen kahvirahoilla eli 11,3M kruunulla lisää lappua. Ei innostuta tästä vielä, kyseessä voi olla pelkkä hyvesignalointi.
Toimitusjohtaja Anton Westbergh osti 8,0M kruunulla 350 000 osaketta lisää aiemman 590 000 kappaleen osakekasansa päälle. Kunnon lisäys, kunnon rahalla ja CEO, wau. Mikäli törmään tällaiseen uutiseen tuoreeltaan, ostan yleensä enempiä kyselemättä.
Hallituksen puheenjohtaja Jacob Jonmyrenkin laittoi kolme megaa lisää peliin, valitettavasti vain kruunuja. Suora omistuksensa kahvitahrassa moninkertaistui. Jacob on kuitenkin pääomistaja-Larsin luottopakkeja (esimerkiksi holdingyhtiönsä pienomistaja & hpj), eikä voida kokonaan poissulkea ajatusta kimppapelistä Larsin kanssa.
SaiPa-pipona leveillä hartioilla: CFO Erik Sunnerdahl osti kahvitahroja kahdella miljoonalla kruunulla (=185K€) entisen mitättömän (luultavasti pakotetun) omistuksensa lisäksi. Pörssiyhtiöiden talouspäälliköt ovat oma rotunsa. Lajityypillistä käyttäytymistä ei ole tehdä riskisijoituksia omaan työpaikkaansa. Näin ne CFO:t toimivat vain äärimmäisessä hätätilanteessa. Kuten jos luulevat yhtiön arvostusnäkymiä erinomaisiksi.
Ellei tällaiset insider-ostot bongattuaan samoihin aikoihin ja samoilla hintatasoilla osta edes jotain pientä, on syytä harkita siirtymistä indeksirahastosijoittajaksi.
In Mikko Mäkinen We Trust
Kuulin koko spinnistä Kaikkien Daytraderien Sankarilta Mikko Mäkiseltä. Jos saan tuoreeltaan tietää Mikon ostaneen jotain, beesaan sokkona ainakin pienellä rahalla. Mies on varsinainen Roope Ankka, eli törkeän pihi ostoksissaan. Tosin ei istu rahojensa päällä kuin Scrooge, vaan saattaa irrottaakin nopeasti.
Yleensä taitavienkin osakekauppiaiden kiinnostus vähenee ja suhteellinen etu vähintään pienenee ikääntymisen ja vaurastumisen myötä. Mikkokin vanhenee joka päivä. Ja osaavat, mutta varovaiset osakepoimijat vaurastuvat ajan funktiona käytännön väkisin. Joten sokkona Mikon treidien kopioiminen täältä ikuisuuteen olisi juuri sitä huonoa sijoittamista, mitä vastaan Karo Hämäläinen taistelee.
Älkääkä hyvät ihmiset nyt ainakaan miuta beesatko. Pahat kyllä voivat. Mie nyt saatan selvänäkin tehdä hyvin äkkinäisiä heräteostoksia. Coffee Stain oli miulle kuitenkin harvinaisen hyvin perusteltu osto, enkä sitten käteispulassani joulukuun lopussa muuta ostanutkaan.
Onneksi kuulin kahvitahrasta pöydälläni vasta neljäntenä pörssipäivänä. Pääsin tekemään ensimmäiset ostokseni aika pohjahintoihin. Parempi olla sunnuntaina syntynyt kuin taitava.
Syväanalyysi
Viiden jaardin (=460M€) hinnoissaan videopelivalmistaja ei ole mitenkään alelaarissa. Jos haluaa maalata arvostusta kireäksi, voi kertoa yhtiön maksavan viisi kertaa liikevaihtonsa edelliseltä 2024/2025 tilikaudelta. Salakielellä taaksepäin katsova CS P/S = 5.
Yhtiö muuten laittaa kirjansa kiinni maaliskuun lopussa, mikä on hämmentävän harvinaista. Luulisi nimittäin kirjanpito- ja tilintarkastuskustannuksissa säästävän, jos sulkee kannet eri aikaan kuin kaikki muut.
Toisaalta seuraavaan tilikauteen katsova EV/EBIT (=yritysarvo per liikevoitto) @24 SEK ennustetaan olevan jotain 12ish, mikä on toimialalla semiedullista. Varsinkin kun siihen ei ole budjetoitu maailmaa valloittavia uusia pelejä, vaan vanhojen pelien virittämistä mobiiliin, maksullisiksi ja uusiksi versioiksi.
Alahan on törkeän kilpailtu, koska skaalautuu erinomaisesti. Yhtiö on kuitenkin onnistunut kannattavien pelien kehittämisessä historiallisesti hämmentävän hyvin. Joten ei ole mahdotonta, etteikö uusiakin AA-pelejä vielä tulisi kahvikupista ulos.
Lisäksi voisi kuvitella, että juuri keskisuuret pelitiimit saavat tekoälystä eniten iloa irti. Eli kaventavat sillä jättiläisten resurssietua ja voivat vielä löytää kulusäästöjäkin. Toki pikkustudiotkin (ja koko ala) AI:sta hyötyvät, mutta ääriesimerkkinä yhden hengen studiosta on huono saneerata ketään pois.
Voiko kahvitahra kuivua?
Ettei tämä vaikuttaisi niin rivolta osta ja nosta -kolumnilta, kuin miksi se on tarkoitettu, täytyy etsiä jotain negatiivista. Vaikka sitten väkisin kuin Matti Vanhanen vitsiä kertoessaan.
Jos seuraava eli 4.2. tuleva osavuosikatsaus on heikko, saattaa tämän maailman pyysingeiltä loppua usko jo lähtötelineissä. Keissiin liittyy se, että kun kerran koko johtoporras kahmii lappua markkinoilta, ensimmäisen listaosarin luulisi olevan hyvä. Mutta ei se niin välttämättä ole. Hyvin pukeutuvat hiuspussipäät ovat voineet arvioida yhtiönsä tulevaisuuden myös ylioptimistisesti.
Ruotsalaiset yleensä ovat luonteeltaan optimistisempia kuin entiset alamaisensa. Ja ruotsalaiset pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat erityisesti meitä suorasanaisia metsäläisiä taipuvaisempia maalaamaan tulevaisuutta ruusunpunaisilla väreillä.
Lars Wingefors tuuppasi meille syliin tapettia. Pääomistaja piti A-osakkeet ja siten lopullisen päätösvallan yhtiössä itsellään. Jos Lasse alkaa sekoilla, se on voi voi. Eikä vihamielisen yritysvaltauksen tuomaa lisäarvoa ole odotettavissa osakkaille.
Nordea antoi Coffee Stain Groupille suosituksen pidä, kun viisi muuta anaalia kirkuu ostoa. Koska olen pitkäaikainen Kansallis-Osake-Pankin asiakas, etsin analyysiä verkkopankistani ja Nordean sivuilta ainakin vartin. En löytänyt edes paikkaa, mistä niitä vois maksua vastaan tilata. Olen digisaurus, tiedän sen, mutta en ylpeä sellainen. Ellen mie löydä pankin sivuilta analyysejä, voivat muutkin tutkimukseni olla laaduttomia. Tai sitten Nordean nettisivut ovat peräsuolesta.
Jaa, sen löysin Nordean sivuilta, että Coffee Stain on ollut asiakkaidensa keskuudessa toiseksi ostetuin viihdeteollisuusosake Netflixin jälkeen. Pronssipallilla seisoi muuten ex-äiti Embracer. Tuulipukujen ostot (jos nordealaisten ostot sellaisiksi lasketaan) ottaa moni negatiivisena signaalina. Mie en ole tästä teoriasta enää niinkään varma. Instituutiot indeksoivat entistä enemmän ja osa kansasta kaduilla uskaltaa vähän pohdiskellakin, mitä osaketta ottaa.
Alaotsikon kysymykseen vastatakseni: Totta kai kahvitahra voi kuivua. Ja vähän naureskeltuani indeksisijoittajille, tunnustan, että viime vuonnakin otin OMXHGI:ltä (Helsingin tuottoindeksi, sisältää siis osingot) pataan.
Suoritukseni oli erityisen huono, koska suomalaisten härkämarkkinoiden alkumetreillä Velka-Akin pitäisi talloa velan varjoakin pelkäävät jalkoihinsa.
Joten mitään valoa ottaa jorinani jonain sijoitussuosituksena ei ole.
P.S. Näen vieläkin painajaisia siitä, kun T:mi Sirkka Peitsoman tuore kesäapulainen juoksutti ulkopöytään kaksi kuppia kahvia. Joista toisesta onnistuin läikyttämään pisaran nuorehkon parin miesoletetun vaaleille farkuille. Ei se alkanut 11-vuotiaalle pikkupojalle huutamaan sentään, mutta muistan vihaisen tuijotuksen ja alentuvat kommentit vieläkin. Joten kahvitahrat ovat aiheuttaneet miulle ongelmia jo liki puoli vuosisataa sitten.
Keskustele Coffee Stainista
